mitähän tuo tarkoittanee, jos olen ollut ihastunut samaan tyttöön hyvin pitkään, monia vuosia. Käytän sanaa tyttö, koska tunnen hänet jo melko varhaisesta
lapsuudesta, yläasteelta, ja sellaisen ihanana tyttönä hänet olen oppinut tuntemaan. Tekis mieli sanoa että rakastan häntä, mutta toisaalta en tiedä pystynkö edes rakastamaan ketään, liikaa ilmeisesti on tunteillani leikitty ja itse olen leikkinyt toisten. Hän on ikävä kyllä varattu, on ollut jo varmaan toista vuotta.
Olimme joskus hyviä ystäviä, kertoiltiin toisillemme kaikesta tunteista ja muusta, mikä nyt nuoruusikään kuuluukaan, kunnes välit vähän kylmeni. Nyt vaan moikkaillaan, ja olen varma että hän tietää tunteistani. Ollessamme vielä hyvissä väleissä, tuntui että välillemme alkoi kehittyä jännitettä, latautunutta (ainakin minusta), mutta sitten ollessani tunteistani hyvin varma hän löi kannen kiinni, emmekä yhtäkkiä olleet juuri mitään. Olin hyvin hämmästynyt, hän ilmeisesti huomasi tunteeni ilman sanomista (eikös rakkautta muuten ole huomata toisesta asioita joita ei ehdi sanomaan....? :) ) ja ärh, näin tilanne on jatkunut pitkään.
Harmillista haikailla jonkin varatun TYLLERÖN perään kun maailma on täynnä moisia, mutta hänen koko olemuksensa on kaapannut kaikki mahdolliset tunteeni. Hän on selvästi kauniimpi mitä minä komea (hänellä olisi myös varmasti paljon vientiä), itse taidan olla jopa vähän ruma, mutta useimmiten olen seurustellut vain kauniiden naisten kanssa. Outoa, ehkä en osaa laskea tasoa, ehkä olisi aika tehdä niin, ehkä olisi myös aika siirtyä eteenpäin. Toiveiden elättely on perseestä, aiemmin kalvanut epätietoisuus oli kauheaa, mutta nyt olen varma ettei meillä ole tulevaisuutta.
lapsuudesta, yläasteelta, ja sellaisen ihanana tyttönä hänet olen oppinut tuntemaan. Tekis mieli sanoa että rakastan häntä, mutta toisaalta en tiedä pystynkö edes rakastamaan ketään, liikaa ilmeisesti on tunteillani leikitty ja itse olen leikkinyt toisten. Hän on ikävä kyllä varattu, on ollut jo varmaan toista vuotta.
Olimme joskus hyviä ystäviä, kertoiltiin toisillemme kaikesta tunteista ja muusta, mikä nyt nuoruusikään kuuluukaan, kunnes välit vähän kylmeni. Nyt vaan moikkaillaan, ja olen varma että hän tietää tunteistani. Ollessamme vielä hyvissä väleissä, tuntui että välillemme alkoi kehittyä jännitettä, latautunutta (ainakin minusta), mutta sitten ollessani tunteistani hyvin varma hän löi kannen kiinni, emmekä yhtäkkiä olleet juuri mitään. Olin hyvin hämmästynyt, hän ilmeisesti huomasi tunteeni ilman sanomista (eikös rakkautta muuten ole huomata toisesta asioita joita ei ehdi sanomaan....? :) ) ja ärh, näin tilanne on jatkunut pitkään.
Harmillista haikailla jonkin varatun TYLLERÖN perään kun maailma on täynnä moisia, mutta hänen koko olemuksensa on kaapannut kaikki mahdolliset tunteeni. Hän on selvästi kauniimpi mitä minä komea (hänellä olisi myös varmasti paljon vientiä), itse taidan olla jopa vähän ruma, mutta useimmiten olen seurustellut vain kauniiden naisten kanssa. Outoa, ehkä en osaa laskea tasoa, ehkä olisi aika tehdä niin, ehkä olisi myös aika siirtyä eteenpäin. Toiveiden elättely on perseestä, aiemmin kalvanut epätietoisuus oli kauheaa, mutta nyt olen varma ettei meillä ole tulevaisuutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmisten perään katsot vaan elämää eteenpäin,olen taannoin saanut yhden ihmisen järkiinsä kun annoin suoraa kommenttia hänelle kun ei meinannut millään päästä eroon yksipuoleisesta tunteestaan ja nyt hän on kiitellyt kaikesta
mies ja naisystävyyssuhteissa on jännitettä. Miehen ja naisen välillä on aina tiettyä latausta, vaikka kyse olisi vain ystävistä. Ja mitä vanhemmaksi sitä tullaan jännite kasvaa ja sen avulla toisen näkee eri tavalla; seksikkäänä, komeana, kauniina.
