Mulla on iha ylitsepääsemätön ongelma tuon punastelemisen kanssa, punastelen tilanteissa jotka ovat aivan normaaleja.. Useinmiten sosiaalisissa tilanteissa, jossa minun tulisi puhua/vastata aivan arkipäiväisiin kysymyksiin..
Punastelun syyni voi olla esim. koulussa, kun opettaja kysyy jotain, ihan mitä vaan.. ja minulle onkin jo tullut tunne että en voi keskittyä tunneilla kunnolla, kun ajattelen vain että seuraavaksi hän kysyy jotain minulta.
Olen 21 vuotias opiskelija, ja tämä punastelu on vaivannut minua oikeastaan aina.. Ehkä yläaste ikäisenä se katosi hetkeksi johonkin, mutta tulikin sitten tuplasti pahempana takaisin..
En tiedä auttaisiko jossain lääkärillä käynti, mutta kun olen niin hemmetin ujokin nykyään etten uskalla oikein mennä. Huomaisivatpa ainakin ongelmani, kun punottaisin selittäessäni vaivoistani ;)
Olinko ennen (silloin yläasteelle) sitten liiankin rohkea ja "luokan pelle", ja ehkä tipuin aika korkealta kun ei ollutkaan enää sitä samaa luokkaa missä loistaa, en tiedä.. mutta jotai tapahtui, ja pahemman kerran. hyvä että kauppaan kykenen enää yksin menemään.
Punastelun syyni voi olla esim. koulussa, kun opettaja kysyy jotain, ihan mitä vaan.. ja minulle onkin jo tullut tunne että en voi keskittyä tunneilla kunnolla, kun ajattelen vain että seuraavaksi hän kysyy jotain minulta.
Olen 21 vuotias opiskelija, ja tämä punastelu on vaivannut minua oikeastaan aina.. Ehkä yläaste ikäisenä se katosi hetkeksi johonkin, mutta tulikin sitten tuplasti pahempana takaisin..
En tiedä auttaisiko jossain lääkärillä käynti, mutta kun olen niin hemmetin ujokin nykyään etten uskalla oikein mennä. Huomaisivatpa ainakin ongelmani, kun punottaisin selittäessäni vaivoistani ;)
Olinko ennen (silloin yläasteelle) sitten liiankin rohkea ja "luokan pelle", ja ehkä tipuin aika korkealta kun ei ollutkaan enää sitä samaa luokkaa missä loistaa, en tiedä.. mutta jotai tapahtui, ja pahemman kerran. hyvä että kauppaan kykenen enää yksin menemään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kärsin samasta jutusta, punastun todella helposti. En pelkästään kasvoista, vaan koko ylävartaloni tulee täyteen punaisia läiskiä.
Olen saanut vaivaani vähän apua terapiasta ja jännitystä lieventävistä lääkkeistä.
Lääkäriin meno oli vaikeaa, mutta kyllä se kannatti.
Kehoitan myös menemään lääkäriin, jos tuntuu että punastelun ajattelu ja jännittäminen hallitsee ajatuksia eikä pysty keskittymään kunnolla muihin asioihin. Itse en hakenut apua ja kärsin punastelusta 10 vuotta.
Mulla se alkoi ala-asteen loppupuolella, pahinta oli kun piti pitää esitelmää luokan edessä. Yläasteella ongelma vielä paheni, punastelin myöskin ihan kavereiden kanssa jutellessa tai just jos opettaja kysyi jotain multa. Esitelmät oli yhtä helvettiä, olin siis ihan tulipunainen ja tuntui kuin ois saunassa ollut. Lukiossa ei enää niin paljon esitelmiä ollut mutta punastelin edelleen lähes päivittäin. Joskus 17-vuotiaana kerroin äidilleni ongelmasta (oli varmaan jo tietoinen) ja puhuin että lääkärille vois mennä. Äiti ei ymmärtäny ongelman vakavuutta yhtään ja vähätteli sitä. Kävin sitten itse terkkarilla, mutta se sanoi että lääkkeitä se ei suosittele alaikäiselle, ja kehotti rohkaistumaan (HEH!).
