Itäpyörät....

Itäpyöriä on melko vähän myynnissä. Nettimotosta löytää muutamia. On myös Itäpyöriin erikoistuneita myyjiä. Laspek nimisellä sivustolla on ollut jotain myynnissä ja toinen on Mikko Oikarinen. Lisää linkkejä lötyy Mc Hehkun tai Ural Roikan sivuilta.

Olisi tiedossa yksi myynnissä oleva Minsk. Sininen ja ilmeisesti 250cc 70-luvun pyörä. Tarkkaa vuosimallia en tiedä. Soita 0400-512904

Uuden 350 cc IC:n saa Pietarista noin 1000 eurolla. En ole varma tämänhetkisestä hinnasta, mutta eiköhän se ruplissa ole noin 45000. Kun pyörän tuo tullista, tarvitaan tulliselvitys (voit itse ottaa selvää, miten se käytännössä tapahtuu esim. tullihallitukselta, http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/index.jsp), maksut ovat tullimaksu ja ALV-maksu. Ennen tuontia kuitenkin kannattaa tiedustella, mitä katsastuskonttori vaatii uusilta itäpyöriltä ennen kuin niillä voi ajaa Suomessa. Tehtaan paperin esittäminen katsastusmiehelle ennen tuontia olisi tarpeen, jotta homma ei mene pieleen. Tarvitaan siis kaksi reissua tai jonkun jo tuoman pyörän teknillisten paperien esittäminen ja kysyminen mahdollisesta muutoksesta ja sen kuluista. Itäpyörän tuonti Suomeen siis kannattaa pyörän halvan hinnan ja riittävän hyvän suorituskyvyn vuoksi. Ks. mm. Minsk-moottoripyörät sivustosta http://minsk-moto.com/. Näet länsieurooppalaisittainkin ajatellen täysin maantiekelpoisia pyöriä Suomeen. Varmasti menevät katsastuksesta läpi jos ei muuten, niin vähin muutoksin. Pyörät eivät kaikkine maksuineen liene kalliita, joten loppuraha verrattuna japanilaisiin ja KTM- ymv. pyöriin jää polttoaineeseen.

Joo.Mulla löytyy ic jupiter 3 blaneta, 350 2pyttynen hyvä.myyn sopivasti ja vaihtain.mopo tai125ccpyörään,P.0400-837524,

Tekniikaltaan paras itäpyörä ilman muuta on muinaisen DDR:n tuote MZ. Kun 90-luvun alussa oma poikani tuli kevari-ikään, lupasin hänelle ostaa piikkisen MZ:n mallia ETZ. Itä-Saksa oli juuri hajonnut, mutta MZ:n valmistus vielä jatkui entisillä muoteilla, ja Knallert-niminen pikkufirma toi pyöriä Suomeen. Pyörä oli erittäin harmiton ja kaksi poikaani ajoi sillä yli 40 tuhatta km. Omaa pöljyyttään sitten hajoittivat sen, kun eivät huolehtineet, että viimeisissä malleissa olleessa tuoreöljyvoitelussa olisi ollut öljyä. Kone kyllä korjattiin, mutta siihen jäi käyntiääneen harmillinen kilinä.

Muistan, että kylällämme ihmisillä useilla oli itä-pyöriä. Ihan naapurustossa sedällä, joka kävi töissä lähikaupungin tehtaalla oli aluksi 125 ccm Ifa (=MZ), myöhemmin sitten 250 kuutioinen MZ mallia ES. Se oli pyörä, jossa ajovalo oli integroitu runkoon, eikä siis kääntynyt, kun pyörää käänti. No sehän ei nykypäivänä ole mitenkään kummallista, mutta siihen aikaan se aiheutti hilpeyttä ja kummastusta. Pyörä kuitenkin oli tekniikaltaan oikein mainio.

