Äitini tuli aikoinaan raskaaksi hyvin vaikeassa tilanteessa. Minun onnekseni äitini ja isäni ovat molemmat vastuuntuntoisia ihmisiä, ja vaikka tilanne ei todellakaan ollut otollinen lapsentulolle, he päättivät, että heille tulee nyt sitten lapsi... minun onnekseni.
Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, että mitä jos heidän päätöksensä olisi ollut toinen ja he olisivat päättäneetkin tappaa minut.. tulee todella vihaisia ajatuksia.. 'hitto soikoon- kenelläkään ei olisi ollut oikeutta tappaa minua ja viedä tätä elämääni'. Tunnen tavallaan vihaa jopa sitä mahdollista toimenpiteen suorittajaa kohtaan, joka olisi käytännössä elämäni riistävän teon suorittanut...
Ja turha sanoa, että et tietäisi tästä mitään. En, mutta kaiken tämän olisin menettänyt- ainutlaatuisen elämäni! Minusta kenelläkään ei olisi ollut oikeutta riistää minun OMAA elämääni, joka oli omani alusta lähtien, vaikka olinkin aluksi äidistäni riippuvainen- sanokoon laki sitten mitä tahansa!
Ihminen ei ole missään vaiheessa- alkionakaan- toisen omaisuutta, vaan omistaa itse elämänsä AINA!
Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, että mitä jos heidän päätöksensä olisi ollut toinen ja he olisivat päättäneetkin tappaa minut.. tulee todella vihaisia ajatuksia.. 'hitto soikoon- kenelläkään ei olisi ollut oikeutta tappaa minua ja viedä tätä elämääni'. Tunnen tavallaan vihaa jopa sitä mahdollista toimenpiteen suorittajaa kohtaan, joka olisi käytännössä elämäni riistävän teon suorittanut...
Ja turha sanoa, että et tietäisi tästä mitään. En, mutta kaiken tämän olisin menettänyt- ainutlaatuisen elämäni! Minusta kenelläkään ei olisi ollut oikeutta riistää minun OMAA elämääni, joka oli omani alusta lähtien, vaikka olinkin aluksi äidistäni riippuvainen- sanokoon laki sitten mitä tahansa!
Ihminen ei ole missään vaiheessa- alkionakaan- toisen omaisuutta, vaan omistaa itse elämänsä AINA!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tässä maailmassa murhataan viattomia eläviä ihmisiä.Miksi jopa tuntemattomat miehet surmaavat eläviä naisia ja tyttöjä.lapsia siepataan,murhataan yms.raakuutta mitä maailmalla onkaan.Miksi he eivät ansaitse elää.?On todella raastavaa myös se,että maailmalla elävät ihmiset joutuvat tapetuksi jonku toisen ansiosta.
hieno lukee että joku vielä viitsi kirjoittaa tälle palstalle asioita mitkä voivat kääntää jonkun pään.
itselläni on 1,5v lapsi,ja toinen on tulossa.
tuli usein mieleen synnytyksen jälkeen (vaikka aborttia en ikinä harkinnut)että jos oiskin erilainen ihminen itse ja oiskin päättänyt toisin..itketti ajatuskin.
se lapsi(alkio,sikiö-sama se miksi sitä sanotaan)luottaa äitiinsä koska sillä ei ole maailmassa kukaan muu.
luottaa kehenkään. Sen aivot eivät ole kehittyneet niin, että se voisi tuntea tai ajatella mitään - vähiten jotain luottamusta :D
Nimimerkillä en myöskään ole tehnyt enkä harkinnut.
