Moikka!
Haluaisin tietoa perhepäivähoitajaksi ryhtymisestä, koulutuksesta ja siitä onko asunnon koolla merkitystä? Voiko esim. 40,5 m² kerrostalokaksiossa ajatellakkaan hoitavansa lapsia?
Haluaisin tietoa perhepäivähoitajaksi ryhtymisestä, koulutuksesta ja siitä onko asunnon koolla merkitystä? Voiko esim. 40,5 m² kerrostalokaksiossa ajatellakkaan hoitavansa lapsia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
http://www.palkkatyolainen.fi/pt2001/pt0106/p010703-t5.html
Asuntosi on kyllä TOSI pieni... Toisaalta, kaksikerroksisessa rivarissa alakerta lienee n. 50m2 ja se on tietääkseni riittänyt useammassakin tapauksessa tilaksi,joka on hoitolaisten käytössä.
Sitten on tietysti oltava sopivat pesutilat, WC ja kunnollinen ruokailu- ja päivälepopaikka.
Ulkoilualueen turvallisuutta katsotaan myös.
Ainakin Omnia järjestää iltakoulutusta perhepäivähoitajaksi aikoville/työskenteleville. Koulu kestää noin vuoden ja paikan päällä ollaan pari iltaa viikossa. Myös lähihoitajan tutkínto käy, mutta on pidempi opiskeltava.
Suurin osa kunnista vaatii koulutuksen.
Perhepäivähoitajan viikkotyöaika (kunnalllinen) on harvinainen, sillä se ylittää 40 tuntia, muistaakseni 43,15 tuntia/viikko?
Kunnallisella raha, joka on kuukaudessa käytettävissä ruokaan ja askartelutarpeisiin, sähköön, WC-paperiin jne on tällä hetkellä noin 80 euroa per lapsi.
Kunnallinen saa täydestä lapsiryhmästä (4 1 eskari) jotka ovat täyden hoitoajan, noin 1500 euroa.
Omat alle kouluikäiset lasketaan mukaan ryhmäkokoon, mutta heistä ei makseta.
Itse kyselin palkkaa, kun minulla on oma eskari ja yksi alle kouluikäinen. Saisin siis ottaa kolme hoitolaista. Tienaisin noin 800 euroa kuukaudessa....Bruttona.
ja säästät hoitomaksut...mutta mikä tärkeintä, saat OLLA omiesi kanssa!
Siinäpä vasta hienot perustelut uravalinnalle varhaiskasvatuksen parissa!
Tuntuu välillä unohtuvan monelta, että perhepäivähoito on osa (kunnan) varhaiskasvatuspalveluita ja päivähoitoa. Ei mitä tahansa lasten vahtimista.
Bussimatkat, lasten roudaamisen vaivan, hoitomaksut ja lastesi kanssa oleskelun saat hoidettua olemalla niiden omiesi kanssa, ei siihen tarvita perheenulkopuolisia hoitolapsia.
Eri asia on, jos haluat toimia ammattikasvattajana.
halua eikä hinkua ollut kenenkään kersoja katella, sai palkkaa ja sai hoitaa omaa kotona, ei tarvinnut laittaa laitokseen muitten jalkoihin kasvamaan...siinä mun motiivit! Mulla mitään haluja varhaiskasvattajaksi ollut, eikä siitä siihenaikaan edes puhuttu. Lapsenlikka mikä lapsenlikka!
...mutta nyt on nyt. Melkein kaikkialla perhepäivähoitajiksi aikovilta vaaditaan pph:n ammattitutkinto, joka ei edes ole nykyään mikään kurssi, vaan 40 ov:n mittainen koulutus.
Jos vaikka nyt sitten hoitajaksi pääsisikin, mutta vailla motivaatiota kehittyä ja tehdä työnsä hyvin, niin harvalle nykyajan vanhemmalle riittää mikään lasten "säilytyspaikka" päivän ajaksi - voi jäädä työura lyhyeksi kun ei enää saa hoidettavia.
Sääli niitä lapsia, jotka ovat teidän perheen jaloissa teidän kodissanne olleet "päivähoidossa".
leikkiä saivat, oli iso kiva piha juosta ja huutaa, saivat kaivaa multaa ja tonkia matoja, syödä eväitä ulkona, kölliä viltillä "eväitten" kanssa, saivat juosta leikkipuistossa, keinua, kiivetä, olla pikku uima-altaassa, rakennella lumiukkoja, laskea pulkalla pikku"mäkeä" hiihtää, luistella, "lukea" piirtää, laulaa, käydä teatterissa kj akonserteissa, juhlissa ja grillailemasdsa muilla hoitajilla, talvellakin....tutkia myyränkoloja metsässä, kiipeillä puunrungoilla...mitä vielä...muovailla, maalata vesiväreillä...mennä bussilla...juosta kilpaa...käydä lasten urheilutapahtumissa...valokuvaamossa...
askartelupajassa...
