paniikkihäiriö ja päänsärky

Tervehdys,

haluaisin tietää onko kenelläkään ollut vastaavia tuntemuksia. Mulla alkoi n. kaksi kuukautta sitten raskaan ja stressaavan talven jälkeen outo paineenomainen päänsärky, joka tuntuu sähköiseltä kipunoinnilta ja myös omituisesti siirtyvän/vaihtavan paikkaa. Eräänä iltana se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mainasi tehdä minut hulluksi. Tuntui, että joku kuuluisa "tylppä esine" tulee pään lävitse. Sain tämän päänsäryn muutamaan kertaan ja sitten oli kolme viikkoa hiljaista lukuunottamatta pientä painetta päässä. Kävin lääkärillä, joka teki perustestit mm. verenpaine, tähysti silmän paineet ja korvat ja myönsi lihasrelaksantteja. No niitä en ikinä alkanut ottamaan, koska harrastan mm. joogaa ja se ei voi johtua lihasjäykkyydestä. Meni toiset kolme viikkoa, jolloin aloin saada pieniä paniikki/ahdistuskohtauksia, mutta en niin suuria, että olisin pelästynyt.
N. viikko sitten päänsäryt ovat alkaneet olla jokapäiväisiä. Niitä ennakoi oireiden tarkkailu ja pieni pelkääminen päänsärystä. Kävin lääkärillä selittämässä oireita ja mm. mahdollisuudet aivokasvaimeen/verenpurkaukseen aivoissa ovat poissuljettuja.
Ongelma kuitenkin vaikuttaa paniikkihäiriöltä, koska aammuisin kun tunnen paineen päässäni alan alitajuisesti ajatella, että toivottavasti se päänsärky ei ala. Lääkäri myönsi Xanor depot-lääkettä pitämään kohtaukset poissa ja Clotam-nimistä tulehduskipulääkettä päänsärkyihin.

Kysymykseni on, että onko kenelläkään ollut vastaavanlaista erikoista päänsärkyä paniikkikohtausten aikana/ niitä aiheuttaen. Kun "sähköinen" tappava särky alkaa pystyn olemaan rauhallinen, kädet eivät hikoa, en pelkää kuolevani, pulssini ei juurikaan nouse, enkä edes huomattavasti tuntisi, että määrätyt lääkkeet auttaisivat- tosin Xanor tekee oloni turraksi ja ehkä vie ajatuksia pois särystä.
Minusta kuitenkin tuntuu, että itse suggestoin jollakin tasolla itseni tuohon särkytilaan. Viittaa jollakin tapaa paniikkihäiriöön, mutta en ole aikaisemmin kuullut kenenkään kärsivän tämän kaltaisesta oireilusta.

Kiitos mahdollisista vastauksista
67418
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Terve! Minulla on ollut tuota päänsärkyä. se oli juuri sellaista kovaa paineen tuntua päässä. Se lähti pois kun sain lääkkeet.... ei muuta kun hakemaan lääkeet. tsemppiä!

Äänestä

oireita pienillä vaihteluilla. Yleensä tuntuu kuin olisi painetta päässä ja koko päässä tuntuvaa särkyä. Tilaan liittyy pään tuntohermojen yliherkkyys, esim. tuulessa tuntuu kuin tuntisi jokaisen hiuksen liikkeen erikseen ja sadepisarat tuntuivat kasvoilla kuin minikokoisina kylminä räjähdyksinä. Eräässä vaiheessa tuohon liittyi korvien vinkuminen tai korkea suhina.

Vaiva taitaa aiheutua tiedostamattomasta lihasjännityksestä, minulla ainakin niska- hartiakipu liittyy tilanteeseen oleellisesti. Nopein apu on meditaatio rentouttavassa lepoasennossa mutta pitkän päälle voi opetella jännittämään ja rentouttamaan niska- hartiaseudun lihaksistoa tietoisesti, tällä metodilla olen joskus saanut paniikkihäiriön kaikkine oireineen katoamaan 12 vuodeksi täysin.

