Tässä nyt tulee sellaista itkuvirsi vuodatusta ettei mitään rajaa, mutta näin mä tunnen.
Onko olemassa ihmisiä, jotka tuntevat samoin kuin mä?
Olen yhdessä maailman ihanimman naisen kanssa, jota rakastan koko sydämestäni ja joka tuntee samoin mua kohtaan. Ollaan oltu kohta 6 vuotta yhdessä ja ihan kivasti on yhteinen metka sujunut. Silti vaan takaraivossani kalvaa ahdistuksen tunne että teen väärin. Tuo kamala tunne pakottaa mua kohti heteroelämää ja pelkään että joskus en vain jaksa taistella sitä ajatusta vastaan vaan taivun "muiden tahtoon" ja normaaliuden mukanaan tuomaan helppouteen. Olen miltei sataprosenttisen varma että elämästä miehen kanssa en tulisi saamaan oikeastaan mitään, sillä miehistäkin mulla on kokemusta ja silloinkin tunsin olevani aivan väärässä roolissa. Mutta on niin kamalaa pelätä koko ajan että "paljastuu". Olen kuitenkin ihmisläheisessä työssä ja monet kyselee elämästäni. Olen luonteeltani avoin ihminen ja kiertelyt ja kaartalut kysymyksien kohdalla jotka koskevat elämäntyyliäni, ahdistavat. Olen raukkis ja herkkä ihminen ja tuntuu että saan kokoajan pelätä, koska millonkaan ei voi olla varma miten kanssaihmiset suhtautuisivat suuntautumiseeni. Voi olla tosi mukava tyyppi ja kuultuaan tyttöystävästäni hän muuttuu kokonaan. Voiko oikeesti olla vaikeempaa kuin kuulua seksuaaliseen vähemmistöön ja olla samalla herkkä ja tunteellinen ihminen joka haluaa elämältään hyvinkin perinteisiä asioita lukuunottamatta vain sitä yksityiskohtaa että miehen tilalla olisi nainen???!!!
Onko olemassa ihmisiä, jotka tuntevat samoin kuin mä?
Olen yhdessä maailman ihanimman naisen kanssa, jota rakastan koko sydämestäni ja joka tuntee samoin mua kohtaan. Ollaan oltu kohta 6 vuotta yhdessä ja ihan kivasti on yhteinen metka sujunut. Silti vaan takaraivossani kalvaa ahdistuksen tunne että teen väärin. Tuo kamala tunne pakottaa mua kohti heteroelämää ja pelkään että joskus en vain jaksa taistella sitä ajatusta vastaan vaan taivun "muiden tahtoon" ja normaaliuden mukanaan tuomaan helppouteen. Olen miltei sataprosenttisen varma että elämästä miehen kanssa en tulisi saamaan oikeastaan mitään, sillä miehistäkin mulla on kokemusta ja silloinkin tunsin olevani aivan väärässä roolissa. Mutta on niin kamalaa pelätä koko ajan että "paljastuu". Olen kuitenkin ihmisläheisessä työssä ja monet kyselee elämästäni. Olen luonteeltani avoin ihminen ja kiertelyt ja kaartalut kysymyksien kohdalla jotka koskevat elämäntyyliäni, ahdistavat. Olen raukkis ja herkkä ihminen ja tuntuu että saan kokoajan pelätä, koska millonkaan ei voi olla varma miten kanssaihmiset suhtautuisivat suuntautumiseeni. Voi olla tosi mukava tyyppi ja kuultuaan tyttöystävästäni hän muuttuu kokonaan. Voiko oikeesti olla vaikeempaa kuin kuulua seksuaaliseen vähemmistöön ja olla samalla herkkä ja tunteellinen ihminen joka haluaa elämältään hyvinkin perinteisiä asioita lukuunottamatta vain sitä yksityiskohtaa että miehen tilalla olisi nainen???!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä olen kovin samanlainen. Ihmisläheisessä työssä on pakko muistaa, että pitää asettaa rajat työn ja henkilökohtaisen välille tai muuten ei jaksa.
en mäkään duunissa alkaisi mitenkään erityisesti liputtamaan lesbouttani, tai ylipäätään mitään kovin henkilökohtaista, minustakaan duuni ei ole niin iso osa mun elämää että ajan lisäksi antaisin sille myös henkilökohtaisen elämäni. Sun pitää keksiä joku rento tyyli osallistua kahvipuheisiin ilman että valehtelet tai koitat epätoivoisesti salailla.
Muuten, mitä tulee sun paineisiin takaraivossa, ne tulee vaikuttamaan sun parisuhteeseen väkisikkin. JOten koittaisin niistä vähän keskustella ja kertoa siitä että sua pelottaa tulla kaapista.
