Öisiä kirjoituksia. Kuivaharjoittelua.
*
HENGENPELASTAJA
Jokin on vinossa, sanot, kahlaat rypsipellon reunaa kun on jo tullut pimeää. Jalassa avokkaat, kasvinvarret koettavat takertua kiinni jalkoihisi. Kosteaa, savipaakuista maata. Siinä kohtaa on pimeää, mutta aivan vieressä on talo ulkovalaisimineen, katulamput kehätiehen yhtyvällä väylällä, hajanaisia valoisia ikkunoita. Vain talo on valaistu kalpealla valolla, kaikki muu on keltaista. Lähteä yöllä ulos. Kuutakaan ei näy. Se on kietoutunut pilviin. Ympärillä hengittää koko asuinalue. Lähteä yöllä ulos, pimeään, tietää, ettei jollakulla ole kaikki hyvin.
Rypsi tuoksuu makealta. Väistät ohdakkeita, kipuat törmän tielle, lähdet kävelemään, nopein, kiivain askelin, tuore asfalttipäällyste mustana jalkojen alla. Sitten toinen tie, poikki junanradan, toista peltoa halkoen, maantiesiltaa yli (joessa ruohot ja ulpukanlehdet huojuvat laiskassa virtauksessa), teollisuusalueen kulmalta ja puutarhapalstojen ohi. Corolla kääntyy asemalle päin. Valokiilat välähtävät etäällä. Pumppuhuoneen tiiliseinien sisästä kuuluu huminaa. Soratie. Mielessä tunne siitä, että koko juttu on hulluutta. Tunne siitä, että uhma on turhaa. Sillä ei voi voittaa.
Ehdit pienemmälle tielle, se vie uusille rakennuksille, isoille tyhjäsilmäisille taloille ja kaupunginpuutarhaan. Talot koottuna elementeistä ja kattorakenteista seisovat yhden raitin varrella. Ikkunat ovat ontot, niiden lasisilmät on kaivettu päästä. Suut ovat auki ja kaikki on kelmeää ja tummaa. Soraa, pölyä, ruosteisia betonimyllyjä. Kadut jo rakennettu valmiiksi. Liikennemerkit paikoillaan, suojatiet maalattu – ainoa täydellisen valmis asia kuin neutronipommin ikään lamaannuttamassa hiljaisessa pienoiskaupungissa. Uudet sini-musta-valkoiset suojatien viitat seisovat ilman kolhuakaan, valmiina lastenhaamujen ylittää tie jalkakäytävältä toiselle.
Astut komeiden ja sini-puna-valkoisten ja tyhjien talojen ohi koettaen olla katsomatta ammottaviin aukkoihin seinissä. Vilkuilet silti. Tahdot päästä aukealta metsän oksien keskelle. Sepeli rouskuu jalkojen alla epätasaisena. Sitten se loppuu ja antaa tilan takaisin vanhemmalle hiekkatielle. Sydämesi jyskii, vatsasta leviää pingottunut tunne ja kastuneita nilkkoja paleltaa. Jalat ovat rypsin kasteesta märät. Kaupunginpuutarhan puolella on omenapuita ja jalavia riveissä, rungot käärittynä valkoiseen. Tien varteen tulee kuusia ja latvastaan epämuotoinen mänty, joka näyttää siltä kuin sen latvus olisi isketty linttaan ja sillä pilattu puun pituuskasvu. Se on rujo ja oudon kiehtova puu. Sen latvaan kuvittelisi kotkien ja muiden isosiipisten mieluusti laskeutuvan.
Nouset loivaa ylämäkeä, päässäsi surisee joukko annettuja lupauksia ja sanottua. Tänään, eilen, kuusivuotiaana, kaupan kassalla, näytännön jälkeen (silloin kun todella olisit halunnut sanoa jotakin). Tyhjää, turhaa, turhia sanoja. Paljon sanottua vain sanomisen ilosta ja puhumisen pakosta. Mitä sanot, emmekö me osaa olla keskenämme kuin vain puhumalla? Puhe on varjo ihmisestä – tiivistetty lauseke hänen olemuksestaan ja olemassaolostaan, etkö ajattelekin näin?