Bentsot ja särkylääkkeet ovat täysin turhia näihin vaivoihin, ne eivät poista tuntemuksien syitä ja rasittavat elimistöä aivan turhaan sekä aiheuttavat pahimmassa tapauksessa paniikkihäiriön lisäksi vielä lääkeriippuvuuden josta voi olla hyvin vaikea päästä eroon.

Taustalla on krooninen stressihormonin liikaeritys, tilannetta helpottaa alkoholin, kofeiinin ja natriumglutamaatin (E621) välttäminen mutta pysyvämpi apu löytyy elämäntilanteen kokonaisremontista ja tälle vaivalle suunnatusta joogasta.

Xanoria ei pitäisi käyttää paria viikkoa pitempään, se ei todellakaan ole parannuskeino vaan helpottaa oireita tuon muutaman viikon, jonka jälkeen se *aiheuttaa* pahenevaa ja laajempaa paniikkihäiriötä ja käytön ainoana motiivina on vieroitusoireiden poispitäminen.

Äänestä
  • Sinä sinä, viisaasti haastelet!
    Oma diagnoosini ennen lääkäriin menoa oli hyvinkin samantapainen. Taakse jäänyt talvi on ollut infernaalisen stressaava, koska en viihdy ( erittäin laimea ilmaisu) nykyisessä työssäni ja koko talven olen miettinyt poispääsyä. Paine on jatkunut kevään mittaan ja kun olin tehnyt päätöksn lähdöstä ja ilmoitin siitä työpaikalla- kas, alkoivat nämä tuhoisat päänsäryt. Ihan kuin kaikki paine ja stressi nyt vapautuisi.
    Xanor näyttää olevan ahdistukseen, masennukseen ja myös paniikkihäiriöön myönnettävä lääke. Olin lääkärin diagnoosista hieman yllättynyt, koska paniikkihäiriön oireet eivät juurikaan vastaa omiin oireisiini muu kuin "uusiutuvan kohtauksen pelko"- muut oireet tuntuvat hyvin ei minun vaivoihini sopivilta.
    Viimeksi kun sain tämän sähköisen päänsäryn, pystyin "kuuppa jumissa" kävelemään keskustan halki ilman suurempia sydämentykytyksiä. Ei tunnu kauhean helpolta paniikkihäiriöiselle varsinkaan kohtauksen aikana. Kohtaukset ei myöskään tule ja mene - vaan ovat ikään kuin stabiileja paineenomaisia tuntemuksia. Toki olen jatkuvasti huolissani päänsärkykohtauksesta ja sen mahdollisesta uusiutumisesta.
    Stressiä ja ikäviä fiboja olen paennut niin alkoholiin kuin joihinkin muihin mietoihin huumeisiin, joten Sinun diagnoosisi kuulostaa järkeenkäyvemmältä.

    Kiitos hyvistä vinkeistä!

    Äänestä

  • eye_of_light kirjoitti:

    Sinä sinä, viisaasti haastelet!
    Oma diagnoosini ennen lääkäriin menoa oli hyvinkin samantapainen. Taakse jäänyt talvi on ollut infernaalisen stressaava, koska en viihdy ( erittäin laimea ilmaisu) nykyisessä työssäni ja koko talven olen miettinyt poispääsyä. Paine on jatkunut kevään mittaan ja kun olin tehnyt päätöksn lähdöstä ja ilmoitin siitä työpaikalla- kas, alkoivat nämä tuhoisat päänsäryt. Ihan kuin kaikki paine ja stressi nyt vapautuisi.
    Xanor näyttää olevan ahdistukseen, masennukseen ja myös paniikkihäiriöön myönnettävä lääke. Olin lääkärin diagnoosista hieman yllättynyt, koska paniikkihäiriön oireet eivät juurikaan vastaa omiin oireisiini muu kuin "uusiutuvan kohtauksen pelko"- muut oireet tuntuvat hyvin ei minun vaivoihini sopivilta.
    Viimeksi kun sain tämän sähköisen päänsäryn, pystyin "kuuppa jumissa" kävelemään keskustan halki ilman suurempia sydämentykytyksiä. Ei tunnu kauhean helpolta paniikkihäiriöiselle varsinkaan kohtauksen aikana. Kohtaukset ei myöskään tule ja mene - vaan ovat ikään kuin stabiileja paineenomaisia tuntemuksia. Toki olen jatkuvasti huolissani päänsärkykohtauksesta ja sen mahdollisesta uusiutumisesta.
    Stressiä ja ikäviä fiboja olen paennut niin alkoholiin kuin joihinkin muihin mietoihin huumeisiin, joten Sinun diagnoosisi kuulostaa järkeenkäyvemmältä.

