Hei!
Olen kärsinyt pikku hiljaa pahenevasta käsien vapinasta nuoruus iästä saakka ja asia tuli esille yläasteella kiusaamisena ja siitä se helvetti sitten alkoi. Rupesin pelkäämään ruokailutilanteita, kirjottamista ym.ym. mihin vain käsiä tarvitaan. Mulle rupesi ilmenemään paniikin omaisia tiloja ja kärsin myös punastumisesta ja rupesin häpeämään itseäni tämän takia. En uskaltanut puhua tästä kenenkään kanssa koska häpeä oli niin voimakasta. Olen kipuillut nyt tämän asian kanssa joku 15 vuotta ja rupeaa olemaan semmonen olo etten jaksa enää tätä. Kaikkia sosiaalisia tilanteita joutuu pelkäämään ja esim. kahvipöydässä tarkkailen muiden reaktioita miten ne tähän suhtautuvat ja jatkuva valppaana oleminen ja pelkääminen on helvetin uuvuttavaa. Sain joku 4 vuotta sitten diagnoosin essentiaalinen vapina. Jos täältä löytyy kohtalo tovereita no kirjoitelkaa, rupean itse olemaan tähän aika väsynyt
vapina
8
1809
Vastaukset
- toinen vapisija
Kirjoituksesi kuulosti lähes omalta tilanteeltani jokin aika sitten.
Vapinaan on lääke. Mä käytän Propralia, se "vaimentaa" melko hyvin tärinää. Kun mun tilanne meni aikanaa melko pahaksi, käytin myös joskus rauhoittavia. Olen kyllä myös käynyt terapiassa, kun jännitysoireet meni niin pahoiksi. Mutta alun alkaen mullakin on diagnoosina essentiaalinen vapina.
Aika jännä, että sulle ei sitten ehdotettu tuota lääkettä vapinaan. Kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan asiasta. Rauhoittaviin voi jäädä koukkuun, mutta tuohon Propraliin ei.- vapisija
Kiitoksia toinen vapisija kirjotuksestasi, se auttoi mua paljon. Saanko kysyä että miten pärjäät nykyään oireiden kanssa? mua ahdistaa hirveästi kun tiiän että oireita ei saa poistettua ja tuntuu että eristäydyn tämän takia muista ihmisistä.
- toinen vapisija
vapisija kirjoitti:
Kiitoksia toinen vapisija kirjotuksestasi, se auttoi mua paljon. Saanko kysyä että miten pärjäät nykyään oireiden kanssa? mua ahdistaa hirveästi kun tiiän että oireita ei saa poistettua ja tuntuu että eristäydyn tämän takia muista ihmisistä.
Mä pärjään nykyään melko hyvin oireitteni kanssa. TErapiassa opettelin hyväksymään oireet osaksi itseäni ja ettei se ole niin kamalaa, jos jännittää. Oppia hyväksymään nekin tunteet. Jännittäminenhän lisää vapinaa. Kun pystyy hyväksymään nämä asiat, sosiaalisiin tilanteisiin meno on helpompaa. Sitä vaan täytyy harjoitella kovasti ja hyväksyä myös epäonnistumiset. Aikaa se vie. Kaikki ei tapahdu hetkessä. Minäkin eristäydyin silloin aiemmin.
Käytän edelleen myös propralia ja tarvittaessa joskus rauhoittavaa. Näiden kanssa pärjään hyvin. - vapisijat :)
toinen vapisija kirjoitti:
Mä pärjään nykyään melko hyvin oireitteni kanssa. TErapiassa opettelin hyväksymään oireet osaksi itseäni ja ettei se ole niin kamalaa, jos jännittää. Oppia hyväksymään nekin tunteet. Jännittäminenhän lisää vapinaa. Kun pystyy hyväksymään nämä asiat, sosiaalisiin tilanteisiin meno on helpompaa. Sitä vaan täytyy harjoitella kovasti ja hyväksyä myös epäonnistumiset. Aikaa se vie. Kaikki ei tapahdu hetkessä. Minäkin eristäydyin silloin aiemmin.
Käytän edelleen myös propralia ja tarvittaessa joskus rauhoittavaa. Näiden kanssa pärjään hyvin.Minulla on kahdenkymmenen vuoden omakohtainen kokemus essential tremorin kanssa elämisestä. Sairaus diagnosoitiin v. -87.