Metsä nousee poluksi supistuneen tien ympärillä. Puut; kuuset, tahmeat tervalepät ovat tummia, katsot yläviistoon, siellä ovat taivas ja muutamat siniset tähdet. Painauman jälkeen sinä jätät polun. Tänne hän tulee.
Jalat jäykkinä kuljet eteenpäin ja oksat ritisevät ja napsahtelevat poikki. Siinä ovat kivet, maassa rikkoontunut, kiveen heitetty sytytin. Kuusi johon on naulattu pullonkorkkeja. (Ne kiiluvat mustina.) Katsot. Kutsut matalasti, sitten kovempaa. Kaikki lavuaariin tyhjennetyt meikkipullot. Sadut. Ja nytkö hänellä ei ole kaikki hyvin. Sen sinä aavistit. Älkää ottako pois viehätystä! Puheet. Hän on jossakin muualla. Hän ei ole tullut. Vaatteisiin on tarttunut ohdakkeen piikkejä. Seisot puun alla käsivarret roikkuen hyödyttöminä ja elottomina. Nieleskellen nypit piikkejä irti vaatteista.
Hengenpelastaja
18
664
Vastaukset
- Fucoo
Ällistyttävän ihana polku "Betoniseinien silmät kaivettu päästä", "lapsihaamut". Piru vieköön ihana juttu!
Hieman tarkemmin:
Mä olen itse ihmisiä jotka liikkuvat paljon luonnossa, ja tietenkin sun huomiokykysi mulle tärkeistä asioista saa mut värjäjään...Kaikki on kiinni siitä miten ihminen rekisteröi elämäänsä ja sen pieniä yksityiskohtia, siinä ovat sitten ne palikat joista kasataan tällaisia tekstejä.
Kuvittele että jatkat yhtä skarppina vuosia eteenpäin, niin millaista jälkeä pystyt valtavalla potentiaalillasi kirjoittamaan.
Hyvää ja rikasta polkua, oksien napsahtelua.
P.S.
Yhtään mua ei harmita, että kuitenkin tuppaat kuvailemaan enemmän infrasruktuuria kuin kalikoita kaseikossa.- Fucoo
..."Infraspluktruulia" / yhdyskuntarakennustaitoa".
- Che
Todella hyvä. Pidin paljon. Muuta sitten en kai osaa sanoa kun en löydä mitään mistä valittaisin. :D
Siis aivan loistava oli. Ihana. Ei ärsyttänyt mikään. Hyvä hyvä.- chapeau
Kiitoksia.
- Rêveuse
Tästä minä pidin. Paljon.
Unenomaista, epätodellista. Ja kuitenkin realistista. Vaikka kaipa tässäkin on hiukan samanlaista maalailua kuin edellisessäkin tekstissäsi, sanoilla ja mielikuvilla leikittelyä - mutta kuinka tyylikästä.
Tuon puolivalmiin ja valmiiksi jo jotenkin ahdistavan lähiömiljöön kuvaus, ja omalla tavallaan sinne tuntumaan sijoitettu lopetus olivat parasta antia. Seinistä ulos kaivettuja lasisilmiä. Karmaisevan hykerryttävä ajatus, ainakin, jos sattuu pitämään lievästä synkistelystä.(Montakohan kertaa minäkin olen katsellut tuota läheistä rakennustyömaata kuitenkaan näkemättä mitään muuta kuin rakennustyömaan, jonka kaivinkoneet ja kuorma-autot ovat aina tientukkona?)
Sinä pääset vielä pitkälle.
Ja, parhaat ajatuksethan tunnetusti syntyvät öisin.- Rêveuse
Siis. Minä en tarkoittanut sittenkään edellisellä edellistä. Tuo "Toimeksianto" otsikon alla oleva näkyy jääneen minulta huomaamatta.
Minne ihmisellä on aina niin kiire? - chapeau
Rêveuse kirjoitti:
Siis. Minä en tarkoittanut sittenkään edellisellä edellistä. Tuo "Toimeksianto" otsikon alla oleva näkyy jääneen minulta huomaamatta.