Se että se ei mua työnä kiinnostanut ei tarkoita sitä että lapsilla olisi ollut huono olla meillä!
Ja kyllä silloinkin piti koulutusta olla!
Tiedän monta muutakin ihmistä jotka tekevät leipätyötä joka ei kiinnosta senkummemmin!
JA minä uskallan sanoa sen ääneen!
Kuulostaa monipuoliselta kyllä. Mutta vaikka tuota kaikkea lapset ovat saaneet kokea ja tehdä teillä, ovatko he tunteneet itsensä samanvertaisiksi omien lastesi kanssa päivähoitopaikassaan? Onko nuo runsaat kuvailemasi aktiviteetit suunniteltu kaikkien lasten tarpeita toiveita vastaamaan, vai vain sen mukaan mikä on sinusta/lapsistasi hauskaa, tai lapsillesi eduksi?
"Se että se ei mua työnä kiinnostanut ei tarkoita sitä että lapsilla olisi ollut huono olla meillä!"
--> Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että lapset aistivat tuollaisen asenteen. Et voi tehdä työtäsi varhaiskasvattajana parhaalla mahdollisella tavalla, jos et ole sisäistänyt ammttikasvattajuuttasi ja varhaiskasvatuksen merkitystä. Ja niinhän ei ole voinut tapahtua, jos työ ei kiinnosta yhtään.
Eri asia on, jos esim. jokin perhe haluaa antaa lapsensa tuttavaperheeseen hoitoon; tai ottaa hoitoon tuttavaperheen lapsia. Silloin he päättävät tämän asian itse. Heillä olisi myös mahdollisuus laittaa lapset päiväkotiin/ryhmikseen/ammattimaiselle pph:lle. Mutta se, että lapset joutuvat päivähoitopaikkaa kunnalta anottaessa sellaisen pph:n luo, jota työ ei kiinnosta, vaan pääasiassa omien lasten kanssa oleminen kotona, on harmillista!
--Tiedän monta muutakin ihmistä jotka tekevät leipätyötä joka ei kiinnosta senkummemmin!--
Kamalaa, jos pienten lasten parissa työskentelevä olisi tuollainen ihminen! Luulisi jotain moraalia olevan sen verran, että siirtyisi johonkin toiseen työhön (joka ei kiinnosta senkummemmin), jossa ei ole kyseessä lapsen hyvinvointi. Ei minusta mitään ihmissuhdetyötä voi tehdä vain leipätyönä, jos se tarkoittaa sitä, ettei työ kiinnosta yhtään.
Tuollaisesta asenteesta ei ole yhtä paljon harmia esim. jossain tehtaassa tai kaupan kassalla, kuin työssä, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia pienen lapsen tulevaisuuteen.
omani kanssa!
JA tietenkin lapsilähtöisesti, mullahan oli "hauskaa" kun sain se ns. "tilipussin"...ihan ittelle...ei mulla ollut muuta motiivia kuin että ei tarvinnut lähteä raahaamaan lasta aamuyöstä kuuden aikaan hoitoon...kitupalkalle josta olisi pitäny maksaa sinne sun tänne!
Ja miksi se olisi pitäny sisäistää...kukkua!
Ohjeitten mukaan toimin, eikä kellään ole mitään valittamista!
Eikä se työnä kiinnosta edelleenkään,maailman ensteksi huonoin palkattu vaativin työ mitä olla voi! Oli sitten kunnan tai yksityinen!
ylpeilisi. Se ei ole aina paras mahdollinen kasvattamisen ja opettamisen malli. Sen ehkä titäisit, jos olisit varhaiskasvatukseen perehtynyt. Ihan yhtenä esimerkkinä (niitä löytyy varmasti muitakin esim. Juhani Hytösen kirjallisuudesta): Lapsilähtöisyydessä kasvattaja helposti unohtaa vastuunsa. Lapset on helppo motivoida puuhiin, jotka ovat lähtöisin heidän haluistaan, mutta taustalle jäävä kasvattaja helposti passivoituu. Ja uskon, että tämä vaara on vielä suurempi sellaisella kasvattajalla, joka ei ole kasvatuksellisia kysymyksiä pohtinut. Varhaiskasvattajan pitäisi myös pystyä herättää lapsissa uusia kiinnostuksenkohteita. Lapsilähtöisyys ei ole ainoa tapa vastata lapsen tarpeisiin. Lapsi kun ei aina halua sitä mitä tarvitsisi tai ei tarvitse sitä mitä haluaa.
