Onko lukijoissa paljonkin naisia, jotka ovat kiinnostuneet itseään paljon nuoremmista tai vanhemmista naisista? Miten suhde on käytännössä edennyt kun ikäero voi tuoda kommunikointiin hankaluutta. Nuoret ovat avoimempia flirttailemaan, mutta miten voisi hienovaraisesti osoittaa kiinnostusta itseään paljon vanhemmalle naiselle, kun en todellakaan tiedä hänen suhtautumistaan. Lesbous kun on monelle keski-ikäiselle edelleen tabu. Olen aistivani jotain välillämme, mutta en todellakaan ole siitä varma. Olen itsekin tästä aika yllättynyt, että kiinnostus on herännyt häneen.
nuoremmat/vanhemmat naiset
pohdintaa
425404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Prkl, miun äitii et kyllä iske! :D
olisi vientiä, kun tytärkin on noin huumorintajuinen, et ole ihmetellyt, miksi kaverisi haluaa väen väkisin tulla teille kylään?
rohkeasti vaan näytä kiinnostuksesi.Ei se ikäero aina merkkaa mitään jos kemiat vaan yhteen sopii.
Rohkeasti vaan flirttaileen...kyllä sydän pomppii, kun saa nuoremmalta naisellta kiinnostuneen katseen.
tabujuttua ei kai sentään ilmene, kuin poikkeuksellisesti.
ainakaan jos on jo useita suhteita takana, niinkuin vakaviakin.
miesten välillä tätäkin asiaa pidetään ihan ok, meidän sopisi ottaa oppia sieltä.
kyllä olen otettu jos vanhempi nainen osoittaa kiinnostusta...kiihottavaa suorastaan
ja kunnolla jos esim 50v nainen kokee 20v siksi oikeaksi, tai toisin päin. Silloin on jäänyt jokin vaihe kehityksessä kyllä pahasti vajaaksi.
Mitenkähän suuresta ikä erosta puhutaan?!?
...olet itse, jos omaat tuollaisia tuomitsevia mielipiteitä täysi-ikäisten ihmisten välisistä suhteista?
Kuviota vanhempi mies , nuorempi nainen, -ei sen sijaan ihmetellä lainkaan.
Antaa kaikkien valita seuransa, ja suvaitaan mekin muita, jos vaadimme että muutkin suvaitsevat meitä.
vanhempi mies-nuorempi nainen kuviota. Aivan samalla lailla kuin ne ois naisia.
Täysi-ikäinen ei tarkoita täyspäinen, ja siksi mä sanonkin että jos selkeesti vanhempi henkilö viehättyy selkeesti nuoremmasta henkilöstä, on jotain päässä vikaa. Samoin jos selkeesti nuorempi henkilö viehättyy selkeesti vanhemmasta henkilöstä, on minusta päässä jokin isä/äiti-syndrooma.
Enkä mä ole ketään vaatimassa mua hyväksymään, vaatimalla sitä ei saavuteta, ei nyt eikä huomenna. Sen luulis jokaisen älyllisen ihmisen tietävän.
kyllä ennakkoasenteissasi. Ei todellinen rakkaus katso ikää, jos muuten tuntee suurta yhteenkuuluvuutta ja suuria lämmön tunteita. Enemmänkin voisi sanoa, että jossain mättää, jos esim. laittaisi vaikka deitti-ilmon tähän tyyliin...: Olen 20v. sinkku nainen ja etsin sinua iältäsi 19-20 vuotias nainen...Haloo! :)
Kyllä tulee mieleen, että jotain on jäänyt elämättä, jos tosiaan on noin suppea elämänkatsomus ja vahvat/jyrkät asenteet. Ensinnäkin eri ihmiset ovat eri iässä erilaisia. Joku 20v. nainen voi olla henkiseltä tasoltaan vaikka 13v ja joku toinen taas vaikkapa 40v. Se on aivan yksilöllistä, eikä kaikki ole juuri samanlaisia, luojan kiitos!