    Kiitos hyvistä vinkeistä!

    kategorisoidaan usein liian ahtain kriteerein. Masennuksessa, ahdistuneisuudessa ja paniikkihäiriössä on samat taustat, ne vain ilmenevät eri yksilöissä eri tavoin, riippuen henkilökohtaisesta kemiallisesta tasapainosta. Oireet voivat olla hyvinkin erilaisia ja liikkua laajalla skaalalla, sekä fyysisesti että psyykkisesti.

    Olen itse käynyt läpi bentsoriippuvuuden kaksi kertaa, enkä todellakaan suosittele sitä kokemusta kenellekään. Olen tietysti ehtinyt yli 20 vuoden aikana kehitellä selviytymiskeinoja paniikkitilanteisiin mutta jos tilanne on erityisen paha, otan puolikkaan 0,25mg Xanorista päästäkseni yhden päivän lomalle lihaskrampeista, jotka minulla ovat niin pahoja että jouduin niiden takia eläkkeelle. Pitkäaikainen bentsojen käyttö näyttää altistavan näille krampeille, ne tuhoavat aivorungon dopamiinireseptoreja pysyvästi samoin kuin monet muut psyykenlääkkeet.

    Bentsojen käyttöä olisi ihan oikeasti syytä välttää koska se todellakin herkistää paniikkioireille pysyvästi. Muutaman vuoden käyttö riittää ja tilanne pahenee jos turvautuu bentsoihin uudestaan kun päästää elämänsä luistamaan stressiputkeen niin että oireet palaavat.

    Alkoholi auttaa oireisiin mutta pahentaa niitä pitkän päälle, senkin olen käynyt läpi ja nyt olen ollut vuoden ilman tippaakaan. Vaihtoehtojakin löytyy mutta sellaisiin on aina suhtauduttava terapeuttisesti ja vakavasti. Itse tapaan kävellä rannoilla kameran kanssa sopivalla ilmalla. Maiseman tarkastelu kuvien toivossa tuntuu toimivan samoin kuin silmänliiketerapia (EMDR), se katkaisee stressaavat ajatuskulut, ehkä alitajunnasta asti.

    Sydämentykytyksistä pääsee kun pääsee eroon alkoholista ja kofeiinista ja nauttii kapselin E-Epaa päivässä, tämäkin on käyty läpi. Minulla ne muljahdukset tuntuivat niin kovina kipuina että joka kerta pelkäsin hengenlähtöä, E-Epa vei ne aika nopeasti vaikka siihen aikaan join vielä kahvia ja kaljaakin.

    Äänestä

  • liittyvät häiriöt kirjoitti:

    kategorisoidaan usein liian ahtain kriteerein. Masennuksessa, ahdistuneisuudessa ja paniikkihäiriössä on samat taustat, ne vain ilmenevät eri yksilöissä eri tavoin, riippuen henkilökohtaisesta kemiallisesta tasapainosta. Oireet voivat olla hyvinkin erilaisia ja liikkua laajalla skaalalla, sekä fyysisesti että psyykkisesti.