Minne ihmisellä on aina niin kiire?Kiitoksia palautteesta, Rêveuse. Se Toimeksianto on enemmän sisäpiirivitsi ja tehty mittatilaustyönä eräälle ystävättärelle. Jordania tuntematon ei saa siitä mitään. Humoria.
- Aleksi13
Mietin hetken vastatako tänne vai virheeseen vai molempiin, mutta pistetään nyt tänne.
Kehuja saat. Se oli hyvä.
Vaikka näin yhden lukukerran jälkeen novellista jäi mieleen vain eräänlainen 'aavistus' tapahtumien kulusta, eikä se piirtynyt vielä täysin selkeästi, se tuntui silti olevan muutaman askeleen lähempänä omaa lukumakuani. Jopa niin lähellä, että taidan lukea uudestaankin.
Jännä tapa kuvata päähenkilöä ulkopuolisen kulmasta sinä-muodossa. - zieber
Nätti kuvaus.
Tuttua tyyliä.
Hyvä.
En valita.
Todella; pakko olla Aleksin kanssa samaa mieltä: sinä-muoto oli oivaltava. Jonkun Calvinon romaanin muistan lukeneeni sinä-muodossa, mutten sitten mitään muuta koskaan. - Ice
Pidän sinun tyylistäsi kirjoittaa, siinä on jotakin sanoinkuvaamattoman hienoa...
...Tunnelmaa...
Kiitoksia tästä loistavasta novellista!
Sainpahan taas jotain mietittävää täksi illaksi...? - wuam
Pidän myös sinun kirjoitustyylistäsi :) oletko jokin ammatti kirjoittaja vaii kirjoitatko huvikseen? Oli,miten oli,mutta olet silti todella hyvä kirjoittamaan!! Pidin jutustasi todella.
- chapeau
Enpä ole mikään ammattikirjoittaja :), kun nyt lukion saisi alkuun ja silviissiin. Lämmittävää jos pidit.
- wuam
chapeau kirjoitti:
Enpä ole mikään ammattikirjoittaja :), kun nyt lukion saisi alkuun ja silviissiin. Lämmittävää jos pidit.
Ja paljon pidinkin!! :) Olisinpa joskus yhtä hyvä kirjoittaja kuin sinä.
- Suzanne
Ensimmäistä kertaa luin tämän eilen, silloin, kun kukaan ei ollut vielä kommentoinut. Nyt minä
vastaan, ja kaikki ovat jo ehtineet edelle... :)
Ensimmäisen lukukerran jälkeen kaikki tuntui jotenkin menneen totaalisesti ohi. Lauseet tuntuivat jotenkin liian irrallisilta, jotta niistä olisi saanut rakennettua kulkevaa kokonaisuutta. Mutta toisella kertaa, kun oli tosissaan aikaa syventyä, kaiken tajusi jotenkin paremmin. Koko juttu sai enemmän muotoa.
Rypsistä tykkäsin, se oli parasta antia koko jutussa. Se mainitaan kerran ensimmäisessä kappaleessa, kerran toisessa ja tuodaan vielä kerran esille lopussa päin. Yhtäkkiä, varoittamatta; "Jalat ovat rypsin kasteesta märät." Hienoa, hienoa. :)
Lopetus oli myös priimaa. Alusta asti tunnelmassa on jotain "niskaan hengittävää", mutta viimeisessä kappaleessa kaikki pysähtyy. Käsivarret jäävät riippumaan elottomina, ja piikit vaatteissa varastavat kiintokohdan.
Jotenkin onnistuin kehittämään tästä mielleyhtymän musiikkiin. Ultra Bran laulunsanoihin, tarkemmin. Niissä muutamissa lyriikoissa, jotka minä osaan, on jotain samanlaista puoli-runollista maalailua kokonaiskuvan siltikään olematta romanttinen. Aika mielenkiintoista itseasiassa. Ei kovin tyypillistä chapeauta, sanoisin.
Piristävää.