Mä lisäisin myös, että ehkä sä voisit kokeilla miltä se sitten tuntuu, olla pois kaapista. Ei se välttämättä ole niin stressaavaa kuin ajattelisi. Normaalia tai mitä se sitten onkaan, suhtatutumista ette tule saamaan ikinä kaikilta, mutta siihen pitää vain koittaa sopeutua. Joskus on päiviiä meilläkin että tuskastuttaa se oma halua käyttäytyä niin kuin normisti mutta ei vaan jaksa ottaa edes katseita. Silloin tuntuu turhauttavalle oma heikkous tässä asiassa. Aina ei jaksa olla esillä vaikka se tarkottaisi vain uteliaita katseita.
Mutta ne päivät tulee ja menee, sitten on päiviä kun ei välitä niistä muista, ei niiden katseet tunnu eikä niitä edes huomaa.
Ei tämä polku ole ikinä tasainen, mutta jos se saa sut häpeämään mitä olet, sinun on kyllä raivattava omaa tilaasi vähän isommaksi.
Ellet ole sitten ajatellut että haluatkin olla jotain muuta, ja jotenkin haluat peittää sen muutoksen itsessäsi johonkin muuhun. Muistat vain, että olit mitä olit, tunnet mitä tunnet, olemalla rehellinen itsellesi ja niille jotka sinua rakastaa, asiat aina menee niin kuin niiden pitää. Salailulla et siinä kohtaa voita mitään.
>Olen raukkis ja herkkä ihminen ja tuntuu että >saan kokoajan pelätä, koska millonkaan ei voi >olla varma miten kanssaihmiset suhtautuisivat >suuntautumiseeni.
ET MISSÄÄN NIMESSÄ OLE RAUKKIS! Sulla on kriisi menossa tämän ID-asian suhteen, ihan luonnollistahan se on. Ei se kenestäkään raukkista tee, että asioita miettii ja käsittelee. Päinvastoin!
Sun tarttis jotenkin posauttaa toi koko ajan kasvava pallo rikki, jonka sisällä on noita mörköjä ihmisten suhtautumisista. Sitä pahemmaksi ennakkokuvitelmat muuttuvat, mitä enemmän eri variaatioita asiasta pyörittelee. Välttämättä näillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa!
Ainakin mut heteroihmiset ovat TODELLA monta kertaa yllättäneet HYVIN positiivisesti suhtautumisellaan. Tuollaisen kertominen on luottamuskysymys kahteenkin suuntaan. Ensinnäkin: se on luottamuksen osoitus sille henkilölle itselleen, jolle sinä kerrot ja toiseksi: se vaatii SINULTA itsesi alttiiksi laittamista, eli luottamista toiseen. Ei se helppoa ole!
Tietenkin pitää hieman valita kenelle kertoo, millekään ilmoitustaululle asiaa ei kannata laittaa. MUTTA: luultavasti omassa työyhteisössäsikin sut tunnetaan ensisijaisesti IHMISENÄ, työtoverina, SINUNA, eikä perhe-elämäsi perusteella, olipa se millaista vaan. Lisäksi työyhteisö on paljon fiksumpaa kuin itse edes olettaa, mullekin on sanottu, että "no kyllä mä ton olen tiennyt jo kauan, so???"
>Voi olla tosi mukava tyyppi ja kuultuaan >tyttöystävästäni hän muuttuu kokonaan.
Se on se riski tässä, joka on otettava tai sitten pitää perhe-elämä täysin omana tietonaan. Valintojahan nämä tuppaavat olemaan. Anna sitten välien muuttua! Ei kaikkien kanssa voi olla kaveri ja nuiva suhtutuminen on vastapuolen OMA häpeä ja kertoo hänestä enemmän kuin sinusta!
>Voiko oikeesti olla vaikeempaa kuin kuulua >seksuaaliseen vähemmistöön ja olla samalla herkkä >ja tunteellinen ihminen joka haluaa elämältään >hyvinkin perinteisiä asioita lukuunottamatta vain >sitä yksityiskohtaa että miehen tilalla olisi >nainen???!!!
Ei se todellakaan helppoa ole! Elämä kuitenkin on kompromisseeraamista, silti alistua ei pidä! Pitää löytää sellainen sopiva linja, vaikka se kuulostakin tympeältä "neuvolta". Itse en ole koskaan pitänyt meteliä suuntautumisestani ja se on ollut hyvä linja. En ole salannut enkä tuonut esiin asiaa - se on tullut ajan myötä esiin jossain sivulauseessa mahdollisimman luontevassa tilanteessa.
Tsemppiä sulle todella paljon! Rakkaudestasi älä luovu muiden asennoitumisen takia tai sen pelossa. Aina löytyy hyvä ratkaisu!
"En ole salannut enkä tuonut esiin asiaa - se on tullut ajan myötä esiin jossain sivulauseessa mahdollisimman luontevassa tilanteessa."
