Sijaislapset vs omat lapset -tasapuolinen kohtelu.
Kuinka sukulaiset suhtautuvat lainalapsiinne?
Olen törmännyt siihen, että sukulaisemme huomioivat omia lapsiamme huomattavasti enemmän kuin lainalasta. Toki johtuu monesta asiasta: Lainalapsi on pieni ja ollut vasta lyhyen aikaa, mutta mahtaako asia parantua ajan myötä?
Pyrimme mieheni kanssa tasapuoliseen kohteluun, ja onneksi lainalapsi on pieni eikä ymmärrä jos hänelle ei tuoda esim. tuliaisia matkoilta, mutta 5 vuoden päästä tilanne on kovin toinen.
Tämä sijoitus on ilmeisesti pitkähkö ja siksi kyselen. Edelliset lapset jotka meillä olivat olivat vain tilapäisessä sijoituksessa, joten tilanne oli hieman eri kuin nyt.
Biovanhemmilta en sitten kaipaa kommentteja. Omalle palstalle hus. Tämä on suunnattu ainoastaan sijareille.
Kuinka sukulaiset suhtautuvat lainalapsiinne?
Olen törmännyt siihen, että sukulaisemme huomioivat omia lapsiamme huomattavasti enemmän kuin lainalasta. Toki johtuu monesta asiasta: Lainalapsi on pieni ja ollut vasta lyhyen aikaa, mutta mahtaako asia parantua ajan myötä?
Pyrimme mieheni kanssa tasapuoliseen kohteluun, ja onneksi lainalapsi on pieni eikä ymmärrä jos hänelle ei tuoda esim. tuliaisia matkoilta, mutta 5 vuoden päästä tilanne on kovin toinen.
Tämä sijoitus on ilmeisesti pitkähkö ja siksi kyselen. Edelliset lapset jotka meillä olivat olivat vain tilapäisessä sijoituksessa, joten tilanne oli hieman eri kuin nyt.
Biovanhemmilta en sitten kaipaa kommentteja. Omalle palstalle hus. Tämä on suunnattu ainoastaan sijareille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kansainvälinen perhe ja sukulaisia kolmessakin eri maassa.
Minun Suomessa asuvat sukulaiseni ovat huomioineet aina meidän sijoitetut ihan samlla tavalla kuin biol.lapsemmekin.
Lisäksi, kun ulkom.sukulaiset tulevat käymään tai muistavat muuten perhettämme, on sijoitetut huomioitu aivan samoin kuin muutkin perheenjäsenet.
Me olemme lapsia pitäneet aina tasavertaisina perheenjäseninämme, joten ei perheen ulkopuolisetkaan ole heitä ruvenneet erottelemaan mitenkään.
Enemminkin ovat lapset itse painottaneet enemmin iän karttuessa, omien biol.sukulaistensa merkitystä.
ovat meidän sukulaiset kohdelleet sijaislapsiamme.
olen siitä hyvin iloinen että ovat näin avarakatseisia.
Meillä onkin suvussa tuo sijarihomma kuin verissä sitä siis on jatkunut useammassa sukupolvessa sekä nytkin monella sukulaisella on sijoitettujalapsia.
Ei kukaan sukulainen siis vieroksu näitä toisten lapsia perheessämme.
Kyllä korttia, lahjoja sekä vierailukutsuja tulee meille sijoitetuillelapsille aivan siinä kuin omille biologisillekkin lapsillemme. Vastaanotto ja huomioiminen on todella kiitettävän hyvä ei siis eritellä ketään mihinkään kastiin.
Eivät meidän kummankaan sukulaiset kohtele eriarvoisesti lapsiamme riippumatta siitä ovatko näm ä "itsetehtyjä" vai sijoituksen kautta tulleita.
Sijoitetuista kahdella on omia biologisia sukulaisia, jotka pitävät yhteyttä lapsiin, lähettelevät kortteja ja antavat lahjoja ja heistä toisen sukulaiset pyrkivät huomioimaan myös muita perheemme lapsia.
olisi lapsen edun mukaista.
sillä sijoitus on sen verran tuore. Olen lähinnä odotellut ja antanut heille aikaa. Tuntuu lisäksi typerältä puhua sellaisesta asiasta, jonka tulisi olla itsestään selvä. Ja toisaalta puhumme materiaalista, tuntuisi kovin ahneelta vaatia sitä. Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan. Pointti on se, että emme ole muutenkaan sitä mieltä että lapsille tarvitsee aina tuoda jotain kun tulevat meille, mutta jos tuovat niin olisi kiva kun toisivat kaikille eikä vain omillemme. Miehen kanssa yritämme kovasti aina huomioida kaikki lapset tasapuolisesti niin huomiossa, ajassa kuin materiassakin.
Mutta...täytyy varmaan ottaa puheeksi.
Meillä suku ja tuttavat pitää kaikkia tasa-arvoisina. Ja niin pitäisi ollakin. Sijoitettu lapsi peilaa hyvin pienillä asioilla ja jutuilla asemaansa biologisiin lapsiin nähden.
Tehkää heti sukulaisille ja tutuille selväksi että teillä kaikki on "samalla viivalla".
mielestämme tehneetkin. Tämä sijaislapsi on kuin yksi omistamme. Ei ole silti tainnut mennä perille. Jännä juttu koska muutoin suhtautuvat tyttöön tosi kivasti.
anoppi ei ole oikein koskaan tajunnut tapaamme elää ja sitä, että meillä on tilaa muidenkin lapsille. Hänen mielestään kaksi lasta olisi riittänyt ja siinä se, mielellään vielä tyttö ja poika, mut kun tuli ensin kaksi poikaa... Kun saimme kolmannen lapsen, hän sanoi suunnilleen, että lastenhoitoapua on turha odottaa. No, eipä sitä ole tarvittukaan. Tukilapset vielä menivät, mutta sijaislapset ovat menneet aika lailla yli ymmärryksen ja sitten vielä adoptio... No, emme me täällä ole elääksemme anopin tavalla.
Useimmat muut sukulaiset ovat suhtautuneet alkuhämmennyksen jälkeen lainalapsiin samalla tavalla kuin omiimme. Moni ei aluksi tajunnut mistä oli kyse ja että lapsi saattaa jäädä pitkäaikaisestikin meille. Yksi lapsirakas tuttu soittaa ennen vierailuaan ja kysyy, että montako lasta on tällä hetkellä muonavahvuudessa, jotta hän tietää varautua riittävällä lahjamäärällä. Isäni on kaikille lapsille pappa, joka kertoo mielellään lapsille omasta lapsuudestaan kymmenlapsisen perheen nuorimpana.
Joillakin puolitutuilla ja naapureilla on ollut vaikeuksia ymmärtää mistä on kyse. Kun itse kohtelemme lainalapsia samalla tavalla kuin omiamme, olemme sanoneet toivovamme muidenkin suhtautuvan samoin. Kaikki eivät ole tätä tajunneet. Kyllä todelliset ystävät ovat erottuneet.
Jos joku sukulainen ei asiaa tajua, siitä kai täytyy suorasanaisesti keskustella. Puolitutuista ei liene niin väliä. Minä pidin yhdessä vaiheessa pientä omaa karkki- ja lahjavarastoa sen varalta, että joku vähemmän asioihin perehtynyt tai vähemmän hienotunteinen tuli käymään ja huomioi vain biologiset lapset.