Ja jos minun mielepidettäni vielä kysytään (kerron sen vaikkei kysyttäisikään), niin muutamia lauseita olisi voinut vielä hioa. "Sen latvaan kuvittelisi kotkien ja muiden isosiipisten mieluusti laskeutuvan." Lauseen lopusta olisi voinut tehdä hiukan... ylväämmän, samalla tavoin kuin kotka on ylväs(kummallisia vaatimuksia minullakin). Sana "mieluusti" kuulostaa ehkä jotenkin laimealta.
Toinen kohta on tuo kehuttu "päästä kaivetut lasisilmät". Minä tuomitsisin sen raa'asti liian romanttisesti kuvailevana muuhun tyyliin verraten. Kivan kuuloinen ilmaisu se silti on, hauska idea.
Ja vielä pari huomiota; otsikko on hyvä, niin kuin sinulla yleensäkin, sekä kohta "tänään, eilen, kuusivuotiaana, kaupan kassalla, näytännön jälkeen (silloin kun todella olisit halunnut sanoa jotakin)." kertakaikkiaan lyö jalat alta.
No joo. Kai siinä sitten oli jo tarpeeksi. Yritä selvitä näistä tämänkertaisista sähellyksistä ja epäselvistä selityksistä totaalisesti tuskastumatta, yritäthän?
Kiitoksia. :) - lobo-t
Hillitse itseäsi, hyvä mies tai nainen tai mikä oletkaan. Perseesi on varmasti rasitusvammoilla lukemattomien suosiollisten kielten jäljiltä; kykysi kuolevat ylensyöntiin jos joku vielä suitsuttaa niitä. Kirjoitustyylilläsi ei mene yhtään sen paremmin. Sitä on liikaa. Muutamaa yliampuvaa kielikuvaa lukuun ottamatta kuvailu on varsin taitavaa mutta se ei jaksa kantaa koko tekstiä ja siksi siitä tulee banaalia. Tai ehkä minä olen liian epähenkevä.
En ymmärrä novellin nimeä vaikka se ilmeisesti on avain koko hoidon syvimpään olemukseen. Onko hengenpelastaja jostalviyönämatkamiesmäinen kertoja vai tavoittamaton hän? Ehkä he ovat sitä toisilleen? Vai onko kyse jostain käsittämättömän ylevästä metafyysisestä ajatuskudelmasta, jota kertojan monologi karun romanttisine miljöineen vain allutatiivisesti heijastelee (ja joka menee minulta ohi, vauhdilla)? Vai onko tämä vain sitä vanhaa juttua, sitä johon liittyvät ihmissuhde ja draama?- chapeau
Kiitoksia hersyväsanaisesta palautteestasi, Lobo-t.
"se (=kuvailu) ei jaksa kantaa koko tekstiä ja siksi siitä tulee banaalia"
Tämähän on täysin totta. Eikö asiaa voisi ajatella sanokaamme vaikka niin, että on olemassa kukkiva kaktus, ja teksti on joka tapauksessa kuvaan verrattuna vajaa keino kaktuksen olemuksen välittämiseen. Sen sijaan kirjallisuus kertoo, *miksi* kaktus on siinä. Se selittää kaktuksen.
Tämä, että pureudut tuon pikku tekstini syvimpiin jänteisiin ja lihasyihin imartelee minua suuresti. Banaalius on totta. Tämä silti oli enemmän vain ns. tunnelmapala, katkelma.
Tarkennan vielä, etten ole lukenut Calvinon Jostalviyönämatkamiestä, joten tämä väitetty viittaavuus yllätti minut. Kyllä sekin nide talosta löytyy...
Jätetään nuo metafysiikat. Mä olen vaan duunissa täällä. - lobo-t
chapeau kirjoitti:
Kiitoksia hersyväsanaisesta palautteestasi, Lobo-t.
"se (=kuvailu) ei jaksa kantaa koko tekstiä ja siksi siitä tulee banaalia"
Tämähän on täysin totta. Eikö asiaa voisi ajatella sanokaamme vaikka niin, että on olemassa kukkiva kaktus, ja teksti on joka tapauksessa kuvaan verrattuna vajaa keino kaktuksen olemuksen välittämiseen. Sen sijaan kirjallisuus kertoo, *miksi* kaktus on siinä. Se selittää kaktuksen.