Silloin nuoren minäkin tätä vapinaa häpesin ja aloin välttämään esim. kutsuilla kahvin juontia.
Muistan kuinka en voinut opiskellessani en voinut kuvitellakaan, että keittopäivänä söisin muuta kuin leipää.
Nyt jälkeenpäin osaan nauraakin itselleni juuri tuon häpeän ja välttäytymiskäytännön takia.
Iän karttuessa olen huomannut, että paljon helpompi on tehdä selväksi toisille miksi kädet tärisee ja pääkin nykii.
Sain joskus jopa tuikituntemattomilta sellaista kommenttia esim. että onpas siinä ihmisellä kauhea kankkunen kun tärisyttää.
Alkoi niin korpeemaan, että sen jälkeen aloin kertomaan heti esim. työpaikkaa vaihtaessani pomolle ja työkavereille sairaudestani.
Kahvitilaisuuksissa sanon pöytäseurueelleni heti huumorilla, ettei pidä ihmetellä jos kahvikuppi ei meinaa huulille nousta. Olipa pöydässä vaikka tuntemattomia.
Kerron yhden tapauksen työpaikaltani. Työkaverit tiesivät sairaudestani.
Oltiin kahvitauolla. Minulla oli eväänä leipäpaloja ja leivän päällä kurkkusiivuja. Vapina oli sinä päivänä melkoinen ja kurkkuviipaleet sai leivän päältä kyytiä. Lentelivät sinne tänne.
Kyllä meillä oli hauskaa ja naurettiin. Kommentteja tuli sieltä täältä.
Kommentit ei missään nimessä olleet ilkeämielisiä, koska itsekin suhtaudun huumorilla vapinaani. Se vei kyllä aikaa, mutta ikä tuo varmuutta.
Tuntuu oikesti hyvälle kun kertoo sairaudesta haluamilleen ihmisille (minä mainitsen siitä nykyään aina tarvittaessa kelle hyvänsä),eikä tarvitse yrittää piilotella.
Ikävä tosiasia on että iän karttuessa essential tremor on pahentunut. Kädet vapisee enemmän, pää nykii enemmän.
Lisäksi olen huomannut sairauden vaikuttavan puheeseeni. Muistan vieläkin diagnoosin tehneen neurologin sanat ennusteesta, elikkä sairaus saattaa/ tulee vaikuttamaan puheeseen.
Puhun siis joskus, huumorilla sanottuna läpiä päähäni. Saatan siis lauseen keskelle laittaa aivan asiaan kuulumattoman sanan, vaikka tiedän mitä pitäisi sanoa.
En sitäkään häpeä, korjaan vaan sanomiseni. Sen siis tajuaa itsekin heti kun väärä sana lipsahtaa.
Jo silloin neurologi olisi määrännyt Xanoria. En vielä halunnut lääkitystä.
Pakkohan siihen oli sitten sairauden pahennuttua turvautua kun ei mikään pysynyt käsissä ja pää nytki hervottomasti. Vapinaa esiintyy myös alaraajoissa.
Propral ei minua auttanut. Joten aloitin sitten Xanorin. Pahamaineinen lääke nimenomaan sen aiheuttaman riippuvuuden takia.
Olenko riippuvainen? Ehkä, mutta pääasia, että voin elää ihmisarvoista elämää. Lisäksi tiedän, että joudun käyttämään loppuikäni.
Joku tulee aivan varmaan puhumaan toleranssin kasvusta. Minulla annos on pysynyt samana n. 10 vuotta. Saisin käyttää jopa 2mg/vrk, mutta yleensä otan kork. 0,75-1mg. Jostain syystä depotista ei ollut apua. Selkeimmin lääkitys on auttanut pään nykimiseen. Se on jäänyt pois. Kädet tärisee edelleen, mutta huomattavasti lievemmin.
Oikein käytettynä Xanor on hyvä lääke sanokoon kuka mitä kielteistä hyvänsä.
Essential tremorin lääkityksestä on täällä puhuttu aiemminkin ja joku sanoo, että ensisijainen lääkenäistä näistä rauhoittavista on Rivatril. Oma lääkärini sanoi, ettei välttämättä ja jos sinulla Xanor antaa vasteen ei ole syytä vaihtaa.
Tuli pitkä kirjoitus. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Aurinkoista ja iloista kesää kaikille vapisijoille ja vapisemattomille! = ) - tärisijä
vapisijat :) kirjoitti:
Minulla on kahdenkymmenen vuoden omakohtainen kokemus essential tremorin kanssa elämisestä. Sairaus diagnosoitiin v. -87.
Silloin nuoren minäkin tätä vapinaa häpesin ja aloin välttämään esim. kutsuilla kahvin juontia.
Muistan kuinka en voinut opiskellessani en voinut kuvitellakaan, että keittopäivänä söisin muuta kuin leipää.
Nyt jälkeenpäin osaan nauraakin itselleni juuri tuon häpeän ja välttäytymiskäytännön takia.
Iän karttuessa olen huomannut, että paljon helpompi on tehdä selväksi toisille miksi kädet tärisee ja pääkin nykii.
Sain joskus jopa tuikituntemattomilta sellaista kommenttia esim. että onpas siinä ihmisellä kauhea kankkunen kun tärisyttää.
Alkoi niin korpeemaan, että sen jälkeen aloin kertomaan heti esim. työpaikkaa vaihtaessani pomolle ja työkavereille sairaudestani.
Kahvitilaisuuksissa sanon pöytäseurueelleni heti huumorilla, ettei pidä ihmetellä jos kahvikuppi ei meinaa huulille nousta. Olipa pöydässä vaikka tuntemattomia.
Kerron yhden tapauksen työpaikaltani. Työkaverit tiesivät sairaudestani.
Oltiin kahvitauolla. Minulla oli eväänä leipäpaloja ja leivän päällä kurkkusiivuja. Vapina oli sinä päivänä melkoinen ja kurkkuviipaleet sai leivän päältä kyytiä. Lentelivät sinne tänne.
Kyllä meillä oli hauskaa ja naurettiin. Kommentteja tuli sieltä täältä.
Kommentit ei missään nimessä olleet ilkeämielisiä, koska itsekin suhtaudun huumorilla vapinaani. Se vei kyllä aikaa, mutta ikä tuo varmuutta.
Tuntuu oikesti hyvälle kun kertoo sairaudesta haluamilleen ihmisille (minä mainitsen siitä nykyään aina tarvittaessa kelle hyvänsä),eikä tarvitse yrittää piilotella.
Ikävä tosiasia on että iän karttuessa essential tremor on pahentunut. Kädet vapisee enemmän, pää nykii enemmän.
Lisäksi olen huomannut sairauden vaikuttavan puheeseeni. Muistan vieläkin diagnoosin tehneen neurologin sanat ennusteesta, elikkä sairaus saattaa/ tulee vaikuttamaan puheeseen.
Puhun siis joskus, huumorilla sanottuna läpiä päähäni. Saatan siis lauseen keskelle laittaa aivan asiaan kuulumattoman sanan, vaikka tiedän mitä pitäisi sanoa.
En sitäkään häpeä, korjaan vaan sanomiseni. Sen siis tajuaa itsekin heti kun väärä sana lipsahtaa.
Jo silloin neurologi olisi määrännyt Xanoria. En vielä halunnut lääkitystä.
Pakkohan siihen oli sitten sairauden pahennuttua turvautua kun ei mikään pysynyt käsissä ja pää nytki hervottomasti. Vapinaa esiintyy myös alaraajoissa.
Propral ei minua auttanut. Joten aloitin sitten Xanorin. Pahamaineinen lääke nimenomaan sen aiheuttaman riippuvuuden takia.
Olenko riippuvainen? Ehkä, mutta pääasia, että voin elää ihmisarvoista elämää. Lisäksi tiedän, että joudun käyttämään loppuikäni.
Joku tulee aivan varmaan puhumaan toleranssin kasvusta. Minulla annos on pysynyt samana n. 10 vuotta. Saisin käyttää jopa 2mg/vrk, mutta yleensä otan kork. 0,75-1mg. Jostain syystä depotista ei ollut apua. Selkeimmin lääkitys on auttanut pään nykimiseen. Se on jäänyt pois. Kädet tärisee edelleen, mutta huomattavasti lievemmin.
Oikein käytettynä Xanor on hyvä lääke sanokoon kuka mitä kielteistä hyvänsä.
Essential tremorin lääkityksestä on täällä puhuttu aiemminkin ja joku sanoo, että ensisijainen lääkenäistä näistä rauhoittavista on Rivatril. Oma lääkärini sanoi, ettei välttämättä ja jos sinulla Xanor antaa vasteen ei ole syytä vaihtaa.
Tuli pitkä kirjoitus. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Aurinkoista ja iloista kesää kaikille vapisijoille ja vapisemattomille! = )Suuret kiitokset kaikille vastanneille, tämä auttoi minua suuresti. oon pitänyt itteä aina hävettävänä ihmisenä tämän takia ja kuvittelen että ihmiset säälivät mua kun mulla on tällänen ongelma. Varsinki vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on ollut mulle vaikeaa kun aattelen että kuka nyt tälläsen vapisijan kanssa haluaisi olla tekemisissä. Häpeä ja arvottomuuden tunne on siis asioita mitä tää mulle on aiheuttanut, ja mulla on tän vapinan lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko mikä on aika paha yhdistelmä. Mutta eteenpäin on mentävä
- mmallikas
Mää oon nyt kohta 26 vuotias ja mulla on alkanut käsien vapina joskus ala-asteella. Ammattikoulun aikaan kävin neurologilla ja silloin toi essentiaalinen vapina todettiin virallisesti. Siitä on nyt noin kahdeksan vuotta. Oon itse huomannut että vapina on pahentunut pikkuhiljaa, mutta päässä sitä ei ainakaan vielä ole. Lääkkeeksi sain ranopriniä mutta nyt taidan käyttää propralia, joka on käytännössä ihan sama lääke. Alussa käytin sitä aika epäsäännöllisesti, mutta nyt syön sen yhden 40 mg:n päivääsä ja kyllä huomaan heti jos se on jäänyt ottamatta.
Mun on ollu helppo hyväksyä tää vaiva vaikka olen luonteeltani aikas ujo. Käytän myös itse huumoria asian käsittelemiseen ja kerron aina uusille tapaamilleni ihmisille taudista, jotta eivät ihmettele mistä on kysymys. Joskus kun en ole sanonut asiasta, huomaan ihmisten katseista ihmetyksen. Hyvin harvoin silti kukaan on kysynyt itse suoraan. Kerran joku sanoi että "mene nyt sinne tupakalle kun sulla on niin pahat niksat" XD
Toisinaan vapina ärsyttää, mutta olen mielestäni hyvin oppinut silti elämään sen kanssa. En voi esim. pitää kynää "normaalisti" kädessä kun kirjoitan, johon monet aina kiinnittävät huomiota. Mun on pakko nojata kädellä paperiin ja toivoa että kynän muste tai lyijy ei ole kovin suttaavaa mallia... :D Ala asteella opettaja hommas sellasen ihme kumituen kynän ympärille, jotta osaisin pitää kynästä paremmin kiinni, mutta eihän siitä mitään tullut...
Jossain vaiheessa pidin huolen että voin kaupassa aina maksaa isolla setelillä, jottei tarvi kaivaa pikkurahaa lompakosta. Nykyisin olen opetellut nimen omaan kaivaan niitä hiluja ja pyrkinyt käyttämään niitä ihan harjoituksen vuoksi.
Syöminen haarukalla ja veitsellä, tai sillä lusikalla on myös välillä todella taiteilua, jolloin ulkopuoliset usein ihmettelevät. Mutta mulkaisu takaisin, huumori tai ihan kertominen asiasta auttaa aina. Lääkärikin sanoi että useilla auttaa ihan se kun ne mainitsevat asiasta.
Mullakin on vapina aina pahempi jos jännitän jotain.
Ja niin siitä varmaan tulee se "kahvikuppineuroosi", että myöskään minä en voi kantaa kahvikupin kanssa sitä saamarin lautasta...
:P - mmallikas
Tuossa yhdessä vastauksessa mainittiin, että tauti saattaa vaikuttaa puheeseen. Olen itsekkin huomannut että välillä puhuessani sanon jonkun sanan väärin tai unohdan totaalisesti sanan vaikka se olisi helppokin. En ole osannut yhdistää sitä tähän vaivaan. Pitääkin ottaa lisää selvää asiasta, toi oli mulle ihan uus juttu!
- mmallikas
http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Vapina
Tämmönen löyty, ihan mielenkiintoista lukea, kun en oo näistä asioista pitkiin aikoihin tutkinut mitään..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4533876Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181662- 1161486
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n891454Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991388Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591346- 501266
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi931204- 441059
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa331047