Kun on aika
levon,
aika vaeltaa
auringonlaskun
maahan.
Katson taakseni,
menneisiin vuosiin,
polkuihin joita kuljin,
ihmisiin,
monet jo edeltäni menneet,
moni ystävä joka jää
elämäänsä jatkamaan.
Monta arpea sydämessä,
sielussani,
monta haavaa jaloissani,
elon kivisten polkujen
lyömää.
Luon katseeni
sammuvaan aurinkoon;
kiitos Luojani,
kerran sain aidosti
rakastaa,
kuulla hellän sydämen
lyönnit.
Siis aika on tullut
viimeinen raja
ylittää,
kuva rakkaani
ikuisesti sielussani.
levon,
aika vaeltaa
auringonlaskun
maahan.
Katson taakseni,
menneisiin vuosiin,
polkuihin joita kuljin,
ihmisiin,
monet jo edeltäni menneet,
moni ystävä joka jää
elämäänsä jatkamaan.
Monta arpea sydämessä,
sielussani,
monta haavaa jaloissani,
elon kivisten polkujen
lyömää.
Luon katseeni
sammuvaan aurinkoon;
kiitos Luojani,
kerran sain aidosti
rakastaa,
kuulla hellän sydämen
lyönnit.
Siis aika on tullut
viimeinen raja
ylittää,
kuva rakkaani
ikuisesti sielussani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minua alkaa ihan itkettää...
Niin täynnä tunnetta! Alakuloisuuttakin?!
runossasi kuin elämän virtaa
rakkautta,
sydän arpinen ja sielukin,
haavat jalkoihin tullut
polkua kivikkoista taapertaessa,,,
kerran olet rakastanut
mutta jospa sittenkin,
löydät sen joka on tarkoitettu sulle
se on kuin kolikon toinen puoli joka on aikojen alussa erotettu teidät toisistanne,
atsien toisiaan, kunnes energiat kohtaa ja se on siinä
salama!,,ihan pöljää tekstii ku väsy jo painaa simmuja,, älä ota kovinkaan vakavasti mun tätä viestii,,,
pidin sun edellisestä runostasi hyvin paljon ja niin myös tästäkin,,,bravoo!! *tapu, tapu*
mukavaa päivän jatkoo
yötirpu kiittäen laulaa aamussa**
Elämä heittää kuin Luoja kerjäläistä...
Siis huomisesta ei tiedä, minne johtaa tie.
Nyt sie painu nukkumaan, kiitokset, taasen kerran, mutta elä sie ala liikoo kehumaan, suattaa vielä oikiasti Olli ylpistyä, tiiäthän sie millainen loppu ylpiällä on ?
En kehu sit enää runojasi,,,,
ei vaan,tiedän sen,
ei sinusta ylpeää tule vaikka kehuisinkin,
ainakin omalla kohdalla,
kyllä elämän mahtava voima tuo nöyryyttä,
sitä nöyrtyy ja tuntee itsensä niin pieneksi,,,
"elämä heittää kuin Luoja kerjäläistä"
hyvin sanottu,,aivan,,sänkyyn kohta heittää,,*naur*
nyt iso kiitos ja heissulivei
tirpuselta**
..saat sie pikkusen kehuakkii, jos halluut ;-)
Oikeassa olet, kyllä elämä opettaa, pistää kopeammankin ihmisen polvilleen.
Mutta, nyt mene nukkumaan, mulla jo hernesoppa kiehumassa (valkosipulilla höystetty) ja pian lähden lenkille. Mukavaa päivää sulle.
kiitos Luojani, että olemme saaneet seuraksemme
Ollukan, joka kirjoittaa meille mukaanvieviä ru-
noja.
Kertakaikkisen upeaa jälleen !
On ihana tavata ihminen, joka osaa puhua runolla! :)
Sinulla on taito saada, ainakin minut, kiittämään,
että saan tällaisen lukunautinnon pvääni! :)
Nii jotta, tangjuu, Olli ja aurinkoista lauantaita! *Muru vilikuttaa* :D