Ja miten se, että sulla on hauskaa tilipussisi kanssa liittyy tuohon harjoittamaasi lapsilähtöiseen pedagogiikkaan? en oikein ymmärrä kirjoitustasi...
Se on ihanaa, että olet voinut ja halunnut antaa lapsillesi hienon mahdollisuuden kasvaa omassa kotona oman äidin hoidossa. On kuitenkin epäilyttävää, että sen mahdollistaaksesi olet ottanut vastuun vieraiden lasten varhaiskasvatuksesta.
En halua tällä/näillä kirjoituksilla polkea perhepäivähoitajia alas, vaan pikemminkin nostaa koulutettujen ammattikasvattajien (myös pph:t) arvostusta. Ja ehkäpä joku vanhempi havahtuu ajattelemaan asioita lapsellee päivähoitopaikkaa etsiessään.. Ehdottomasti kannattaa vaatia koulutettu pph lapselle, jos sitä päivähoitomuotoa pohtii. Niin on parempi todennäköisyys, että lapsesi saa asianmukaista varhaiskasvatusta!
lasten hauska ...kuten eräs sanoi!
kuinka moni on tympääntynyt työhönsä, on se mikä hyvänsä!
Moni ajautuu syystä tai toisesta ammattiin, johon ei ole minkäänlaisia haluja!
Kuten esim. nyt kun koulut loppuu, on PAKKO hakea johonkin, että saa työttömyyskorvausta vai mikä sen nimi nyt on!
Mun ainakin kaksi kaveria on kurkkuaan myöten täynnä työtään, touinen ihmissuhdetyö ja toinen ei!
Kumpikaan ei ole siihen halunnut...ajautunut vaan kun muutakaan ei ole ollut...aina ei voi valita!
Kuinka moni oikeasti haluaa olla vanhainkodissa työssä, ei monikaan ...eh.
niin mutta ei se työ voi olla sellaista, jossa oma tympääntyminen voi vahingoittaa pientä lasta (tai minkä ikäistä ihmistä tahansa)! Kauheaa, jos näin on. Sekä hoidettavan että hoitajan kannalta. Vai eikö sinusta? Toki on paljon ihmisiä, jotka ovat tympääntyneitä työhönsä, sitä vastaan en väitä.
Mutta kyllä se oma paikka ja ala löytyy, kun jaksaa vain etsiä, eikä jämähdä työhön, jossa ei viihdy ja jossa on enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Ja jos on ollut jo vaikka 25v samassa paikassa,ja ikää on, ei enää hevin saa uutta paikkaa.
Otappa ja ala tarkkailla ihmisiä työnsä ääressä!
Hyvin moni valittaa...jos ei ääneen, niin poissaoloilla ja sairauslomilla ja muilla tavoin, olemalla ärtynyt ja tiuskimalla ja ja ja
sitten teet sitä työtä, joka on "maailman ensteksi huonoin palkattu vaativin työ mitä olla voi"? Palkanhan (paremmankin) voisi saada jostain toisesta vähemmän vaativasta työstä. Vai hoidatko vieläkin omia lapsiasi kotona?
Kirjoitinkin, että totta kai on paljon ihmisiä, jotka ovat kyllästyneitä työhönsä, MUTTA pointtini oli se, että minusta on VÄÄRIN, että pieniä lapsia kasvattaa ihminen, joka ei ole yhtään kiinnostunut työstään. Ja kysyinkin, että eikö teistä muista.. mutta siihen et vastannut. Haluaisitko, että lastasi kasvattaisi, hoitaisi tai opettaisi ihminen, joka ei ole yhtään kiinnostunut lapsesi kehityksestä, kasvusta tai oppimisesta?
Se, ettei työ kiinnosta ja se, että on pitkään työssä olleena kyllästynyt työhönsä ovatkin kai kaksi eri asiaa. Kasvattaja, joka on edes joskus kouluttautunut ammattiinsa ja joskus siitä nauttinut, toimii työssään varmaankin kuitenkin paremmin ja ”oikein” kuin ihminen, jota ala ei ole koskaan kiinnostanutkaan.