    Olen itse käynyt läpi bentsoriippuvuuden kaksi kertaa, enkä todellakaan suosittele sitä kokemusta kenellekään. Olen tietysti ehtinyt yli 20 vuoden aikana kehitellä selviytymiskeinoja paniikkitilanteisiin mutta jos tilanne on erityisen paha, otan puolikkaan 0,25mg Xanorista päästäkseni yhden päivän lomalle lihaskrampeista, jotka minulla ovat niin pahoja että jouduin niiden takia eläkkeelle. Pitkäaikainen bentsojen käyttö näyttää altistavan näille krampeille, ne tuhoavat aivorungon dopamiinireseptoreja pysyvästi samoin kuin monet muut psyykenlääkkeet.

    Bentsojen käyttöä olisi ihan oikeasti syytä välttää koska se todellakin herkistää paniikkioireille pysyvästi. Muutaman vuoden käyttö riittää ja tilanne pahenee jos turvautuu bentsoihin uudestaan kun päästää elämänsä luistamaan stressiputkeen niin että oireet palaavat.

    Alkoholi auttaa oireisiin mutta pahentaa niitä pitkän päälle, senkin olen käynyt läpi ja nyt olen ollut vuoden ilman tippaakaan. Vaihtoehtojakin löytyy mutta sellaisiin on aina suhtauduttava terapeuttisesti ja vakavasti. Itse tapaan kävellä rannoilla kameran kanssa sopivalla ilmalla. Maiseman tarkastelu kuvien toivossa tuntuu toimivan samoin kuin silmänliiketerapia (EMDR), se katkaisee stressaavat ajatuskulut, ehkä alitajunnasta asti.

    Sydämentykytyksistä pääsee kun pääsee eroon alkoholista ja kofeiinista ja nauttii kapselin E-Epaa päivässä, tämäkin on käyty läpi. Minulla ne muljahdukset tuntuivat niin kovina kipuina että joka kerta pelkäsin hengenlähtöä, E-Epa vei ne aika nopeasti vaikka siihen aikaan join vielä kahvia ja kaljaakin.

    Itse hain apua ahdistukseen 1,5 vuotta sitten, ja kävin puhumasa viiden istunnon verran mielenterveyshoitajan luona. Jo silloin olisi ollut mahd. saada lääkkeet, mutta pelkään riippuvuutta. Ja olen saanut jollain lailla kahlattua työssä ja elämässä viimeiset 1,5 vuotta. Tällä viikolla, tunsin sen jo alkuviikosta, että räjähdyspiste on lähellä. Eilen itkin ja haukoin henkeä kaksi tuntia. Luin netistä luontaistuotteista ja aloitin tänään E-EPAa, Carnosinia ja Aconitum napellus D-30. Töissä on raskasta ja lomaa ei voi pitää. Eikä loma edes houkuttele, jos kohtauksia odottaa kokoajan, eikä mikään tunnu hyvältä muutenkaan.Pakokauhun ja sekoamisen tunne sekoittaa pään ihan kokonaan.Pelottaa ajaa autollakin, jos silmissä sumenee, pelottaa ajatus siitä, että esim. hirvi on tiellä ja ajaisin tahallani päin sitä, että tämä synkkyys loppuisi. Onneksi välillä on hyväkin olo. Pelottaa kokoajan ja pelottaa seuraava kohtaus. Pakko soittaa varmaan ammattiauttajalle.Viimeeksi sain "akuuttiajan", jota odotin 2,5 viikkoa... Se siitä akuutista...

    Äänestä

  • UPDATE_8791889 kirjoitti:

