Miten on, onko lesaadiolaisuuden kieltänyt ihminen vanhemmilleen häväistys ja ajattelevatko kaikki lestaadiolaisvanhemmat näin ja opetetaanko heitä ajattelemaan tuolla tavoin?
Jos lapsi/nuori/aikuinen haluaa erota lestaadiolaisuudesta, kiristävätkö vanhemmat häntä uskomaan kuin he ja millä tavoin?
Jos lapsi/nuori/aikuinen haluaa erota lestaadiolaisuudesta, kiristävätkö vanhemmat häntä uskomaan kuin he ja millä tavoin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on kieltänyt uskonsa. He ovat edelleen todella rakkaita lapsiani eivätkä millään tavoin meiile vanhemmille häpeäksi. Toinen erosi aikuisena , toinen alle rippikouluiän. Tottakai olemme surullisia heidän ratkaisustaan ja he tietävät sen mutta tietävät myös olevansa silti rakkaita. Kun menettää uskomisen lahjan ei sitä kukaan toinen voi mitenkään painostamalla takaisin antaa. Mikään kiristäminen ei tule kuuloonkaan, sehän vain karkoittaisi lapset kauemmaksi. Jumalan armahtava rakkaus on ainoa mikä voi heille taivaan tien avata. Ei ihminen voi omin voimin takaisin päästä ellei Jumala häntä vedä ristin juurelle näkemään omien syntien sovittajaa Jeesusta Kristusta.
On hienoa kun puhut noin kunnioittavasti, mutta missä on Raamatussa ””uskomisen lahjan””? Josta puhut.
Hieman ihmetyttää se, että on vain kaksi lasta?
””Jumalan armahtava rakkaus on ainoa mikä voi heille taivaan tien avata. Ei ihminen voi omin voimin takaisin päästä ellei Jumala häntä vedä ristin juurelle näkemään omien syntien sovittajaa Jeesusta Kristusta.”” Jumala ei pelasta eikä kuule ketään, vain usko Jeesukseen Kristukseen persoonana pelastaa.
Uskomassa oleminen ei pelasta ketään, sitä ei edes ole koko Kirjassa.
On ilmeisesti niin, että eri puolilla maatamme on eroja, mutta Oulun seudulla ja keksipohjanmaalla entis- aikoina jouduit isänä ja äitinä piinapenkkiin.
””Ei ihminen voi omin voimin takaisin päästä ellei Jumala häntä vedä ristin juurelle näkemään omien syntien sovittajaa Jeesusta Kristusta.”” Amen.
Siis miten usko Jeesukseen Kristukseen persoonana pelastaa. Itse ajattelen niin, että Jeesus on ollut esimerkkinä meille, miten tulisi elää ja lähimmäisiään kohdella. Ja siinä se sitten onkin, ei muuta.
Se vaan, että kukaan ei siihen samaan ihan takuulla pysty, sen verran raadollisia sitä ollaan. Mutta jos pyrkii siihen, että kohtelee lähimmäisiään hyvin eikä tahallaan satuta ketään niin sekin on jo aika hyvä. Ja jos satuttaa niin pyytää anteeksi.
Ja usko siihen, että Jumala auttaa hädän hetkellä, antaa jonkinlaista turvaa. Minä ajattelen siis, ettei Jeesus auta vaan Jumala. Jeesus on ollut joku oikea henkilö(siis näkyvä ihminen, inhimillinenkin kai muttei lankeevainen) joskus mutta Jumala on kaiken luoja. (näkymätön, jota ei voi todistaa ja siihen joko uskoo tai sitten ei)
Jos otamme vaikka viimeiset ajat ristillä, mikä pelasti ryövärin, henkilökohtainen usko Jeesukseen Jumalan poikana.
””Itse ajattelen niin, että Jeesus on ollut esimerkkinä meille, miten tulisi elää ja lähimmäisiään kohdella.”” Hän on juuri sitä, Amen,, mutta ”” Ja siinä se sitten onkin, ei muuta.”” Tämä loppu veti maton altasi. Jeesus on Herra ja Voideltu, Jumala on antanut Hänelle kaiken vallan, kuka pääsee taivaaseen ja Jeesus luovuutta Isälle vallan vasta sitten, kun Hän sanoo Isälleen. – Tässä ovat kaikki anastamasi lampaat, yhtään en ole niistä hukannut. Sitten tulee loppu.>> Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman.> Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.> Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.>>> Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.> Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Näin olen sanut karvaasti koke kun yli kaksikymmentä vuotta sitten erosin yhteisöstä.
Sillä tavalla ainakin meidän perheessä, etteivät vanhempani ole kertoneet ratkaisustamme kenellekään tutulle, eikä edes kaikille sisaruksilleni, joten seurauksena olemme joutuneet välillä hankaliin tilanteisiin.
Esim kauhistuneita katseita ja todellista vaivaantuneisuutta ja kenties sääliäkin kohdatessa näitä ihmisiä, jotka luulevat meidän vielä joukkoon kuuluvan.
Voin sanoa, että sääli jos sitä osaksemme saammekin niin tunne on vähän molemminpuolinen.
Meitä ei kiristetä millään tavoin. Murehtivat kyllä, että kuka niitä lapsia nyt siunaa iltaisin tai on se harmi, ettei ne saa kasvaa hyvän Paimenen hoivassa tms. Kyllähän ne toivoo, että mentäs takas.