Olympialaisiinko?

Samat johtajat, jotka ovat boikotoimassa Pekingin avajaisia, eivät räpäytä silmääkään, kun maansa suuryhtiöt siirtävät teollisuuttaan halpatyövoiman maihin Kiinaan tai muualle.

Kun rauhan, yhteisyyden ja ystävyyden symbolia, olympiasoihtua täytyy kuljettaa poliisivoimien suojelussa, herää kysymys onko aika ajanut olympia-aatteen ohi?

Tässä vaiheessa uskon kaiken olevan liian myöhäistä.
A. Kiina tietää ettei kisoja enää peruta.
B. Vaikka koko Euroopan maat boikotoisivat,senkin merkitys jäisi todella vähäiseksi.
Ps. Ranskalla on aina ollut tapana vähän "pullikoida".

USA voisi olla esimerkkinä ihmisoikeuksien parantamisessa.Uskoisin sillä olevan jopa suuremman merkityksen,kuin Kiinan tilanteen parantumisella.Ainakin otsikot olisivat mahtavat.

Kenelle on tullut nyt yht´äkkiä yllätyksenä, että Kiinan ihmisoikeuskysymyksissä on länsimaalaisittain katsottuna ongelmia?

Onko Ranskan maalla todella niin huonosti informoituja ihmisiä, että vasta nyt uuden prsdentin aikana tämä on siellä kuultu? Millainen media siinä maassa oikein on?

Mitä hyötyä on kenellekään mellakoida olympiasoihdun kuljettajien reiteillä?

Maailmassa on näitä vastarannan kiiskiä joka puolella.
Mitähän tapahtuisi, jos he kaikki todella saisivat vallan?

Kiina on sen verran iso maa väkiluvultaan ja muutenkin, että sen hallinnan muutos vie aikaa.
Onhan se muuttunut valtavasti viimeisten kymmenien vuosien aikana ja muuttuu koko ajan, eikä välttämättä huonompaan suuntaan.
Niin kuin tiedämme, huonoista asioista on helpompi raportoida, kuin hyvistä.
Kukapa hyvistä asioista olisi kiinnostunut?

Tuo suuruuden suhdeluku on hurja.
Jos meillä joidenkin motoristikerhojen välisessä kahakassa kuolee yksi ihminen, niin kaikki valtakunnan lehdet kirjoittavat siitä.
Kiinassa niitä kuolleita pitäisi olla noin 300, jotta vaikutus väestömäärän mukaan olisi sama.

Tuohon edelliseen viitaten, en usko, että Suomen poikotoinnilla saavutettaisiin mitään muuta kuin itsekeskeistä hymistelyä.
Näytettiinpä niille....tyyliin.

Euroopan sisällä sillä saattaa olla merkitystä, sillä nyt on ilmastu, että Ranska ei määrää, mitä me tehdään.

Täällä on niin hyviä kirjoituksia, ettei niihin oikeastaan ole lisättävää. Taidan olla sukua Nummisuutarin Eskolle, kun kuitenkin pitää minunkin puumerkkini tässä oleman.

Miten on sattunutkin sattumaan, että sattui juuri Pekingin olympialaisten alla tämä Tiibetin mylläkkä.
Mahtaakohan sattui niin, että kisojen mentyä tämä ihmisoikeuksien puolustaminen sattuu vaimenemaan ja siirretään pikku hiljaa unhon arkistoon uusien propaganda-ainesten tieltä.
Olisihan todella valitettavaa, jos jonkin pienen vuoristomaan takia aiheutuisi niin iso rähinä, että Kiinaan kotiutuneet tuotantolaitoksetkin olisi vedettävä sieltä pois tai suljettava.
Se olisi kansallisylpeydellemme Nokiallekin valtava taloudellinen tappio, ja myös kulttuuri ja matkailu joutuisivat kärsimään. Johtavat poliitikkommehan eivät enää voisi markkinatalouden kaupparatsuina käydä tutustumassa tuhansia vuosia vanhaan kulttuuriin.

En ole pääministerin enkä entisen ulkoministerin kannattaja, mutta tällä kertaa annan heille kaikki pisteet. He ovat lähdössä olympialaisten avajaisiin eivätkä ole tekopyhiä hurskastelijoita kuten eräät valtiomme johtohenkilöt.

netistä, että mm. purjehtijat ovat käyneet amerikassa ja euroopassa treenaamassa viime vuoden. Ainakin on matkustaminen helpottunut ja länsimainen hapatus ja elämäntapa pääsee näin sisälle suljettuun maahan.

Eihän loikkareita voi rajattomasti länteen ottaa. Kuubakin on avaamassa matkustusoikeutta. Näin se muutos vähitellen hiipii.

En minä tiedä onko poliitikkojen ollenkaan tarpeen sinne tuppautua. Miksi tehdä urheilusta tuommonen numero?

Kisoja ei pitäisi sotkea poliitiikkaan.
Poliittinen tilanne Kiinassa on kuitenkin tulenarka kysymys, johon on sotkeutunut koko kilpaileva kansa maailmassa.

Asia on kuitenkin niin, että turhaa on poisjääminen ko.kisoista. Se ei edistä asiaa Tiibetissä, ei Irakissa, saatika sitten Somalimaassa.

Ei boikotoimalla saada kuin vihamiehiä!
Kyllä poliitikkojen on istuttava alas yhteiseen neuvottelupöytään. Vain siten saadaan asiat päiväjärjestykseen.
Sotimalla ja kisoista poisjäämisellä saadaan vain tulehtunut ilmapiiri, joka kantaa vihan hedelmää.
Urheus ei vaadi uhreja, kun sen osoittaa kisailemalla ilman peitsejä,
sopu ja yhteisen sävelen löytäminen ei vaadi kuin urheutta löytää yhteinen tahti, jonka osapuolet osaavat lyödä ilman kauhun tasapainoa vapaassa ja mielipiteiden yhteisessä ymmärryksen ilmapiirissä.