No punastelu vaikutti sosiaalisiin suhteisiin, koulumotivaatio laski koko ajan ja itsetunto oli todella surkea. Siis punastelu mulla varmaankin johtui huonosta itsetunnosta, mutta se oli sellainen kierre että kun taas punastui niin itsetunto laski. Lääkäriin en sitten kuitenkaan koskaan enää mennyt kun terveydenhoitajakin vain vähätteli ongelmaa.
Nyt olen 22-vuotias enkä punastele kuin ehkä pari kertaa kuussa enkä niistäkään kerroista jaksa välittää. Esitelmät sujuu ok vaikka aina vähän jännittääkin. Mulla keinoja punastelusta eroon pääsyyn on ollu itsetuntemuksen lisääminen, sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin osallistuminen, joissa aidosti olen ihmisistä kiinnostunut, terveelliset elämäntavat (tarpeeksi liikuntaa, ruokavaliossa hyviä rasvoja, paljon vettä, ei älyttömiä määriä sokeria, ja riittävät yöunet). Kun tarpeeksi kauan altistuin punastumiselle esim. kaupan kassalla, niin pikku hiljaa en enää siihen kiinnittänyt niin paljon huomiota ja vähitellen koko ongelma katosi.
Mun mielestä opettajien pitäis kiinnittää huomiota oppilaiden jännittämiseen ja punasteluongelmiin jo silloin kun ekan kerran ne huomaa (yleensä kai ala-yläasteella) ja pyrkiä auttamaan ongelmissa. Mulle ei kukaan koskaan tullu tarjoamaan apua, vaikka varmasti huomasivat kuinka punastelusta kärsin. Yksi syy alkoholin käytön aloittamiseenkin oli juuri punastelu ja jännittäminen, onneksi olen siitä tavasta päässyt eroon.
No nyt taisin jo eksyä aiheesta.. Eli siis kannattaa sinne lääkäriin mennä ja mielellään terapiaakin mukaan eikä pelkkää lääkitystä. Itsetuntemusta kannattaa aina parantaa ja miettiä mistä asioista nauttii eikä pyrkiä olemaan samanlaisia kuin muut.
Jännität sosiaalisia tilanteita. Niistä on kehittynyt pelkotiloja...
Yritä oppia mielenhallintaa. Hengittämiseen keskittyminen auttaa, ja sen hallitseminen auttaa hillitsemään mieltäsi. (en ole aivan varma mitkä mekanismit aktivoituvat, mutta itämaiset mielenhallinta tekniikat toimivat tästä lähtökohdasta käsin.)
Muuten voit punastella ihan rauhassa, who cares?
Älä anna ihmisten tölvimisen haitat.
Kukaan järkevä ei mainitse asiasta, ja ajattelemattomia riittää. Älä anna asian vaivata.
Jos kuitenkin kypsyt punasteluun totaalisesti, niin sitten rohkeasti lääkäriin. Nykyään osataan tehdä pieni leikkaus jossa muutama naamaa hermottava hermo katkaistaan.
Tämä toimenpide estää punastumisen 100%...
Hei vaan!
Itse painin ihan saman ongelman kanssa ja tämä on tuskaa. Koko päivän ajattelen, että minkä värinen naamani on nyt ja nyt ja taas nyt. Jos joku tulee juttelemaan (vaikka perheenjäsen!!) mietin, että kohta varmaan taas punastun. Ja se tunne, kun tuntee sen kuumotuksen!
Uskaltauduin kerran lääkäriin, josta sain propralia ja jotain kolmiolääkkeitä. Kolmioita käytin ja olin zombi. Propralit eivät auttaneet, kun vaikutus muka loppui niin tuntui, että punotus vain paheni.
Eilen sitten kävin lääkärin vastaanotolla, joka tekee hypnoosia. Se oli jotenkin... en osaa sanoa onko siitä apua.. (tässä linkki keskusteluun, jonka aloitin hypnoosihoidosta: http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000468&posting=22000000034629977)
Mua oikeesti itkettää... en jaksa tällaista elämää.