Toinen äärilaita sitten tekniikan toimivuuden suhteen oli venäläinen IC. Siinä sähköviat olivat erityisenä murheena. Sen tekniikka kuitenkin oli yksinkertaista ja vikojen korjaaminen tien päälläkin ainakin väliaikaisesti oli mahdollista. Mm. kirjailija Kalle Päätalo kuvaa kirjassaan "Epätietoisuuden talvi" ajamista IC:llä. Hänhän oli Taivalkosken kunnalla 50-luvun alussa rakennusmestarina ja kunta hankki hänelle kulkuvälineeksi työn tarvitsemille matkoille juuri IC:n. Päätalo kuvaa kuinka meno moottoripyörällä silloin oli hurjaa, kun joutui ajamaan pakosta myös kovalla pakkasella. Talviajoa varten pyörään asennettiin sivuille sukset, jotka sai painaa maahan, kun olosuhteet olivat huonot. Teitäkään ei sivukylille silloin aurattu. Kuinka moni meistä nykyisistä ns. motoristeista lähtisi IC:n tapaisella vempeleellä edes yrittämään ajoa hankikannolla. Näin vain Kallekin kuitenkin teki, kun oli pakko. Täytyy sanoa, että sen ajan isänmaamme rakentajat olivat tosimotoristeja ja me nykyiset motoristeiksi itseämme tituleeraavat vain semmoisia pullamössöpoikia.

Noita vanhemman ajan tosimotoristien kertomuksia sen ajan moottoripyöräilyistä olisi vaikka kuinka paljon. Ystäväni isä ei vieläkään voi käsittää mitä hauskaa moottoripyöräilyssä voisi olla. Hän kun oli pakosta joutunut ajamaan työmatkansa ympäri vuoden sen ajan Jawalla. Tsekkiläinen Jawa olikin yleisimpiä itäpyöriä Suomessa ja tekniikan toimivuudeltaan jossain MZ:n ja IC:n välissä. Serkullani oli sellainen 250 kuutioinen, ja hän metsätöissään käytti sitä työmatkoilla vielä 70-luvun alkupuolella.

Yksi itäpyörämerkki oli myös unkarilainen Pannonia. Entisellä naapurillani oli entisöitynä sellainen sivuvaunullinen, ja toinen vaunuton ns."pelti-Pannonia" työn alla. En tiedä, mikä hänellä tilanne nyt on, kun muutti tuosta naapurustosta pois. Mutta hän kehui, että tekniikka Pannoniassa on ihan hyvää ja toimivaa, mikä on helppo uskoa, koska näin hänen ajalevan pyörällään tuossa päivittäin useana kesänä.

Maahantuonti EU:n alueelta on ihan helppoa. Pyörän saa Suomessa rekisteriin ongelmitta, jos se on ollut rekisterissä toisessa EU-maassa. Tullata se tietysti täytyy ja rekisteröintikatsastaa, mutta se on yksinkertaista, kun katselee ohjeet Trafin sivuilta ajoneuvojen maahantuonnista. Ajoneuvovero tietysti täytyy maksaa, mutta se lienee vanhan itäpyörän osalta hyvin pieni menoerä. Karkea arvio siitä on n.20% hankintahinnasta. Museoikäisen (= yli 30 v) verosta voi säästyä kokonaan. Siinäkin on omat sääntönsä.

Siis ehdotan, että ostat pyöräsi nykyisen EU:n alueelta, ja mielellään nykyisen EU:n alueella valmistetun. Itsekin olen miettinyt MZ 250 ES:n hankkimista Saksasta. Niitä on myynnissä jonkin verran mm. mobile.de sivustolla. Myös muita itämerkkejä sieltä voi löytyä. Mahdollisessa Venäjäntuonnissa kehotan ottamaan yhteyttä itäpyöräharrastajiin. Mm Ural-miehillä on merkkikerho "Ural Roikka". Pieni IC-harrastajien joukkokin on olemassa. Heidän porukkansa on nimeltään "Karut Karpaasit" Myös Jawa ja MZ merkkikerhot on.

Täyttä paskaa kaikki itäpyörät. Ketään eivät ne kiinnostaneet aikoinaa, eivätkä kiinnosta nytkään. Onneksi noita tuhotaan kovaa vauhtia, eikä noita juuri missään enää näe. Kyllä pitää olla päässä vikaa jos tuollaisen hankkii, paljon parempia ja uudempia pyöriä saa samaan hintaan.

Petrillä on vaikeeta kun se ei pärjää vanhan tekniikan kanssa, MZ todellakin toimivin itäpyörä, osia saa hyvin eikä maksa paljoo, edes ison muovimopetin vakuutusmaksun vertaa. Mulla olis Uraalin suomipaperit joutilaana

No Petri ei ole motoristi, enkä minäkään uskalla itseäni niin kunnia-arvoisella tittelillä itseäni tituleerata, vaikka onhan tuota tullut joitakin kymmeniä tuhansia kilsoja ajettua kaksipyöräiselläkin. Aikoinaan kunnon teitä ei ollut, autoja ei ollut kohtuudella edes saatavissa, mutta leipää piti perheelle pöytään saada hyvinkin pitkien taipaleiden takaa, ja myös talvella. Silloin kelpasi kulkuvälineeksi Jawa, IC ja MZ... Mitäpä me noille tosimotoristeille me pullamössöpojat voidaan tehdä muuta kuin nostaa hattua ja kumartaa...

