Hän oli se, joka...

Hän oli se, joka käveli minun ja kaverini kanssa kotiin kesäisenä perjantai-iltana.
Hän oli se, joka kehui tanssitaitojani joka käänteessä.
Hän oli se, joka ei ole koskaan (ainakaan kuulteni) sanonut minusta pahaa sanaa.
Hän oli se, joka kiusoitteli minun muka ihastuneen yhteen poikaan.
Hän oli se, joka katsoi minua melkein aina silmiin puhuessamme.

Hän oli se, joka halasi minua aina kauan, niin että itse jo irrotin otettani, kun hänen halauksensa oli vasta alkamassa.
Hän oli se, joka siveli kättäni kun istuimme sylikkäin ja minua palelsi.
Hän oli se, joka kiitti parista pienestä tanssista vielä yli vuoden jälkeenkin.
Hän oli se, joka käytti viisi minuuttia vain sanoakseen heippa.
Hän oli se, joka oli kiinnostunut monista samoista asioista kuin minä.

Hän oli se, joka nosti minut viereensä, kun lattialla oli kylmä.
Hän oli se, joka hymyili joka kerta, kun tapasimme.
Hän oli se, joka tarjosi minulle teetä.
Hän oli se, joka pyysi anteeksi, vaikka ei vain olisi muistanut lähettää tekstariini vastausta.
Hän oli se, joka ei koskaan omasta alotteestaan soittanut tai tekstannut minulle.

Hän oli se, joka sanoi ettei ole kiinnostunut minusta niin kuin minä hänestä.
Hän oli se, joka on vieläkin sydämeni valittu.
Hän on ystäväni, on aina ollut ja tulee toivottavasti aina olemaankin.
Hän oli se, joka niin tahtoi, en minä...minä halusin enemmän.

En vieläkään ymmärrä miksi,
miksi kaikki se,
muttei silti mitään.
Pystynkö muuttamaan tätä asetelmaa,
vai olemmeko aina vain kavereita?