Helppo sanoa, mutta käytännössä kun ohimennen mainitsee jotakin tyttöystävästään, niin siihen heti takerrutaan. Pahimmillaan kommentit saattavat olla jopa "Anteeksi kuinka? Tarkoitit varmaankin siis että poikaystäväsi", tms...
"Ainakin mut heteroihmiset ovat TODELLA monta kertaa yllättäneet HYVIN positiivisesti suhtautumisellaan."
Niin minutkin. Ennen yleensä varauduin aina pahimpaan ja kuvittelin jokaisen heteron olevan homofoobinen. On ollut todella positiivista huomata, että ehkei se ihan niin olekaan. Nykyään pyrinkin jo etukäteen ajattelemaan, että kohtaamani uudet ihmiset eivät ole homofoobisia. Tämä pieni ajattelutavan muutos on helpottanut elämääni huomattavasti. Toki joskus joku nyrpistää nokkaansa, mutta mitäs siitä. Niitä positiivisesti suhtautuneita on niin paljon enemmän. Ei kannata koskaan aliarvoida ihmisiä tai olettaa etukäteen mitä mieltä he mistäkin asiasta ovat.
tänks.
Miksi suhdettaan pitäisi puida julkisesti painottaen sen seksuaalisia aspekteja? Ei sinun tarvitse kertoa töissä muuta kuin hyvin pinnallisia seikkoja jotta työkaverit olisivat tyytyväisiä. Ihmiset ovat itsekkäitä ja ensisijaisesti kiinostuneita itsestään joten puhu heistä.
Ystävistä ne jotka eivät hyväksy sinua sinä mitä olet eivät koskaan olleetkaan ystävyytesi arvoisia joten anna heidän mennä. Sukulaisillekaan kaikille ei tarvitse kertoa.
Sun elämäs on sun, etkä ole meille muille tilivelvollinen! Onnea ja menestystä sinulle..
Kyselyjen motiivi on useimmiten kohteliaisuus. Kysyvät välillä sinun perheestäsi, jotta pääsevät seuraavat puoli tuntia puhumaan omasta perheestään. Arvostavat vielä sitä jos pääsevät siihen pääaiheeseen eli omaan perheeseen mahdollisimman nopeasti.
erityisesti yksi lauseesi:
>> Silti vaan takaraivossani kalvaa ahdistuksen tunne että teen väärin.
Mä "luovuin" maailman ihanimmasta naisesta ympäristön paineiden vuoksi. En kestänyt muiden ihmisten reaktioita. Yksi ihminen mua ei pystynyt pitämään onnellisena, koska maailma ulkopuolelta ahdisti.
Näinpä olen nyt miehen kanssa ja mukavasti on sujunut. Intohimo puuttuu, mutta kiinnyn ystävä pohjalta mieheeni vahvasti ja siksi pystyn elämään näin. Ystävät, työ ja oma perhe tukee ja on läsnä, toisin kuin silloin kun seurustelin naisen kanssa. Nämä asiat ovat minulle niin tärkeitä, että mieluummin otan varastettua aikaa fantasioilleni, kuin että yrittäisin elää sitä niine tuskineen.
Voin sanoa olevani melkein onnellinen :)
ratkaisunsa, eikä kenenkään muun sovi niitä arvostella. Mutta silti tuo MELKEIN onnellinen kuulostaa minusta kyllä aika surulliselta. Myös miehesi kannalta.
ei siinä ole mitään pahaa jos haluaa elää miehen kanssa. Olet hyvin ktyypillinen tyypillisissä heteroavioliitossa. Enempi ja vähempi ollaan kun on ne lapset ja onhan se ihan kaveri aina ollut jne. Intohimo, se nyt onkin yliarvostettua.
Minusta ihan hienoa että tiedät selkeesti mikä olet, missä tilanteessa elät, tiedät että voisit olla onnellisempikin mutta tyydyt tuohonkin. Kaiken kaikkiaan, sulla on paremmin kuin useemmilla ihmisillä.
Minä toivon hyvää jatkoa ja ai niin, yksi kysymys vielä, mikä sut saa täällä palstalla pörimään? En sano ettet saisi, olen vain utelias.
ole seksielämää, joka rasittaisi suhdettanne.
Mutta mikä saa mut pyörimään täällä.. Kevät :D Se on sitä vaikeinta aikaa kun heteronaiset alkavat kiinnostumaan uusista uljaista uroista ja minä vähän käyn toisella puolella maistelemassa kevään herkkuja :P Joo, mutta tosiaan vain sieltä mieheni kainalosta. Pidän netin kautta yhteyttä jonkin verran siihen toiseen maailman, jonka tavallaan jätin.
Melkein onnellinen. Se juuri. Harva taitaa pääsemään edes kohtuu onnellisesta ylöspäin :)