Tämä, että pureudut tuon pikku tekstini syvimpiin jänteisiin ja lihasyihin imartelee minua suuresti. Banaalius on totta. Tämä silti oli enemmän vain ns. tunnelmapala, katkelma.
Tarkennan vielä, etten ole lukenut Calvinon Jostalviyönämatkamiestä, joten tämä väitetty viittaavuus yllätti minut. Kyllä sekin nide talosta löytyy...
Jätetään nuo metafysiikat. Mä olen vaan duunissa täällä."Eikö asiaa voisi ajatella sanokaamme vaikka niin, että on olemassa kukkiva kaktus, ja teksti on joka tapauksessa kuvaan verrattuna vajaa keino kaktuksen olemuksen välittämiseen. Sen sijaan kirjallisuus kertoo, *miksi* kaktus on siinä."
Jollain tasolla olen samaa mieltä. Useimmat eivät osaa, hmm, maalata sanoilla mutta virtuoosejakin löytyy, kuten Sanojen Demiurgi Hänen Majesteettinsa Kunnioitettava Rouva Virginia Woolf. Mielestäni täydelliseen kuvallisuuteen (eli kuvien täydellisyyteen) pyrkiminen on suunnilleen karkelointia tuon mainitsemasi kaktuksen ohuimpien piikkien kärjillä (kuka nyt on banaali); useimmat kompastuvat, putoavat, liiskaantuvat, seivästävät itsensä, kolauttavat päänsä, tekevät itsensä naurettavaksi. Mutta aina sinne riittää pyrkijöitä. Toisaalta, mikä minä olen solvaamaan nimetöntä nettihaamua suomi24:ssä, kaikkien ellottavien kirjallisuusfoorumien yhdeksännessä piirissä. Ja tuo rinnastus Calvinon teokseen oli vähän harkitsematon,ei niillä ole muuta yhteistä kuin narratologia.
(Ja katso, tuuli kääntyi. Sinun METAFYYSISESSÄ perseessäsi on jotain magneettista.) - chapeau
lobo-t kirjoitti:
"Eikö asiaa voisi ajatella sanokaamme vaikka niin, että on olemassa kukkiva kaktus, ja teksti on joka tapauksessa kuvaan verrattuna vajaa keino kaktuksen olemuksen välittämiseen. Sen sijaan kirjallisuus kertoo, *miksi* kaktus on siinä."
Jollain tasolla olen samaa mieltä. Useimmat eivät osaa, hmm, maalata sanoilla mutta virtuoosejakin löytyy, kuten Sanojen Demiurgi Hänen Majesteettinsa Kunnioitettava Rouva Virginia Woolf. Mielestäni täydelliseen kuvallisuuteen (eli kuvien täydellisyyteen) pyrkiminen on suunnilleen karkelointia tuon mainitsemasi kaktuksen ohuimpien piikkien kärjillä (kuka nyt on banaali); useimmat kompastuvat, putoavat, liiskaantuvat, seivästävät itsensä, kolauttavat päänsä, tekevät itsensä naurettavaksi. Mutta aina sinne riittää pyrkijöitä. Toisaalta, mikä minä olen solvaamaan nimetöntä nettihaamua suomi24:ssä, kaikkien ellottavien kirjallisuusfoorumien yhdeksännessä piirissä. Ja tuo rinnastus Calvinon teokseen oli vähän harkitsematon,ei niillä ole muuta yhteistä kuin narratologia.
(Ja katso, tuuli kääntyi. Sinun METAFYYSISESSÄ perseessäsi on jotain magneettista.)solvauksesi on osoittautunut hyvin rakentavaksi, kiitos siitä.
Woolf on tosiaan hämmästyttävä, vaikken kirjailijatarta toistaiseksi olekaan lukenut kuin aivan raapauksen verran. Toistaiseksi. Tiedän, tiedän, jotkut eivät kestä häntä. Mutta minusta hänen tekstissään on outoa tenhoa.
Sinänsä minusta estetiikka on kaikesta huolimatta tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Mutta tuskin paljon mikään kirjallisuus toimii pelkkänä muodon kauneutena.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p575875Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "773233Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella232400No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol402095- 192008
Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1621843Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v61619Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy83122281-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome201206Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah811075