Petri ei ole itäpyörällä ajanutkaan Kuullut mitä Esson asintuntijat sanoneet.Vanhat mopot kysyttyjä.Missä kaapissa Petri ollut kun ei tiedä asioista? Taitaa olla sama kaappi mistä Juhana Vartiainen tuli ulos.

Hommasin viime kesänä IC 56:n, sellaisen yksisylinterisen. Kallis ei ollut, 300 euroa siitä pulitin. Mukaan tuli ylimääräinen (jumissa oleva) moottori, pari runkoa, renkaita, lokasuojia, tankki ja kaikenlaista muuta. Siistissä kunnossahan tuo ei ole, mutta nyt se käy ihan hienosti. Mainittakoon, että olen aivan aloittelija moottoritekniikan suhteen. Kaksitahtilaitteet ovat kuitenkin yksinkertaisia, ja IC:n kaltaisessa pitkäiskuisessa, harvakäyntisessä koneessa ei pienet heitot välyksissä paljoa haittaa... Onhan näissä omat hankaluutensa, etenkin jos puolikuntoisen ostaa. Itselläni on vielä vaihteiston kanssa laittamista. Kakkonen ei pelaa.

Kuten mainittua, sähköthän noissa on aika onnetonta kuraa. Alkuperäinen 6 voltin järjestelmä kannattaa päivittää tuoreempaan, paitsi jos on halu säilyttää nimenomaan alkuperäisyyttä. Kokeneemmat väittävät, että alkuperäisilläkin pärjää, kun vain opettelee ne huolella säätämään. Ilmeisesti mekaaninen jännitteensäädin on todella tarkka säädöistään ja hajottaa laturin, jos säätöruuvi on pielessä. Itse laitoin pyörääni uudemman IC Planetan 12 volttisen vaihtovirtalaturin ja elektronisen jännitteensäätäjän. Kohtalaisen kova vaiva siinä oli, piti sovite sorvauttaa ja muokata moottorin lohkoa hiukan. Myyjä rompetorilla väitti, että suoraan käy IC 56:n koneeseen, mutta toisin oli asian laita. Ihan pelaa hyvin kun ne sai vain ensin paikalleen. Valot on kirkkaat ja sytytys tuntuu pitävän säätönsä. Jos olisin vaivalloisuudesta tiennyt niin olisin hommannut elektronisen Vape-sähköjärjestelmän. Olen ymmärtänyt, että ne ovat aika pitkälti paras ratkaisu näiden sähköiksi. Itselläni ei ole siitä kokemusta, mutta näin kuitenkin uskallan väittää kaiken lukemani perusteella. Hintaa Vapella on pari-kolme sataa, eli ihan kohtuuden rajoissa kuitenkin.

Itse en juurikaan ole vauhdin perään, joten sen puolen puuttuminen ei harmita. IC:llä tietty tyylikkyys korvaa nopeuden. Koneen käynti on harva ja kohtalaisen äänekäs, ei kuitenkaan repivä. Meno on leppoisaa, eikä IC:tä tarvitse, tai kannatakaan, huudattaa. Hevosvoimia löytyy alle 15, mutta vääntöä on suhteellisen hyvin. Toisin sanoen pienillä hiekkateillä ei juuri vaihteisiin tarvitse kajota.

Ajo-ominaisuuksista sun muista en paljonkaan osaa sanoa. Tämä kun on ensimmäinen pyöräni, enkä ole vielä paljon päässyt sillä ajamaan. Aloittelijana en ole muutenkaan oikea henkilö noista asioista puhumaan, vain vanhasta Jupiter-moposta kokemusta ennen tätä. Korttiakaan minulla ei vielä ole. Vähän on kuitenkin tullut suvun tilan tienoolla jo ajeltua. Ja pirun hauskaa on ollut. Ihan miellyttävästi tuo tuntuu etenevän ainakin vielä n. 70 km/h vauhdissa, sen kovempaa ei ole tullut ajeltua. Lähiseudun isännät tervehtivät hymyissä suin kun ohi ajaa, ja juttuseuraa pyörän tiimoilta riittää. Ja onhan siinä myös se mukava tunne, että ajaa pyörällä, joka vähän kuin kuuluu maalaismaisemaan. IC on osa perinnemaisemaa siinä missä vanhat ladot ja luhtiaitat.

Kyllä tuli moita seurattua 60 luvulla.2 kylänmiehellä oli näitä molemmat ajoivat työmatkoja.Kumpikaan ei koskaan valittaneet näiden latureista.Toinen sitten eläkkeelle päästyään lahjoitti pyörän pojalleen joka teki siitä romua kuukaudessa.Näin kävi myös hyvän Jaguar mopon.

Hei! 50-vuoden kokemuksella itäpyöristä ja erityisesti ICtä sanon,että ne ovat olleet todella luotettavampia kulkuneuvoja mitä ihmisillä koskaan on ollut. Olen käyttänyt niitä talven pakkasella,kesän heltellä,sateella - koskaan ne ei ole pulaan jättäneet. Luulen,että nämä "asiantuntiat",jotka polkevat ne maarakoon,kertovat "kuulopuheita" ts.heillä ei ole omaa kokemusperäistä tietoa.

Joo, IC 350 oli kyllä kova peli. Soratiellä sillä pudottaisi vieläkin monta uimarengascustomia...

"Issikka" on varsin käypäinen peli ,tuli omalla ajettua Suomea pitkin ja poikin,hirmuista kiirettä kun ei pidä niin perille pääsee.Huolellisuutta säätöihin jos ajelee alkuperäisosilla,niin kyllä toimivat.On oma viehätyksensä ajaa jollakin muulla kuin HonSuKawalla..oikeastaan ainut todellakin matkantekoa hidastava seikka kun jokaisen huoltoasemapysähdyksen tms. yhteydessä joutui utelialle pyörää esittelemään,ja kertoilemaan ummet lammet entisöinnistä yms.

Aahhh, IC!!! Kulkee kuin myrskytuuli soratiellä, voittajan valinta!!!

Ja taas on menestyksekäs kesä takana mahtavan, luontoasäästävän IC moottoripyörän sarvissa! Nyt nastakummit alle hyvissä ajoin sohjokelejä odotellessa! Be carefull out there ettette itteenne riko!

Kuraset kelit oli metsänkaatoon,puuautot kiskoivat tukkejani akseleita myöten metsätiessä.
Puut saatiin asvaltille kyllä ja olipas mukavata hurauttaa Iiskalla hakkuita tarkastamaan.
Ostomies joutui tarpomaan metsiä myöten likemmäs kilomeetrin, kun CRV rönötti tassut sileenä savihaudassa...
Nastarenkaita ei tosin olisi tänä talvena tarvittu, mutta varma aina varmaa...
Hyvää Uutta Vuotta 2018 ja muistakaahan käytellä niitä koristemopojanne, etteivät ole keväällä viinabensan jäljiltä mykkinä!

Mitähän ihmettä sitä ajankulukseen keksisi näillä harmailla vesikeleillä...niin siis ellei olisi kuistinnurkalla lähtövalmiina ilmastoystävällinen, valtameren muoviroskaa lisäämätön, käyttäjäystävällinen ja suorastaan terveellinen ihmisen paras ystävä, uskomattoman ylivoimainen, ylipääsemättömän edullinen IC-MOOTTORIPYÖRÄ!!!

IC on maailman paras moottoripyörä. Itse asiassa Pyynikin kaksitahtiklubi valitsi viime kesänä Suomen parhaan moottoripyörän kaikille avoimessa kilpailussa ja IC voitti. Oikeat motoristit kyllä tietäää kunnolliset moottoripyörät. Niissä porukoissa ei paljon jaappanin nelitahteja näykään...

Kyllä IC on kova peli. Kulkee sateessa ja tuulessa, varsinkin myötäisessä. Talvi ei ole este pyörälle jos kuskilla vaan kantti riittää. Tekniikka on ehjänä, keveällä ylläpidolla ja vanhaa pyörää arvostavalla ajotyylillä luotettavaa. Ja sen saa korjattua hiekkatien varressa jakarilla ja ruuvimeisselillä jos ongelmaa tulee. IC näyttää helvetin hyvältä.

Toisin on noiden japanin plastojen ja sarvisten kanssa. Muovia alusta loppuun, eivät kelpaa talviajoon ja kulkevat kovaa, koska matka halutaan tehdä pois alta mahdollisimman nopeasti. Sellaisella ajamisesta ei nauti. Mutta mitäpä muuta voi odottaakaan pyörille nostetusta ämpäristä?

Osta ihmeessä IC, se on oikea moottoripyörä.