Ja sitten itse asiaan. Itse olen jo nyt melkein kolmikymppinen, mutta aina olen rakastunut itseäni vanhempaan naiseen ja aina on kemiat synkanneet tosi hienosti:) Itse asiassa koskaan ei ole samalla tavalla synkannut ikäisieni kanssa. Ei vain ole, eikä minulla ole mitään äitisyndroomaa:) Jotenka ihan reippaasti ja rohkeasti osoittamaan tunteita sille ei-samanikäiselle, jos muuten kolahtaa ja tuntuu, että se toinen osapuolikin voisi olla kiinnostunut:)
itse joskus hämmästellyt päinvastoin sitä, että naiset kyllä tuomitsevat hyvin herkästi epäilyttäväksi ja viidenkympin villitykseksi vanhemman miehen ja reippaasti nuoremman naisen suhteen. Sen sijaan kahden naisen välillä se on vain "kahden aikuisen suhde".
En katsoisi, että 20-vuotias on samalla tavalla aikuinen kuin vaikkapa 45-vuotias. Yksinkertaisesti siksi, että toinen on elänyt 25 vuotta kauemmin ja siihen mahtuu aika paljon ja monella tavalla, monenlaista. Myös henkisesti. Uskoisin, että naisella vieläpä enemmän kuin miehellä.
Olen sitä mieltä, että kukin elää tyylillään ja jos suhde onnistuu, sinänsä ikäerolla ei ole väliä. Mutta itseäni kyllä häiritsisi melkoisesti parinkymmenen vuoden ikäero, puhumattakaan isommasta.
Yksinkertaisesti siksi, että tunnen niin sen verran vanhempia kuin nuorempiakin ihmisiä ja kyllä erot niin elämätilanteissa kuin asenne- ja ajatusmaailmassakin, siinä mitä elämältä odottaa ja millaisessa vaiheessa sitä elää, ovat niin valtavan suuret, että jo pelkästään tämä asia tekisi suhteesta hankalan.
1 vuoden ikäerosta enkä edes 5-8v ikäeroa. Vaan ihan yli 20 vuotta suuremmasta ikäerosta. Edelleen kyse on tietysti yksilöistä ja edelleen moni on erilainen eri-iässä mutta edelleen, jos ihminen on 55vuotiaana 20v tasolla,niin kaikki ei ole kunnossa, ja 20v ei voi olla mitenkään 50v tasolla vaikka olisi kuinka kypsä ikäisekseen.
Minun elämänkatomus perustuu ihan järjen käyttöön ja ajatteluun, minä en usko että lämmöntunne ja yhteenkuuluvuudentunne on terveellä pohjalla jos ikäero on huomattava, siis edelleen yli 20 vuotta.
ikäerosta ongelman tekeminen on ikäerosuhteen pahin ongelma. voi olla jopa ainut. henkinen yhteenkuuluvuus voi löytyä todella eri-ikäisten ihmisten välillä. ja elämänkokemusten erilaisuus voi olla molempien osapuolten näkökulmasta pelkästään suhdetta rikastuttava asia.
"Minun elämänkatomus perustuu ihan järjen käyttöön ja ajatteluun, minä en usko että lämmöntunne ja yhteenkuuluvuudentunne on terveellä pohjalla jos ikäero on huomattava, siis edelleen yli 20 vuotta. ---"
Samanlaisella logiikalla järkeä käyttäen voisi päätyä siihen, että homoseksuaalisuuskin on sairasta. Miten perustelet, että se on "tervellä pohjalla"? En uskonut törmääväni tällaiseen ahdasmielisyyteen lesbopalstalla, vaikka eihän lesbous ole mikään tae avaramielisyydestä tai edes alkeellisesta ajattelukyvystä. Mä en ainakaan koe elämääni miksikään tasohyppelyksi.
monien eri-ikäisten ihmisten kanssa, mutta mieluiten olen kuitenkin parisuhteessa ikäiseni kanssa. Suhde omaan suhde-elämääni peilaa aika lailla sitä, mitä Laika kirjoitti.
Minusta on mukavaa vaikka ihan niinkin raadollisen pinnallinen juttu, että kun on nähnyt peilissä oman naamansa ryppyjä, on jotenkin ihanaa huomata, että kullan naamassa on niitä koko lailla saman verran. Ja silti se näyttää niiiin kauniilta ja ihanalta.
Ystävieni ikähaitari aina kuusivuotiaasta yli kahdeksankymppiseen on minusta hyvinkin rikastuttavaa. Yhteiselämä yhteistaloudessa on sittenkin mukavampaa, kun arkiset tarpeet rimmaavat kuten odottaa sopiikin parilta nelkytkolmoselta. Tarve liikkua ja olla paikallaan, millaisiin paikkoihin kaipaa mennä, mitä harrastaa, ovat asioita, jotka lienevät helpommin sovitettavissa yhteen.
Aika, jossa lapsuus on kasvettu, on sama. Ymmärrämme siis.
Kerääntyneet kokemukset eivät ole samanlaisia, mutta niitä on suunnilleen yhtä paljon - melko paljon siis - ja summaus tuottaa melko samankaltaisia asenteita ja ajatuksia.
No niin, tuo saattoi kuulostaa siltä, kuin kuvittelisin sielunsiskouden syntyvän tuosta vain, jos vain ollaan samanikäisiä. Tietenkään se ei pidä paikkaansa. Mutta näkisin silti samanikäisyydessä paljon hyviä puolia - ainakin nyt juuri tämänikäisenä - ja juuri minuna!
samanikäisyydessä on valtavasti hyviä puolia. samoin eri-ikäisyydessä. itse kun olen iätön, niin tuolla iällä sinänsä ei mulle ole mitään merkitystä.
Jännä juttu tosiaan, että kuviota vanhempi mies-nuorempi nainen ei ihmetellä ollenkaan, mutta annas olla jos kyse on siitä, että vanhemmalla naisella on suhde nuorempaan mieheen ja puhumattakaan siitä, että vanhemmalla naisella olisi suhde nuoreen naiseen!
Mie oon viiskymppinen, ja oon kyllä 16 vuotisen tasolla. että tälleen.
mitenkään kaapissa asuta!Lesboja on ollut maailman sivu joten luulempa että keskiikäinen ystävättäresi on nähnyt maailmaa jo niin paljon ettei yhtä pikku lepakkoa pelästy.Go for it!!
lesbous olisi monelle keski-ikäisille edelleen tabu? Useimmiten antennejen säätö ja kovaäänisten kytkeminen riittää korjaamaan kommunikaatio-ongelman..
rakastuin täyttä päätä vuoden vastustelun jälkeen vanhempaan naiseen, jonka olen jo 4 vuotta tuntenut.
Nyt annan tunteen olla ja jyllätä, ehkä kyllästyn tähään oloon jokupäivä koska häntä en saa. Nautin nyt kevät poltteesta ja hänen olemassaolostaan, koska vain yksi katse tarvittiin kyydittämään minut onnenkukkuloille.
Kyllä se totuus vielä kerkeää naamaa vasten lyödä useaan otteeseen, joten sitä odotellessa nautin lasin viiniä:)
Ajattelisin niin - ja kokemuskin puoltaa ajatusta - että vanhemman ja nuoremman välisessä suhteessa voi vallita elämää monin tavoin rikastuttava dynamiikka: vanhemmalla on kokemusta ja näkemystä ja nuoremmalla intoa ja uskallusta...
Jos elämä etsii kanavaa toteuttaakseen itsensä, niin puheena oleva kombinaatio lienee otollinen väylä... Ihmekös tuo sitten, jos osapuolet tuntevat vetoa toistensa suuntaan. Ihme sen sijaan lienee, että viitsitään tapella tunnetta vastaan, kun fiksumpaa olisi antaa elämän viedä ja jättää "kokemuksettomat kirjanoppineet" vikisemään...
heti ajatella että ei ole normaalia jos vaikka 20v ja 50v rakastuu,seurustelee,mitä se kenellekkään kuuluu jos he ovat vapaita ihmisiä ja kemiat toimii.itse olen 54 ja koskaan en ole seurustellut ikäisteni kanssa enkä myöskään ole mummomainen,ihmiset saavat ajatella mitä tykkäävät,se on heidän ongelmansa.
Jos suhde toimii - kaikki käy.
kannattaa vielä muistaa se, että terve parisuhde kombinaationa on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä.
>> vanhemmalla on kokemusta ja näkemystä ja nuoremmalla intoa ja uskallusta...
läpiä päähäsi. jos parisuhde on kombinaatio, niin silloinhan siinä just ominaisuudet yhdistyy. vai mikä siinä yhdistyy jos ei ne?
ei samassa ihmisessä. Sitä tarkoitin.
eihän sitä itsensä kanssa voi parisuhteessa olla:)
on yleensä jonkinasteisesta symbioosista;
jos ikäeroa alkaa osapuolilla olla parikymmentä vuotta. Molemmat tarvitsevat jotain mitä itsellä ei ole; äitiä, nuorta rakastajarta, kokemusta tai vaikka elantoa (lue rahaa)jne. Vaikka olisi nuorempana muka henkisesti miten kypsä, se on kyllä hölynpölyä. Tai sitten uskoo inkarnaatioon ihan kirjaimellisesti; höpö, höpö...
Henkinen kasvu syntyy eletyllä elämällä, vuosien varrella hankittuna kasvuna ja nöyryydellä elämää kohtaan.
olla 15-vuotias, kun ei tuota henkistä kasvua ole tapahtunut enempää? Henkiseen kypsyyteen ei liity muiden maailmankatsomuksien dissaaminen. Jos elämänsä elää silmälaput silmillä, niin kuin oletetaan, aina samaa toistaen, ei mitään henkistä kehitystä tapahdu. Samanikäisetkin voivat etsiä kumppaneistaan äitiä, isää, lasta, lemmikkiä, rahaa, asemaa, kokemusta... eli ikäerollisten suhteiden lisäksi tuomitset suhteet, joissa varallisuuserot ovat suuret? Ihannesuhde sun mielestäsi on kai kahden täysin identtisen ihmisen suhde? Mitä ne sitten toisistaan etsivät?
kun sanoo mielipiteensä joka ei miellytäkkään sinua? Heti on 15v? Sekö on sun alhaisin mitä saatat ajatella ikävuosissa tyhmyys?
Mitä sitten jos joku ajattelee että kun kaksi ihmistä haluaa tasapainoisen suhteen niin siinä toinen ei lopettele amista ja toinen pääseee eläkkeelle. Henkinen kypsyys ei ole mitään salatiedettä, eikä henkinen kypsyys ole sitä että kaikki ajattelevat niin kuin sinä ajattelet, jos ei, niin he ovat 15v? Onko sulla jotain 15 v vastaan?
henkiseen kasvuun vaikka ikää olisi kuinka. Tämä ei kuitenkaan vaikuta heidän oikeuteen löytää suhde sieltä mistä se sattuu löytymään.
Maailmassa on todellakin ihmisiä jotka kohtaavat toisensa ihmisinä eivätkä potentiaalisina omien tarpeittensa tyydyttäjinä
jotkut nuoremmat joutuvat kokemaan syystä tai toisesta paljon enemmän asioita kuin jotkut toiset ikätoverinsa. Asiat voivat olla positiivisia tai rankkoja ja negatiivisia. Joillakin voi olla rankkoja vanhempien aviokriisejä, päideongelmia, väkivaltaongelmia ym. jo hyvinkin nuorena. Tällöin nuori joutuu tahtomattaankin kokemaan näitä asioita nuorempana. Joillakin se identiteetti on selvä jo kymmenvuotiaana, joitkut kuusikymppiset vielä pohtivat omaa, sekavaa identiteettiään. On aivan eri asia muuttaa yksin asumaan 15-vuotiaana kuin kolmikymppisenä. Kaikkilla ei ole varakkaita vanhempia, jotka hoitelisivat ja ostaisivat kaiken, vaan jotku jo työskentelevät hyvinkin nuorina hyvinkin raskaissa ammateissa. Kaikilla on erilainen elämä. Joku kokee 12.v sen saman kuin joku kokee 27v. Henkinen kasvu toki siis syntyy eletyllä elämällä, mutta jotkut joutuvat/saavat elää jo sitä aikuisuutta hyvinkin nuorena ja joutuvat otttamaan jo silloin vastuuta.
Itse olen hyvin nuorena ollut suhteessa vanhempien naisten kanssa. Ja se ei tarkoita, että olisin kovin kokematon ollut tuolloin. Itse asiassa olin hyvin kypsynyt mhuihin ikäisiini nähden ja suhde vanhemman naisen kanssa toimi mainiosti ja perustui nimenomaan rakkauteen. Nuorellakin voi olla jo poikkeuksellisesti kokemusta ja vastaavasti vanhempi nainen voi myöskin olla intoa täynnä. Ilmeisesti tunnet vain tietynlaisia nuoria, ei kaikki nuoret ole samanlaisia. Samoin kun meissä on niitä lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita, niin on myös niitä muita kypsempiä ja niitä lapsellisempiakin.
mistä olet erimieltä kanssani.
Siitäkö että parisuhteen muodostaa kaksi erillistä ihmistä, siitä että nuoren ja vanhan välinen suhde voi olla napakymppi vai siitä, että minulle sopii kokemuksieni perusteella samanikäisyys?
Hee ... taisi liittyä tähän:
"Kokemusta kun ei voi toiselle lahjoittaa ja tietty into sekä uskallus kuuluu nimenomaan nuoruuteen."
Kokemusten määrä nyt väkisin on kyllä sitä suurempi, mitä pitempään on elänyt, koska elämä on silkkaa kokemista. Sama koskee ajatusten määrää, ajattelua kun ei voi pysäyttää ennen kuin aivoista katkeaa virta.
Tietystä innosta ja uskalluksesta ... no tuo käsitys pohjautuu nimenomaan omiin kokemuksiini, sen laajempaan otokseen en tällä kertaa tukeutunut. Saatan olla väärässä. :]
ja laatu on kaks eri asiaa. jos sun mielestä kokemusten määrä on suoraan verrannollinen aikaan, niinkuin myös ajatusten määrä, niin kokemusten laatu ei kuitenkaan ole. eikä ajatusten. sä puhut omista kokemuksistasi ja oikeutat niiden ainutlaatuisuuden, mut toisten kokemuksetko on vain ajan funktio.
mä kiteyttäisin tämän ikäerokeskustelun näin: jokaisessa ihmisessä on jotain samaa ja jotain erilaista. jokainen arvottaa samanlaisuudet ja erilaisuudet omalla tavallaan. ihmiselle, jolle ikä erilaisuuden ja samanlaisuuden mittarina on ratkaiseva kriteeri, elää elämäänsä sen mukaan. jollekin toiselle kriteeri on toinen.
on minullekin vain yksi suhteen piirre muiden joukossa. Koen samanikäisyyden nykyisessä suhteessani plussana kaiken muun ohessa, siinä se. Se tuo mukanaan muutamia helpottavia asioita. Ei niin mieltsin painavaa kuitenkaan: kyllä ne painavimmat asiat ovat ihan muita kuin ikäkysymykset!
Minusta tuo oli vähän epäreilua:
>> sä puhut omista kokemuksistasi ja oikeutat niiden ainutlaatuisuuden, mut toisten kokemuksetko on vain ajan funktio.
että kokemusten laadulla on paljonkin merkitystä. Jos nyt edelleen käytän esimerkkinä nykyistä suhdettani, meidät oikeastaan sitoi yhteen nimenomaan tiettyjen kokemusten samanlaisuus. Siitä kasvoi sielunsiskous vailla vertaa.
toisinaan voi olla henkisesti kypsempi kuin joku 60-kymppinen täti. Mun puolesta amislainen ja eläkeläinen saa olla suhteessa, en näe siinä mitään sairasta. Usein ihmiset kypsyy eri tavoin eri elämänalueilla. Jos joku on kaikin tavoin todella kypsä ja tasapainoinen, niin en varmaan rakastuisi häneen. Ja olen huomannut, etteivät vanhemmat naiset yleensä ole kovinkaan kypsiä, enemmänkin fossiloituneita, mikä tarkoittaa eri asiaa. Sen takia voisin jopa harkita itseäni nuorempaa, vaikka pidän myös vanhemmista.
ikä ei ole ratkaiseva tekijä suhteenmuodostuksessa. Toki siitäkin saa ongelman tehtyä, kuten niin monesta muustakin asiasta, mutta näinhän voi tapahtua myös suhteessa samanikäisen kanssa.
Oleellista on, että molemmilla on kiinnostusta toisiinsa alunperin, että suhde syntyy, ja myöhemmin varmuutta siitä, että haluaa just sen toisen. Silloin myös tekee suhteen eteen jotain. Tahdon asia, minun mielestäni.
Sitähän ei sitten ikinä tiedä, kehen ihastuu, koska sydän ei valitettavasti noudata lakeja -tahdonkaan.
ikääni (syksyllä 28) olevan naisen, mutta en ole löytänyt ketään eikä ole ollut edes lähellä. Mikään kranttu en mielestäni kuitenkaan ole.
Ei iällä ole mitään merkitystä rakkauden kanssa.
Mä oon 29v. ja mun nainen on 51v.ja hyvin menee:)