Onko tämä uusi palsta kun on vähän aloituksia?
Mutta aiheeseen. Mikä on normaalia mustasukkaisuutta?
Meneekö se silloin sairaaksi jos alkaa "kyyläämään" tekemisiä, puheluita, viestejä? Seuraamaan menoja?
Milloin sinua alkaa ahdistaa kumppanin mustasukkaisuus?
Mutta aiheeseen. Mikä on normaalia mustasukkaisuutta?
Meneekö se silloin sairaaksi jos alkaa "kyyläämään" tekemisiä, puheluita, viestejä? Seuraamaan menoja?
Milloin sinua alkaa ahdistaa kumppanin mustasukkaisuus?
Vastaukset 10
Vanhimmat
>Milloin sinua alkaa ahdistaa
>kumppanin mustasukkaisuus?
Yleensä kahdelta.
Kahdelta ollaan jo sammuneita. Yleensä alkaa ahdistaa sopivassa nousuhumalassa joka on paljon aiemmin kuin kahdelta yöllä.
Viina ja mustasukkainen luonne yhdessä on myrkkyä.
Vähäinen mustasukkaisuus vain hivelee.
Silloin ahdistaa kun syytetään suotta sairaalloisten luulojen perusteella.
En ole kokenut kännykän tutkimista joten siihen en ota kantaa.
voimakas sellainen, ruokkii omia mielikuvitelmia, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Itselleni kävi näin x:n kanssa.
Hänelle annoin täyden vapauden tulla ja mennä, saipa jopa käydä tansseissa ilman minua milloin lystäsi. Mitäpä vastapainoksi? Hirvittävää mustasukkaisuutta, jos katsoinkaan toiseen mieheen päin, puhumattakaan että olisin hymyillyt jonkun jutuille. Turpiin tuli.Hänen kaverinsa alkoivat pelätä jutellakin kanssani, kun ei tiennyt mitä mulle sen johdosta voi tapahtua.
Väsyin hänen jatkuviin pettämisiin, lyömisiin, henkiseen pahoinpitelyyn ja uhkailuihin siitä,mitä tapahtuu,jos minulla on toinen.
Ensin annoin herralle tiedonannon, että tämä tyttö hommaa kans partnerin ja sitten tein sen. Välittömästi sen jälkeen eropaperit. Sai äijä mitä kerjäsikin.Eihän tuo toki kypsää tempausta ollut, mutta tiedän, että se oli sitä kieltä mitä hän yksistään tajusi ja sai kohtelustani ansaitsemansa "palkkion".
Se on sanottava, etten koskaan ole pettänyt ensimmäisenä. Siinä saa toinen katsoa ekana peiliin:)
Moi...Silloin menee kyllä kieltämättä vähän yli kun alkaa lukemaan toisen tekstiviestejä tai jo son mustasukkanen jos kumppani vaikka juttelee joskun toisen tytön/pojan kanssa...Ite oon ollu hirveen mustaskkanen,mutta en oo enään,koska pitää vaan osata luottaa toiseen...:)En tiedä auttoko toi mitään...
Mustasukkaisuus on vallankäyttöä. En anna kumppanini kyylätä minua millään tavalla, yhtä vähän kuin annan hänen päättää harrastuksistani tai vaatteistani. Mustasukkainen käsittää puolisonsa OMAISUUDEKSEEN, jota voi vahtia ja määrätä. MINÄ en ole kenenkään omaisuutta. Mies, joka niin uskoo, ei usko kauan.
Olet oikeassa , jos se on pelkkää vallankäyttöä . Kuitenkin siihen liittyy paljon muutakin. Jos rakastaa , mustasukaisuudelta ei voi välttyä . On eri asia , miten sen antaa tulla ulos :) Yleensä puhutaan vain huonoista puolista , mutta on siinä hyviäkin. Vanhaan suhteeseen se antaa yllättävän hyvän mausteen , jos sitä osaa käyttää oikein . TOKI myönnän että jos se jää pelkkiin negatiivisiin tekoihin , niin huonohan se on .
jos on aihetta epäilykseen. Onhan se tietyst sairasta jos aina epäilee ja vahtaa toisen tekemisiä, mutta jos yht´äkkiä alkaa ihmetellä että miksi toisen käytös on muuttunut niin on aivan luonnollista (no suorastaan luonnollista...) että alkaa tutkimaan että onko jotain meneillään...
Minä epäilin ja näin "peikkoja" sielläkin missä niitä ei ollut. Kun olin riittävästi kerännyt sisälleni pahaa oloa, padot purkautuivat sanojen ryöppynä. Syytin koska kuvittelin olevani oikeassa.
Sen seurauksena menetin elämäni rakkauden, hänen tunteensa kylmenivät hetkessä.
Tänään olen surullinen ja tyhjääkin tyhjempi..
En ymmärrä mikä saa tuhoamaan kauneimman ihmissuhteen typeryyksiin.
Itse en siedä minkäänlaista mustasukkaisuutta keltään. Ihminen jolla on terve itsetunto, ei tarvitse sen pönkittämistä tai epäile toista syyttä. Olen ollut suhteessa, jossa mies (tai poika) jatkuvasti sääliä kerjäten epäili, että löydän paremman. Ei sellaista kestä.
JOko minuun luotetaan tai ei luoteta. Niin kauan kuin pidän itseäni luottamuksen arvoisena, epäily on väärin ja minä en sitä kauaa katsele. Aloitan yksiavioisen suhteen vain ja ainoastaan silloin kun tiedän pystyväni siihen. Onneksi maailmassa on myös terveitä miehiä, nykyinen Mieheni ei välitä siitä, että olen satunnaisesti yhteyksissä entisiin partnereihin (platonisesti tietenkin) tai jos joskus silmät harhailevat poikkeuksellisen edustavaan yksilöön kaupungilla. Kun kaikesta (myös seksistä) voidaan, pystytään ja osataan puhua, ei ole mitään syytä epäillä toista yhtään mistään. Se on mielestäni terve parisuhde.
Tosin, kukin tyylillään ja oman makunsa mukaan. Tämä nyt oli vain allekirjoittaneen näkemys asiasta.