Niin tuli minunkin äitini raskaaksi ja olivat "vastuullisia" ja pitivät ipanan ja niinpä minä synnyin. En tiedä katuvatko nyt 19 vuoden jälkeen, luulisin, että ainakin jotakin. Minun harmikseni he pitivät minut. Jos eivät olisi pitäneet niin toki en olisi saanut kokea kaikkea sitä, mitä olen kokenut, mutta.. minun ei olisi myöskään koskaan tarvinnut kokea ahdistuneisuutta, mieletöntä itseinhoa ja lopulta syömishäiriötä. En olisi koskaan ollut olemassa, eikä minun koskaan olisi tarvinnut sairastua, haaskata koko elämääni näille sairauksille ja todeta, etten ikinä ole terve. Jos ihminen omistaa tosiaan elämänsä, niin minä haluan vaihtaa omani. Kuka haluaa? Syömishäiriötä ja muuta paskaa tarjolla, varmaan menee käsistä heti.
Vanhempasi olivat vastuullisia ja tekivät oikean teon. Sillehän he eivät voi mitään, jos sinä olet sittemmin kärsinyt elämässäsi. Minua ei ainakaan olisi saanut abortoida, vaikka kärsimyksistäni saisi piiiitkän kertomuksen! Kaikesta kohtaamastani paskasta huolimatta olen kiitollinen elämästäni!
"Tunnen tavallaan vihaa jopa sitä mahdollista toimenpiteen suorittajaa kohtaan"
Tämä ei lienee ihan tervettä?
Kun ajattelen sitä, että 'se joku' olisi tappanut minut äitini kohtuun ja repinyt minut väkivalloin ulos sieltä, tulen vihaiseksi ajatuksestakin. Kun siis kuvittelen 'sitä jotakin' tappamassa minua pienenä alkiona, ajattelen vihaisesti 'häntä' mielikuvallisessa merkityksessä. Helvetti soikoon- meikäläiseen elämään kun ei kenelläkään ole (ollutkaan) oikeutta kajota! Tämä elämä on minun- ollut alusta asti!
mitä? Kukaan meistä ei voi eikä saa valita sitä, että kajoaako joku meidän elämäämme ja jos kajoaa niin koska. Siihen voi periaatteessa kajota kuka vain ja milloin vain. Silloin kun olet alkio voi sinua kantava nainen valita että elämäsi keskeytetään. Joku voi valita keskeyttävänsä elämäsi kun olet 5 tai 15 tai 35 vuotias - siihen et voi vaikuttaa millään tavalla itse.
Joten kulutat energiaasi aivan turhaan tuohon vihaan ja sätkimiseen, jossitteluun ja kuvitteluun.
Minusta olisi paljon traagisempaa jos joku keskeyttäisi minun - tai sinun - elämäsi nyt kuin jos se olisi keskeytetty alkiona. Silloin kuolemasi ei olisi ketään satuttanut tai muiden elämää pilannut - nyt se varmasti pilaisi ja tuottaisi muillekin tuskaa. Läheisillesi, ystävillesi.
Minusta se on tärkeää. Taidat ajatella vain itseäsi.
niillä, jotka kajoavat toisen, jos syntyneen elämään, siis myös oikeus siihen?! Katsos kun minähän kirjoitinkin, että omistan elämäni, ja että _minun_ elämästäni on ollut kyse alusta saakka, ja ettei minun elämääni ole kenelläkään _oikeutta_ riistää ja jatkoinpa vielä senkin, että sanoi laki sitten mitä tahansa...
Oooonhan se toki itsekästä sanoa, ettei minua olisi saanut tappaa.. :D
sen verran, että älä turhaan huoli- en ajattele asiaa muuten kuin joskus näitä juttuja lukiessani, enkä silloinkaan varsinaisesti tunne vihaa, vaan tulen vihaiseksi ajatuksesta, että joku olisi kajonnut elämääni (ja että joidenkin elämään kajotaan tänäkin päivänä!), ihan mielikuvallisessa merkityksessä. Elämäni ei siis ole mitenkään sekaisin ja pilalla sen takia, että olen sattunut asiaa tämän palstan keskustelujen yhteydessä miettimään.. :D
Saadapa vaan ihmiset tuo ymmärtämään... Hankalampi juttu. Oma etu ajaa niin usein lapsen edun edelle...