    Itse hain apua ahdistukseen 1,5 vuotta sitten, ja kävin puhumasa viiden istunnon verran mielenterveyshoitajan luona. Jo silloin olisi ollut mahd. saada lääkkeet, mutta pelkään riippuvuutta. Ja olen saanut jollain lailla kahlattua työssä ja elämässä viimeiset 1,5 vuotta. Tällä viikolla, tunsin sen jo alkuviikosta, että räjähdyspiste on lähellä. Eilen itkin ja haukoin henkeä kaksi tuntia. Luin netistä luontaistuotteista ja aloitin tänään E-EPAa, Carnosinia ja Aconitum napellus D-30. Töissä on raskasta ja lomaa ei voi pitää. Eikä loma edes houkuttele, jos kohtauksia odottaa kokoajan, eikä mikään tunnu hyvältä muutenkaan.Pakokauhun ja sekoamisen tunne sekoittaa pään ihan kokonaan.Pelottaa ajaa autollakin, jos silmissä sumenee, pelottaa ajatus siitä, että esim. hirvi on tiellä ja ajaisin tahallani päin sitä, että tämä synkkyys loppuisi. Onneksi välillä on hyväkin olo. Pelottaa kokoajan ja pelottaa seuraava kohtaus. Pakko soittaa varmaan ammattiauttajalle.Viimeeksi sain "akuuttiajan", jota odotin 2,5 viikkoa... Se siitä akuutista...

    aluksi noin 1 vuosi sitten tuntui kuin " vanne " puristaisi päätä ( kihelmöintiä vihlontaa ) molemmin puolin ohimoita. Sitten kun sain lääkityksen paniikkiin niin toinen puoli " aukesi " nyt on enää toinen puoli 24 h tuo tunne. Kai tää lähtee pois ?? en tiedä

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


eye_of_light kirjoitti:

Tervehdys,

haluaisin tietää onko kenelläkään ollut vastaavia tuntemuksia. Mulla alkoi n. kaksi kuukautta sitten raskaan ja stressaavan talven jälkeen outo paineenomainen päänsärky, joka tuntuu sähköiseltä kipunoinnilta ja myös omituisesti siirtyvän/vaihtavan paikkaa. Eräänä iltana se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mainasi tehdä minut hulluksi. Tuntui, että joku kuuluisa "tylppä esine" tulee pään lävitse. Sain tämän päänsäryn muutamaan kertaan ja sitten oli kolme viikkoa hiljaista lukuunottamatta pientä painetta päässä. Kävin lääkärillä, joka teki perustestit mm. verenpaine, tähysti silmän paineet ja korvat ja myönsi lihasrelaksantteja. No niitä en ikinä alkanut ottamaan, koska harrastan mm. joogaa ja se ei voi johtua lihasjäykkyydestä. Meni toiset kolme viikkoa, jolloin aloin saada pieniä paniikki/ahdistuskohtauksia, mutta en niin suuria, että olisin pelästynyt.
N. viikko sitten päänsäryt ovat alkaneet olla jokapäiväisiä. Niitä ennakoi oireiden tarkkailu ja pieni pelkääminen päänsärystä. Kävin lääkärillä selittämässä oireita ja mm. mahdollisuudet aivokasvaimeen/verenpurkaukseen aivoissa ovat poissuljettuja.
Ongelma kuitenkin vaikuttaa paniikkihäiriöltä, koska aammuisin kun tunnen paineen päässäni alan alitajuisesti ajatella, että toivottavasti se päänsärky ei ala. Lääkäri myönsi Xanor depot-lääkettä pitämään kohtaukset poissa ja Clotam-nimistä tulehduskipulääkettä päänsärkyihin.

Kysymykseni on, että onko kenelläkään ollut vastaavanlaista erikoista päänsärkyä paniikkikohtausten aikana/ niitä aiheuttaen. Kun "sähköinen" tappava särky alkaa pystyn olemaan rauhallinen, kädet eivät hikoa, en pelkää kuolevani, pulssini ei juurikaan nouse, enkä edes huomattavasti tuntisi, että määrätyt lääkkeet auttaisivat- tosin Xanor tekee oloni turraksi ja ehkä vie ajatuksia pois särystä.
Minusta kuitenkin tuntuu, että itse suggestoin jollakin tasolla itseni tuohon särkytilaan. Viittaa jollakin tapaa paniikkihäiriöön, mutta en ole aikaisemmin kuullut kenenkään kärsivän tämän kaltaisesta oireilusta.

Kiitos mahdollisista vastauksista

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu