Olen pienten lasten äiti, naimisissa. Kotoisin vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Viime vuonna tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että eroamme liikkeestä. Se päätös oli yhtäaikaa sekä tietyllä tavalla elämää helpottava, että järkyttävän vaikea sukulaisten ja ystävien reaktioiden takia.
Olen jokaiselta lapseltamme kokenut synnytysmasennuksen enkä tätä ennen ole hakenut siihen mitään apua,(nuorin puolivuotias) koska "uskovainen" on onnellinen ja pärjää uskon voimalla päivästä toiseen. Ongelmat siis melko pitkälle kielletään ja päälle päin esitetään, että kaikki on hyvin. Kaikesta pitää selvitä omin avuin. (Huom. joku toinen voi kokea asian toisin, tämä vain minun kokemukseni!!)
Nyt, kun itselleen on antanut luvan myöntää sen väsymyksen ja avun tarpeen niin tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Olen melko nuori vielä itsekin ja vastuuta on lyhyen ajan sisään tullut vähän liikaa, jaksaakseni huolehtia kaikesta. Lapsia meille on "siunaantunut" ennen kuin ehdin haaveilla niistä ollenkaan. Välillä tuntuu, etten vieläkään olisi todellisuudessa valmis äidiksi. Kai se osittain juontaa jonnekin omaan lapsuuteen ja siihen, ettei koskaan ole saanut kotona tarpeeksi huomiota ison perheen keskimmäisenä lapsena. En ehtinyt aikuistua tarpeeksi ennen kuin sain omia lapsia.
Onnekseni minulla on kultainen mies, joka auttaa kotiaskareissa ja lastenhoidossa. Siitä huolimatta vastuu on valtava.
En meinaa millään päästä sellaisesta tunteesta eroon, että minua on huijattu. Tarkoitan tällä sitä, että lestadiolaisuudessa annetaan ymmärtää, että ehkäisyn käyttö on tosi iso synti ja ehkäisemättömyys on autuudenehto. Asia iskostuu pääkoppaan jo lapsena, joten ihmiset ovat kirjaimellisesti aivopestyjä tuon asian suhteen, eivätkä voi ajatella toisin. Se on heillä yksi monista uskon asioista. Vaikka he väittävät, ettei autuudelle ole ehtoja, käytännössä kuitenkin on niin, että jos jonkun tiedetään toimivan yleistä kantaa vastaan, häntä pidetään uskonsa kieltäneenä.
En usko, että maailmassa on kovin montaa ihmistä, joka oikeasti tosissaan haluaa 10 lasta tai enemmän. Tiedän sen sijaan, että hyvin moni äiti pelkää raskautta kuollakseen ja vaan rukoilee, ettei tulisi raskaaksi. Minun rukouksiini ei ainakaan vastattu siinä asiassa ja mikä kumma se onkaan jos paljaalla harrastaa seksiä...
Nyt vaan ihmettelee, että kaikkea sitä ihminen voikin uskoa, kun lähes suljetussa yhteisössä elää. Siellä annetaan ymmärtää, että kaikki muut ihmiset on pahoja ja onnettomia, joilla on hirveästi ongelmia. Ja että vain "uskovaiset" ovat onnellisia.
Tämä ehkäisemättömyys on vain yksi niistä monista asioista, mihin itse en pystynyt ja joka johti lähtemiseen porukasta. Luojalle kiitos, että ymmärsimme lähteä pois. Elämä on vähän helpompaa, kun voi päättää itse mikä on omalle perheelle hyväksi ja mikä ei eikä tarkkoja elämänohjeita anna joku muu taho.
Tällä hetkellä olen kuitenkin mielettömän masentunut koska koen olevani täysin yksin tämän asian kanssa(toki mieheni on tukenani, mutta kaipaan toisen naisen kanssa keskusteluja). Ystävät eivät ota yhteyttä ja se yhteisö on niin tiivis, etten itse tunne ulkopuolelta vielä juuri ketään. Ulkopuolisten kanssa ei kehotettu "veljeilemään". Se vähä, mitä olen ollut tekemisissä lestadiolaisten ystävieni kanssa viime aikoina, on tuntunut vaivaantuneelta ja hankalalta, koska paistaa kauas, että meidät on tuomittu helvettiin heidän silmissään.
En oikein tiedä mistä hakisin vertaistukea tässä asiassa. Kokeilin UUT:a mutta vaikuttaa siltä, ettei kovin aktiivista toimintaa heillä ole ja liekkö niin kovin moni vl sitä kautta asioita käsittelee.
Terapiaan on kuukausien jono täällä, missä asumme. Kuitenkin koen, että tarvitsisin kipeästi jotain keskustelukaveria mahdollisimman pian, koska olen niin uupunut ja masentunut pikkulapsiarjesta ja yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta ja kaikesta. Vähän väliä vaan itkettää.
Olen jokaiselta lapseltamme kokenut synnytysmasennuksen enkä tätä ennen ole hakenut siihen mitään apua,(nuorin puolivuotias) koska "uskovainen" on onnellinen ja pärjää uskon voimalla päivästä toiseen. Ongelmat siis melko pitkälle kielletään ja päälle päin esitetään, että kaikki on hyvin. Kaikesta pitää selvitä omin avuin. (Huom. joku toinen voi kokea asian toisin, tämä vain minun kokemukseni!!)