Se, mikä teidän ystävyytenne rikkoi oli se, että tyllerösi varmasti pelästyi kiinnostustasi. Olitte olleet pitkään ystäviä, olit hänelle erityinen, koska olit hänen miesystävänsä. Mutta kun tunteesi alkoivat syventyä ja aloit viestimään sellaisia merkkejä, jotka tyttö osasi lukea ilman sanoja, niin mikään ei ollut enää ennallaan. Itse tiedän kokemuksesta miten hyvä ystäväni kiinnostui minusta enkä voinut enää puhua hänelle entiseen tapaan ajattelematta, että hän käsittäisi asiat väärin. En halunnut loukata, joten en puhunut oikeastaan hänelle enää lainkaan. Typerää, mutta en halunnut loukata ja toisaalta hänkään ei koskaan sanonut suoraan tunteitaan...
Niin tapahtuu, että aletaan vain moikkaamaan, koska asia on arka eikä siitä puhuminen auta. Ei tunteet niin vain katoa, eikä tunteita niin vain saada aikaan toisen mieliksi. Ystävyyden haluaisi säilyttää, mutta se tuntuu mahdottomalta, koska kaikki esim. "pelleilyflirtti" olisikin toisen mielestä kaikkea muuta kuin leikkiä.
Ja se, että tyttö huomasi sen ilman, että sanoit on tietynlaista rakkautta. Hän ei halunnut, että joutuisi mahdollisesti torjumaan sinut. Oli parempi antaa välien viilentyä. Harmi, että se vei ystävyytenne.
En usko, että ulkonäkösi vaikuttaa siihen mitä tyttö valitsi. Sisin kuitenkin ratkaisee. Ja jos hän tunsi sinut pienestä alkaen , hänen oli ehkä vaikea kuvitella sinua miehenä sellaisella tavalla, jolla sinä näet hänet naisena. Hänen seurustelunsa kahden vuoden ajan on varmasti melko vakava, joten en toivoisi sinun rikkovan itseäsi enää ajattelemalla tyttöä, joka on hankkinut seurustelukumppanin, joka ilmeisemmin on hänelle tärkeä.
Toisaalta voit tuntea olevasi ihastunut/rakastunut, koska hän muistuttaa sinua kaikesta, mitä naiselta tahdot. Olet varmasti jakanut hänen kanssaan asioita enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Mutta sinun tulisikin(niin kuin itsekin sanoit) olla tarkkaavaisena meren muille kaloille. Yritä perustaa jonkun toisen kanssa ystävyyspohjaista suhdetta, jossa on hieman flirttiä ja sitä kautta etsiä oikeaa kumppania. Pelleillyllä ei loukkaa muuta kuin itseään ja muita. Etsi siis rakkautta ympäriltäsi ja nauti ystävättäresikin onnesta. Ehkä saatte ystävyytenne vielä joskus takaisin. On hullua heittää jotain niin arvokasta menemään!
Onnea elämällesi ja voimia :)
olipa kiva lukea tuollainen viesti v*mäisen työpäivän päätteeksi.. meinasin mennä vielä aamuyöllä nukkumaan ja heittää hanskat tiskiin, kun ei yhtään huvittanut lähteä. :)
Kyllä se tästä, viisaita neuvoja, kiitos teille. Olisi tietysti ihan hienoa olla hänen ystävänsä vielä tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu olevan helpompaa elää ilman häntä. Ehkä joskus, kun tunteeni ajan mittaan toivottavasti kuolevat. Todellakin, kaikista pahinta on kun pään sisällä aina silloin tällöin
iskee pieni toivon pilkahdus, "entä jos vielä joskus...". Tästä toivon pääseväni eroon, en haluaisi käyttää loppuelämääni perään haikailuun.
Kiitos vielä ja hyvää elämää myös sinne suuntaan :)
terv tyttö pohjois karjalasta
kiva kuulla, että viesti piristi :D vielä, kun konekin sammui kesken kirjoituksen ja päätin palata kirjoittamaan sitä :)
olet varmasti erittäin symppis kaveri, joka ymmärtää laadun perään eikä ihastu tyttöihin vaan sen takia, että ne on tyttöjä ja sitä rataa ;) että sulle merkitsee myös sisin ja henkinen taso, mikä on tärkeää suhteessa yhdessä sen fyysisen puolen kanssa.
hyvää jatkoa myös sinulle ja elämää :) ei tunteita kannata nyt ihan tukahduttaa se ei ehkä onnistu, ne ikään kuin vain hälvenevät, kun uudet kiinnostuksen kohteet ilmaantuvat :)