Nyt, kun itselleen on antanut luvan myöntää sen väsymyksen ja avun tarpeen niin tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Olen melko nuori vielä itsekin ja vastuuta on lyhyen ajan sisään tullut vähän liikaa, jaksaakseni huolehtia kaikesta. Lapsia meille on "siunaantunut" ennen kuin ehdin haaveilla niistä ollenkaan. Välillä tuntuu, etten vieläkään olisi todellisuudessa valmis äidiksi. Kai se osittain juontaa jonnekin omaan lapsuuteen ja siihen, ettei koskaan ole saanut kotona tarpeeksi huomiota ison perheen keskimmäisenä lapsena. En ehtinyt aikuistua tarpeeksi ennen kuin sain omia lapsia.
Onnekseni minulla on kultainen mies, joka auttaa kotiaskareissa ja lastenhoidossa. Siitä huolimatta vastuu on valtava.
En meinaa millään päästä sellaisesta tunteesta eroon, että minua on huijattu. Tarkoitan tällä sitä, että lestadiolaisuudessa annetaan ymmärtää, että ehkäisyn käyttö on tosi iso synti ja ehkäisemättömyys on autuudenehto. Asia iskostuu pääkoppaan jo lapsena, joten ihmiset ovat kirjaimellisesti aivopestyjä tuon asian suhteen, eivätkä voi ajatella toisin. Se on heillä yksi monista uskon asioista. Vaikka he väittävät, ettei autuudelle ole ehtoja, käytännössä kuitenkin on niin, että jos jonkun tiedetään toimivan yleistä kantaa vastaan, häntä pidetään uskonsa kieltäneenä.
En usko, että maailmassa on kovin montaa ihmistä, joka oikeasti tosissaan haluaa 10 lasta tai enemmän. Tiedän sen sijaan, että hyvin moni äiti pelkää raskautta kuollakseen ja vaan rukoilee, ettei tulisi raskaaksi. Minun rukouksiini ei ainakaan vastattu siinä asiassa ja mikä kumma se onkaan jos paljaalla harrastaa seksiä...
Nyt vaan ihmettelee, että kaikkea sitä ihminen voikin uskoa, kun lähes suljetussa yhteisössä elää. Siellä annetaan ymmärtää, että kaikki muut ihmiset on pahoja ja onnettomia, joilla on hirveästi ongelmia. Ja että vain "uskovaiset" ovat onnellisia.
Tämä ehkäisemättömyys on vain yksi niistä monista asioista, mihin itse en pystynyt ja joka johti lähtemiseen porukasta. Luojalle kiitos, että ymmärsimme lähteä pois. Elämä on vähän helpompaa, kun voi päättää itse mikä on omalle perheelle hyväksi ja mikä ei eikä tarkkoja elämänohjeita anna joku muu taho.
Tällä hetkellä olen kuitenkin mielettömän masentunut koska koen olevani täysin yksin tämän asian kanssa(toki mieheni on tukenani, mutta kaipaan toisen naisen kanssa keskusteluja). Ystävät eivät ota yhteyttä ja se yhteisö on niin tiivis, etten itse tunne ulkopuolelta vielä juuri ketään. Ulkopuolisten kanssa ei kehotettu "veljeilemään". Se vähä, mitä olen ollut tekemisissä lestadiolaisten ystävieni kanssa viime aikoina, on tuntunut vaivaantuneelta ja hankalalta, koska paistaa kauas, että meidät on tuomittu helvettiin heidän silmissään.
En oikein tiedä mistä hakisin vertaistukea tässä asiassa. Kokeilin UUT:a mutta vaikuttaa siltä, ettei kovin aktiivista toimintaa heillä ole ja liekkö niin kovin moni vl sitä kautta asioita käsittelee.
Terapiaan on kuukausien jono täällä, missä asumme. Kuitenkin koen, että tarvitsisin kipeästi jotain keskustelukaveria mahdollisimman pian, koska olen niin uupunut ja masentunut pikkulapsiarjesta ja yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta ja kaikesta. Vähän väliä vaan itkettää.
Vastaukset 40
Vanhimmat
apua tuolta. En ole palstaa kovinkaan paljon seurannut, mutta sieltä voisi löytyä keskustelukumppaneita.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&subcat=921
Voin lohduttaa sinua sillä, että et ole yksin tämän asian kanssa. Olen jo pari vuotta ollut tällä palstalla melko aktiivisesti, joten voin sinulle luvata, että saat paljon tukea monilta ihmisiltä, jotka joko ovat tai ovat olleet vastaavassa tilanteessä kuin sinä nyt ja pystyvät sinua tilanteessasi auttamaan pahimman vaiheen yli.
Olet jo aika paljon tehnyt, kun olet voinut kirjoittaa sinulle niin vaikeasta asiasta. Olet voiton puolella.
Tiedän myös sen, että tulet saamaan myös ratkaisusi tuomitsevia kirjoituksia monilta entisen yhteisösi "tiukkapipoisilta" jäseniltä. Älä välitä niistä, on minun neuvoni sinulle.
Olen aivan varma, että tulet selviämään, kunhan ensin pääset tämän vaikeimman vaiheen ohi.
että tunnen tunteesi. Olen itsekin tehnyt saman päätöksen, mutta siitä on jo pitkä aika. No kuitenkin, kun olen vl-suvusta ja uskoin noin yli 30 vuotta, ihmettelin samaa. Mikä pimentää oman järjen käytön täysin? No se on tietenkin aivoperu. En halunnut sitä samaa "pesua" omille lapsille, vaikka haluankin, että he uskovat Jumalaan ja hänen johdatukseensa.
Meillä aviomies ei ollut moksiskaan poisjäännistä, mutta minä oli myös vuosikaudet onneton ja yksin. Ei ollut silloin tätäkään nettikeskustelun mahdollisuutta.
Minun pelastus oli, että hakeuduin seurakunnan (ev.lut) piiriin, menin mm. kirkkokuoroon ja rupesin käymään sunnuntaisin Jumalanpalveluksissa. Siellä minä kirkon penkistä lähettelin omia nöyriä rukouksia ja sain voimaa arkeen.
Voimia ja siunausta Sinulle perheinesi.
Heippa!
Käy näillä sivuilla: http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/
Siellä on eronneita ja saatat löytää sieltä jonkun joka on samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Vaihdat e-mailin ja alatte kirjoitella.
Ystäviä voi löytyä myös netistä!
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/
Kyllä niitä kavereita löytyy muualtakin ja keskusteluapua ehkä tätäkin kautta.
"Siellä annetaan ymmärtää, että kaikki muut ihmiset on pahoja ja onnettomia, joilla on hirveästi ongelmia. Ja että vain "uskovaiset" ovat onnellisia."
Tuota en omalta osaltani allekirjoittaisi ja itselläni on paljon ei-vl-ystäviä. Meitä on moneen junaan.
En nyt ehdi muuten ottaa kantaa, mutta voimia teille.
Melkeen itku tuli kun luin teidän vastauksia. Tuli ensimmäistä kertaa semmonen olo, että joku oikeesti ymmärtää. Pitääpä tosiaan kokeilla tuota uskontojen urhi-palstaa, en ollut huomannutkaan sitä ennen tätä. Kiitos siitä.
Tiedän tunteesi, mutta en voi täysillä elää mukanasi, sillä se on juuri nyt sinulla akuutti.
VL perheen kasvattina, se kulttuuri on kuitenkin syvällä, siihen olet kuitenkin ikään kuin kasvanut, kasvatettu meitä muitakin, mutta harmonia on ollut sääntöjen luoja.
Masennus, ja vainenkin synnytysmasennus vie hautaan. Hyvä että tunnistit sen ja hoidata sian kuntoon. Jos ajattelemme näitä lähimmäistäsi, VL on ainoa uskonnollinen järjestö, joka ei ajattele kristillisesti, sillä Jeesus sanoo, rakasta lähimmäistä kuten itseäsi…. Joten SRK;n uskon hedelmät tappaa. Jumala on valinnut teille nyt tien, sinne vain Jeesuksessa.
SRK;n synti ja uskopäin merkittävin asia on valheessa eläminen. He eivät tunnusta sitä, että miten 15 lapselle antaa rakkautta, koska voimavarat on laskettu ihmisten mukaan, eikä lahkon. Ymmärrän sen, että olet kantapään kautta oppinut.
Yleinen lause olin vielä muutama aika sitten, jota jopa lapsetkin käyttivät – Kyllä Jumala uuden äidin antaa..??? Kamalaa puhetta pikkulapsen suusta.
Kyyllä oman itsensä jälkeen aina tulee parisuhde. Sehän oli jo luomijärjestyksessä.
””En meinaa millään päästä sellaisesta tunteesta eroon, että minua on huijattu. Tarkoitan tällä sitä, että lestadiolaisuudessa annetaan ymmärtää, että ehkäisyn käyttö on tosi iso synti ja ehkäisemättömyys on autuudenehto.”” Minä olen käynyt läpi voimakkaan masennuksen, joten teidän se että kyseisen VL valheen kohdalla, mitä siellä on toisi paljon, on ainoa vaihtoehto, käsitellä se kotonanne vain läpi. Tulimme vedettyä retkuun ja purkakaa tilanne, sekä tehkää uusi tie eespäin Jeesuksessa, kyllä Hän voimia siihen antaa. Jos ette käsittele asiaa, se lepää teidän mattonne alla ja aina.
””Asia iskostuu pääkoppaan jo lapsena, joten ihmiset ovat kirjaimellisesti aivopestyjä tuon asian suhteen, eivätkä voi ajatella toisin.”” Siihen on kyllä apu, ja se on totuus ja rehellisyys, puhukaa asiat kotona halki.
””että jos jonkun tiedetään toimivan yleistä kantaa vastaan, häntä pidetään uskonsa kieltäneenä.”” Siinä näette, he ovat antikristuksia.
”””En usko, että maailmassa on kovin montaa ihmistä, joka oikeasti tosissaan haluaa 10 lasta tai enemmän. Tiedän sen sijaan, että hyvin moni äiti pelkää raskautta kuollakseen ja vaan rukoilee, ettei tulisi raskaaksi. Minun rukouksiini ei ainakaan vastattu siinä asiassa ja mikä kumma se onkaan jos paljaalla harrastaa seksiä...”” Amen.
””Nyt vaan ihmettelee, että kaikkea sitä ihminen voikin uskoa, kun lähes suljetussa yhteisössä elää. Siellä annetaan ymmärtää, että kaikki muut ihmiset on pahoja ja onnettomia, joilla on hirveästi ongelmia. Ja että vain "uskovaiset" ovat onnellisia.”””
Siinäpä se, he pitävät niin tyhminä tavallista ihmistä, kuten P- korea, älä ole niitä, vaan pidä oma pää veden ylöspuolella.
””Tämä ehkäisemättömyys on vain yksi niistä monista asioista, mihin itse en pystynyt ja joka johti lähtemiseen porukasta.”” Tämä on vain jäävuoren huippu.
””Ulkopuolisten kanssa ei kehotettu "veljeilemään". Se vähä, mitä olen ollut tekemisissä lestadiolaisten ystävieni kanssa viime aikoina, on tuntunut vaivaantuneelta ja hankalalta, koska paistaa kauas, että meidät on tuomittu helvettiin heidän silmissään. ”Tässä näet, mitä heidän rakkaus on, se on näennäistä.
””Vähän väliä vaan itkettää.”” Itku on sinulle uuden elämän lähtö. Rukoilemme puolestasi nyt ja sunnuntaina.
Jussi
Ps voit kirjoittaa mailiini.
Tässä Hakomajan ketjussa muiden lähteneiden kokemuksia, kannattaa lukea. :)
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=10&fid=1&pid=13&page=1
Nimimerkkini takaa löytyy pohdintoja laidasta laitaan tämän aiheen tiimoilta.
Siitä tilanteesta joka teilläkin on olen puhunut enemmän kuin kerran.
Jos yhteisö omassa ehdottomuudessaan tekee sinusta Jumalan kieltäjän tuossa tilanteessa missä on tuon yhteisön arvot?
Itse olen nainen. Edes siinä tilanteessa jossa raskaus uhkaa sairauteni kautta sekä minun että syntymättömän lapsen henkeä mikään muu kuin ehkäisemättömyys ei tule kysymykseen.
Pääsetkö sinä nyt oikeasti helpommalla? Kun et voi työntää ratkaisustasi vastuuta kenellekään muulle. Todeta vain että näin on tapana.
On oikein että kuuntelet sitä mitä omatuntosi sanoo. Ymmärrän sen mikset voi tuohon yhteisöön jäädä. Painostaminen on välillä hyvin julmaa.
Muista kuitenkin ettei se mitä ihmiset meille tekevät pitäisi olla asia joka vie meitä Jumalan kieltäjän paikalle.
Sinut on kasvatettu ajatelemaan että vain vl ovat uskovaisia. Mutta ovatko he jos he tekevät sille joka ei voi näitä "lakeja" täyää näin. Ovatko he uskovaisia jos usko ehdollistetaan tekoihin.
Kaiken tuon kaaoksen jälkeen kuitekin on löydettävissä myös se armollinen Jumala.
Tiedän että totuuden tuominen julki tässä kohtaa toisaalta on myös julmaa. Mutta moni vl käytää ehkäisyä samoista sysitä kuin sinä. Siitä vain ei puhuta mitään. Kuten ei myöskään siitä että vaikka puhujan perheessä kuinka olsi se tilanne että lapsia ei tule vähemmän luonnollisista syistä. Puhuja kuitenkin hehkutaa ehäisemättömyyden ihanutta.
Siinä mielessä olet oikeassa siinä että sinua todella on huijattu. Hyvin harva jos kukaan pysytyy ilolla täyttämään tuota idealismia.
Vertaistukea löydät kotoa lähtemättä mm täältä. Tämä vain on siitä kurja paikka että se joka sanoo ääneen kaunistelematta mitä ajatelee saa osakseen myös kitkeriä komenteja. Ajatukset joita käyt läpi nyt eivät kuitenkaan ole vieraita meille jotka olemme käyneet läpi ne jo aikaisemmin.
Voit kirjoitella myös minulle, jos vaan haluat purkaa ja vaihtaa ajatuksia. Olen myös entinen vl. Osoitteeni on:
[email protected]
"Pääsetkö sinä nyt oikeasti helpommalla? Kun et voi työntää ratkaisustasi vastuuta kenellekään muulle. Todeta vain että näin on tapana. "
En yritäkään työntää ratkaisustamme vastuuta kenellekään muulle. Otan vastuun omista ratkaisuistani itse ja niiden seurauksista myös. Siis nyt kun ei enää tarvitse keneltäkään "varovasti kysellä" onko jokin sopivaa vai ei vaan voi itse miettiä sopiiko se omalle perheelle tai itselle tai onko siitä jotain haittaa.
Ja kyllä, elämä on siinä mielessä helpompaa.
"Sinut on kasvatettu ajatelemaan että vain vl ovat uskovaisia."
Pitää paikkaansa mutten itse ajattele silti niin. En ole Jumalaa kieltänyt. Ajattelen, että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva saattaa uskoa Jumalaan, oli tämä sitten minkä näköinen tahansa. :) Se ajatus on avannut paljon kauniimman maailman itselleni. Itse turvaudun Jumalaan hädän hetkellä sekä kiitän Häntä silloin, kun jotain hyvää tapahtuu.
"Mutta ovatko he jos he tekevät sille joka ei voi näitä "lakeja" täyää näin. Ovatko he uskovaisia jos usko ehdollistetaan tekoihin. "
Tuota samaa olen itsekin usein miettinyt. Ja päätynyt siihen tulokseen, että sellaiset ehdollistajat ovat ikävä kyllä siinä ymmärryksessä, että vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluminen pelastaa ja että uskovaisuus on yhtä kuin noudattaa kaikkia niitä sääntöjä. Sinänsä surkuhupaista, että täsmälleen samaa uskovaisuus itselleni merkitsi pari kolme vuotta sitten.
"Tiedän että totuuden tuominen julki tässä kohtaa toisaalta on myös julmaa. Mutta moni vl käytää ehkäisyä samoista sysitä kuin sinä. Siitä vain ei puhuta mitään."
Niimpä tekevät, tiedän sen. Siksi en koe sitä mitenkään julmaksi jos sanoo sen "ääneen". Minua häiritsee vaan kovasti se, että siellä taitaa olla sellaisiakin, jotka sisimmässään hyväksyvät esim tv:n, ehostuksen, hiusten värjäämisen ja muita ulkoisia juttuja mutta yhteisön paineen vuoksi ovat "yksimielisiä" siitä, kuinka vahingollisia ne uskonelämälle ovat.
En vain itse ymmärrä alkuunkaan millä tavoin ehkäiseminen tms voisi olla este uskoa hyvään ja armahtavaan Jumalaan. Aivan käsittämättömän huvittava ajatus. Anteeksi vaan niille jotka tosissanne uskotte sen olevan.
Kiitos hyshys vastauksestasi, arvostan paljon näkemyksiäsi ja mielenkiinnolla usein luen kirjoituksiasi. Vaikka kaikessa en olekaan kanssasi "yksimielinen" ;) niin olet mielestäni hyvä tyyppi.
Jos kaikki ovat samaa mieltä kaikesta. Mitä me täällä sitten vatvoisimme ja avartaisimme mailmankuvaamme jos kaikki olsimme yksimielisiä.
Ajatus sen kaltaisesta yksimielisyydestä jota vl ulospäin antaa ymmärtää on hyvä esimerkki siitä mihin se johtaa jos haluamme olla yksimielisiä kaikessa.
Jokainen ihminen on elämänsä tuos. Toisenlaisella elämällä en olisi se joka olen nyt. Ja voisin katsoa montaakin asiaa toisin kuin nyt katson.
Jotenkin luulen että tulette kyllä selviytymään. Ette te muuten olisi sieltä lähteneet.
Se olis kyllä kiva, että jotain vertaistukea olisi tarjolla enemmänkin, kun saman kokeneita kuitenkin löytyy niin turhaanhan sitä yksin jää ihmettelemään.
...koska koin niin paljon sympatioita sinua kohtaan!!
Ensin pari asiaa omasta tilanteestani...
Olen vl, mutta mieheni ei enää ole. Meillä on puolenkymmentä pientä lasta, tiheillä väleillä syntyneitä. Olen itse jo toista vuotta kulkenut terapiassa 2x/vk ja alkuvaiheessa myös syönyt mielialalääkkeitä.
Mitäkö haluan sinulle sanoa?
Ymmärrän tavallaan, että olette päätyneet ratkaisuunne vl:n suhteen. Kuitenkin olen surullinen ratkaisunne puolesta, koska kuitenkin itse koen vl:n olevan oikea suunta kohti taivasta..ei niinkään maanpäällisenä yhteisönä, vaan Jumalan valtakunnan läsnäolona -raamatun mukainen usko on se, joka vie taivaaseen.
Näin uskon. Mutta siltiki näen vl:ssä paljon kulttuurisia ja hengellistettyjä asioita, joista on ikäänkuin tehty uskonasioita, vaikka ne eivät oikeasti niitä ole. Mm. äitien/naisten ylistämällä alistaminen > kotiäitiys ainoana oikeana ratkaisuna.
Minun ei enää tarvitse juurikaan pelätä uusia raskauksia, koska mieheni huolehtii asiasta. En siis itse käytä ehkäisyä, mutta koen etten voi kieltää mieheltäni sitä. Se on hänen ratkaisunsa. Ja hän haluaa sillä suojata myös minua, minun jaksamistani. Kieltämättä helpottaa myös minun oloani tavallaan, vaikka ei ihan ristiriidaton olekaan. Joku tietysti tähän heittää, että ei vl noin ajattele/ elä...ihan sama mulle, kun mikä ihminen on toista ihmistä tuomitsemaan!!
Tuohon terapiajuttuun neuvoksi, että sinun olisi kyllä heti päästävä terapiaan ja lääkitykseen. Suorempi ja tehokkaampi reitti on, kun hakeudut yksityiselle psykiatrille ja sieltä kautta yrität saada homman mahd. nopeasti käyntiin. Sitä ennen pitäisi selvittää yksityiset psykoterapeutit ja soitella ne läpi: kenellä olisi mahdollisuus aloittaa terapia kanssasi. Ja voisit käydä myös "tutustumiskäynnin" eli kannattaa aloittaa sellaisen terapeutin kanssa, jonka kanssa herää oma luottamuksesi (kaikilla kyllä on vaitiolovelvollisuus, mutta tarkoitan henkilökemioita). Soittelemalla nämä ja saman tien aikaa psykiatrille! Parin psykiatrikäynnin jälkeen psykiatri voi kirjoittaa lausunnon Kelalle ja voit varmaankin saada Kelalta rahoituksen ainakin kahdeksi vuodeksi eli maksat käynnistä esim 15€:n omavastuun/ kerta, kun muuten se maksaisi esim 45-55€.
Tsemppiä!!
Jotta lähimmäisenrakkaus toteutuisi on ensin luovuttava vl-uskosta. Sen osoittaa selvästi miehesi ratkaisu. Onnittelen sinua miehestä jolla vielä järki ja sydän on paikallaan!
Muutenhan elämänne olisi silkkaa väkivaltaa...kaikkia kohtaan.
Elämämme ei ole ollut väkivaltaa ennen eikä jälkeen mieheni ratkaisun!! Eikä minua ole koskaan pakotettu yhdyntäänkään!
Otin kirjaimellisesti, mutta ihan selvennyksen vuoksi.
Ihan oikeasti!
Hänen ratkaisunsa uskomisen suhteen on silti minulle surullinen asia, johon sopeudun, mutta en totu koskaan.
Niin, siitähän minä sinua onnittelinkin, hyvästä miehestä.
Sanoithan itsekin että miehesi suojelee sinua käyttämällä ehkäisyä.
Mutta mitä hänen oli tehtävä ennenkuin hän kykenee suojelemaan lastensa äitiä ja samalla lapsiansa? Oli lähdettävä vl-liikkeestä!!
Tämä siis osoittaa, että kohdallanne lähimmäiserakkaus oli mahdollista vasta vl-liikkeestä lähdön jälkeen ja mitä se kertookaan...
perheen yhteinen asia?
Minä en ymmärrä sitä että perhetilanne ajetaan siihen pisteeseen jossa toinen tai molemmat kieltää uskonsa. Ja se joka kieltää uskonsa on yksin vikapää ehäksyn syntiin.
Vikaa ei ole vlä käytännöissä ei vaikka toinen kieltää niiden takia uskonsa voidakseen ajatella lähimmäisensä parasta.
Ja sitten sillä joka jää on oikeus hekutaa kuinka on menossa taivaaseen. Meneekö toinen sitten helvetiin kun ei voi elää niin kuin vl optettavat?
Se kuitenkin joka jää saa siinä siivellä "luontaisetuna" ehkäisyn ja voi elää huoletonta elämää siinä suhteessa.
Et voi kieltää miestäsi käytämästä ehkäisyä se on totisinta totta. Mutta siitä huolimatta oikein ei ole se että tilanne on täydellisssä patissa.
Ja siitä hyvästä ettei hän voi jatkaa vl malliin hänet tuomitaan uskosta luopuneeksi ja armosta osattomaksi.
Sinulle vl voi olla taivas maan päällä tässä ja nyt. Mutta entä jos miehesi ei olsi ratkaisut asiaa niin kuin ratkaisi. Teillä voisi olla monta lasta enemmän ja aina vain huonopi jama kuin nyt.
Sinun ei tarvinnut tehdä valintaa. Vaan valinan teki miehesi suuressa rakkaudessaan. Ymmärrätkö sinä olla kiitollinen Jumalalle siitä. Ymmärrätkö sinä kuinka paljon rakkautta sisältyy tuohon.
Ei ihminen noin vain kiellä uskoaan. Ja liekkö siitä nytkään kyse. Mutta sen voi jokainen kieltää itseltään ettei tee väkivaltaa toista ihmistä kohtaan.
voidakseen suojella lähimmäistään
LÄHDETTÄVÄ VL liikeestä...
Ja sitten jotka sinne vl liikeeseen jäävät säälivät sitä joka lähti. Koska ei omantuntosa tähden muuta voinut!
Tämä olen myös kokenut omassa elämässni että ainao tapa suojella lähimmäisiä on lähteä vl liikeestä.
Niin onhan se aika mielenkiintoinen asetelma että tämä "helvettiin menijä" on se joka todellisuudessa toimii lähimmäiserakkauden asialla. Toinen menee sitten siinä siivellä taivaaseen kun ei syyllisty syntiin jonka toinen tekee...
Julmaa..taas...
Luulin nimimerkin Hyshys olevan vl, ainakin vl-porukassa.
...enkä allekirjoita varsinkaan!!
Ensinnäkään: ihminen ei päätä, kuka taivaaseen pääsee!
Sitten: suurin toiveeni olisi, että olisimme vielä joskus toistemme saattomiehinä samalla kaidalla tiellä, määränpäänä taivas. Olisi sitten vaikka 20 lasta, jos se siitä kiinni olisikaan! Sen verran tuskallinen on tämä suhde valtakunnan rajan kulkiessa välillämme. Vaikkakin molemmilla on säilynyt ajatus lopunelämää kestävästä suhteesta. Tilanne vain uskon suhteen on nyt tämä...
Ja vielä:
"Ei ihminen noin vain kiellä uskoaan. Ja liekkö siitä nytkään kyse." (hyshys)
Tämä lapsiasia on vain reunailmiö mieheni ajattelussa. Uskon kieltämisen syyt on enimmäkseen ihan muualla ja aika kaukana tästä hetkestä ainakin osittain...
Ja varmaan en ole ainoa joka ajatelee että on vl vaikka ei SRK lestdiolaisuutta alekirjoitakkaan.
ELi siis olen edelleen SRK lestadiolainen viralisestikkin. Vaikka tiedän ettei ajatukseni ja arvoni koskaan palaa SRK:laiseen ajatelumalliin vaikka vl edelleen itseäni pidän.
Joskus turhautaa tämä teidän huutokauppanne. Jos ei aijo tehdä väkivaltaa lähimmäisiä kohtaan on SRK laisesta virallissta ajatelumallista lähdettävä. Ennen pitkää se myös tarkoitaa pesäeroa kokonaisuudessaan tuohon liikeeseen. Koska todellakin käy niin että yhteisö sulkee ulos ne jotaka eivät ole riittävän kuuliaisia SRK neuvoille.
Riipuu sitten paikkakunnasta mihin se raja vedetään.
"Tämä lapsiasia on vain reunailmiö mieheni ajattelussa. Uskon kieltämisen syyt on enimmäkseen ihan muualla ja aika kaukana tästä hetkestä ainakin osittain..."
Ja juuri sikisi että sinä sanot näin
"Olisi sitten vaikka 20 lasta, jos se siitä kiinni olisikaan!"
Juuri siksi ettet sinä lähtisi uhraamaan itsäsi tuonne synnytämisen altarille syyt pitää hakea muualta. Ettet sinä kanna syyllisyyttä siitä tilanteesta joka teillä nyt on.
Ei ole kyse vain ehäisystä vaan siitä mitä se kokonaisvaltaisesti tarkoitaa perheesi kannalta. Lastesi kanalta.
Ajateletko että ajatus siitä että uhraat itsesi synnytämiseen siksi että toinen voisi säilyä uskomassa olsi oikein? Että tekeisit mitä tahasa että toine voisi uskoa? Ja kuitenkin kieltäydyt samalla näkemästä sitä vääryyttä mitä sillä samaan aikaan teet koko perhettä kohtaan.
Miehesi ajatelee perheesi parasta. Ja sinä taidat vain ajatella valtakunnan rajoja.
Voiko miehesi tehdä parannuksen jos tietää mihin tuo sinun saattomiehenä vl ajatelumallin kanssa eläessä tarkoitaa. Mitä se tarkoitaa hänen itsenä osalta. Ja mitä se tarkoitaa lasten kannalta.
Ja sitten se että ehkäpä miehellesi on pala palata auvennut se että on vl idealismi jota sinä elät varmaan edelleen ja sitten se todellisuus joka ei kohtaa tuota idealismia.
Ei lapsi-asia voi eikä ole mikään reunailmiö. Ei vaikka vl yritävätkin totuuden tässä kohdassa kieltää lähde aina.
"Niin onhan se aika mielenkiintoinen asetelma että tämä "helvettiin menijä" on se joka todellisuudessa toimii lähimmäiserakkauden asialla."
Vl-opin mukaan tuo mies menee sinne tulimereen joka käyttää ehkäisyä, sillä se on syntiä. Ja ehkäisyä käyttävä mies katsotaan uskostaan luopujaksi.
Kuitenkin hän on tehnyt juuri sen oikean ratkaisun Jeesuksen oppien mukaan, hän on huomannut lähimmäisensä hän ja on ollut valmis sen vuoksi luopumaan "varmasta taivaspaikastaan". Hän on uhrautunut lähimmäistensä vuoksi, joka on juuri tärkein Jeesuksen opetus.
Vaimo taas ajattelee olevansa varma taivaaseen meniä, sillä eihän hän ole sortunut ehkäisy syntiin vaan hänen miehensä. Voi nauttia täysinrinnoin rakastelusta siinä siivellä ilman raskudenpelkoa.
Ehkä vaimo odottaa, että mies sitten joskus aikanaan tekee parannuksen tuosta "ehkäisysynnistä" ja he molemmat ovat vl-opin mukaan kelvollisia taivaaseen.
"Minulla on hyvä mies!!
Kirjoittanut: Meikämannevaan 25.4.2008 klo 19.46
Ihan oikeasti!"
Mies. Muista olla hänestä kiitollinen, ja muista kiittää Jumalaa siitä, että hän on antanunut sinulle juuri oikeanlaisen miehen. Sillä Jumala yksin tietää tarpeemme, ja voimamme.
Niin, pidä sitten pääsi!
Totuus on kuitenkin toinen!
Meillä on toisinpäin. Minä en ole vl ja mieheni on. Toivottavasti hänkin pitää minua hyvä aviopuolisona niin kuin sinä pidät omaasi! Ehkä hänkin toivoo muutosta minun uskomiseeni? Toivottavasti ei.
Sanoit, että olisit valmis vaikka 20 lapseen, jos se oli tarpeen uskomisessa ja miehesi antaisi sinulle sen mahdollisuuden. Ehkä jaksaisitkin ja oikeasti haluaisitkin, vaikka välillä kapinamielellä kuten ämmäkin tunnusti joskus olleensa ko. asian takia. Ei kaikille ole inhimillisesti mahdotonta täyttää tuota uskomisen ehtoa. Mutta toisille on, jos ei luovuta ja alistu kohtaloonsa vaikka henkensä uhalla, täydellisesti omanitsensä kieltämisen muodossa.
Minua loukkaa erityisesti se, että meidän ratkaisu nähdään pahana ja silti siitä otetaan hyöty irti omassa itsekkyydessä. Ehkäisyasia onkin vain sen toisen osapuolen syytä ja paholaisen tuoma kiusa aviovuoteeseen. Silti siihen mennään mukaan, muka paheksutaan ja salaa nautitaan sen suomista avioeduista. Ei ole huolta kasvavasta perheestä, ei isomman talon tai auton hankkimisesta, reissujen vaikeudesta ja erilaisten hankintojen pohjattomuudesta eikä rajallisen ajan jakamisesta tosi monen pienen lapsen/ nuoren kanssa jne jne...
Olemmeko vain välineitä teidän taivastiellänne ilman sen suurempaa merkitystä? Me huojennamme teidän ristiänne ja helpotamme elämäänne, silti ette ole tyytyväisiä, ette hyväksy meitä tällaisina. Olemmeko vain kotiristinä ja sielunvihollisen lähettämiä vastustajina teidän riesananne? Toivotteko mahdollisesti, että pääsisitte eroon lopullisesti...JOS emme...
Etkö tiedä, miten tuollainen vl-ajattelu loukkaa! Kyllä rakkaus on pitelemisessä, kun tietää tuon taustalla olevan ehdollisen hyväksynnän.
'Kyllä olet hyvä ihminen ja vaimo/mies, MUTTA...'
Lapsi ei ole mikään reinailmiö elämässä. Ja jos on niin silloin lapsen arvo ei ole se mikä sen pitäsi olla.
Ja sitten se että vl on tapana vain todeta ettei perhetilanne ja ongelmat voi koskaan johtua lapsista. Mikä ei ole totta.
Vaikka mitä tehtäisiin niin silti sitä tosiasaiaa ei voida sivutaa että lapset vaikka antavat paljon myös vaativat paljon.
Ja toiselta puolen ihminen on rajallinen.
Jos väitetään ettei äidin väsymys tai perheen väsymys johdu lapsista niin sekään ei ole totta.
esittämiäsi kysymyksiä vl-mieheltäsi ja kerro sitten täällä, mitä hän vastasi. Olisi mielenkiintoista kuulla miten vl-mies kokee "epäuskoisen" vaimon. Vastauksessaan hänen pitäisi kuitenkin olla rehellinen.
Luuletko, etten ole kysynyt.
Vl-vastaus on tuollainen kuin tässä edellä on kirjoitettu. Miten voisi olla toinen, kun usko ja luottamus vl-opetukseen on ehdoton!
Mutta se on loukkaavaa. Siksi olen sitä mieltä, että vl-opetus siitä, että aviopuoliso halutaan ottaa omasta porukasta, on viisas ja suositelva neuvo. Erittäin hyvä, sillä ei tällainen elämä ole oikeaa, onnellista eikä rakkaudellista...
Nyt hyvä leidi eropaperit vetämään ja heti. Eihän sitä immeisen tarttii välineenä olla elämässään.
Ei tuollaista menoa kestä selväpäisenä kukaan.
Kohtaa totuus ja elä siinä.
Ja sulle sama juttu siellä, eikun eropaperit vetämään ja niinpian kuin mahdollista.
Avioliiton eteen EI tarvitse uhrata mielenterveyttään eikä muutakaan terveyttään.
Niin tässä on se vika, että olen selvin päin. En ole kokeillut, olisiko elämä helpompaa ei-selvinpäin eli humalassa.
Luulen, että lähtö olisi vielä helpompaa ja lähempänä.
Mutta otanko neuvostasi vaarin?
Se voisi passata mummolle!
se, että sain kasattua itselleni ystäväpiirin ei-vl:stä. Sain siis elämään jotain toista sisältöä. Ja se että olen saanut puhua asioista vanhempieni kanssa ja siskojeni kanssa, joista heistäkään ei yksikään ole enää vl. Olemme siis olleet koko perhe toisillemme terapeutteina. Ja voin itsestäni sanoa että olen kokenut vl-yhteisön sisällä pelkkää pahuutta, minua on koko lapsuus sekä nuoruus rippikoululeirejä myöten suljettu aina kaveripiirin ulkopuolelle, minua on naurettu ja pilkattu niin seuroissa kuin raamattuluokassa. Sen pahempaa henkistä väkivaltaa en ole missään muualla kokenut ja olen siitä kaikesta selvinnyt.
Ehkä siksi myös uskoni Jumalaan on vain vahvistunut! Saan uskosta voimaa (huom. en vl-uskosta vaan se usko on jotain paljon vahvempaa ja voimakkaampaa uskoa Jumalan hyvyyteen, ollessani vl minä ajattelin että Jumala on paha joka kostaa minulle jotain, että olen paha ihminen joka on ansainnut kaiken sen kiusaamisen ja pilkan jota koin ry:llä uskovaisten ihmisten toimesta).
Kyllä nämä asiat taustalla kytevät vielä vuosien jälkeenkin, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään.
Tsemppiä sinulle ja uskon että asioilla on aina tapana jotenkin järjestyä!
sanoo, että ota ristisi ja seuraa minua.! Meillä on myös risti, jota joudumme kantamaan ja vaivaa ja tuskaa meille on myös luvattu. , tällä kaidalla tiellä taivaaseen. Helppo ei ollut Mestarimmekaan ristin tie.
Miksi luulet SRK:n antavan sinulle taivaspaikan?
.......
................