lehtikirjoitus!

minä olen yksi näistä "ei-toivotuista" lapsista...Eipä ollut hääppöinen lapsuus ja nuoruus kahden teinin ainoana lapsena, teinin,joiden olemuksesta,sanoista ja teoista huokui päivittäin se, miten olen taakka ja estän heitä toteuttamasta unelmiaan, opiskelemasta,matkustelemasta...Eikä "kunnia"antanut periksi sen vertaa,että olisivat antaneet edes kasvattilapseksi...Olin kolmen kuukauden,kun laittoivat minut kokopäivä hoitoon "perhepäivähoitajalle" ja kaksi vuotias,kun perhepäivähoitajan naapurit ilmoittivat poliisille,että kaikki ei ole hyvin siellä, olin kolmen,kun vanhempani ottivat minut pois sieltä,koska olin joutunut sairaalaan kesken hoitopäivän raiskauksen vuoksi. Olen kolmenkymmenen,enkä osaa antaa tai näyttää rakkautta kenellekään, käyn verovaroin terapiassa,ja verovaroin olen rampannut raiskauksesta johtuvien vammojen korjausleikkauksissa. Olen kolmenkymmenen ja yrittänyt 3 itsemurhaa vuoden aikana. En tunne vanhempiani, äitini koittaa paikkailla välejä,mutta pelkään häntä.Muistot pieksemisistä ovat liian lähellä. Isäni ei ole muistanut olemassa oloani sen jälkeen,kun sai minut pois jaloistaan kun olin 16 vuotias ja muutin ystävien nurkkiin. Täytyy sanoa,että monesti olen miettinyt,minkä palveluksen äitini olisi tehnyt minulle,itselleen ja yhteiskunnalle,jos olisi tajunnut tehdä abortin?Hän voisi olla onnellinen ihminen koska olisi voinut toteuttaa unelmansa, minä en tietäisi luonnollisesti tästä paskasta mitään ja yhteiskunnalla olisi yksi tyhjänpantti vähemmän riesoinaan. Kukaan ei ikinä voi tietää,miten arvottomalta itseni tunnen ja miten suurta turvattomuuden tunnetta olen kantanut sisälläni siitä asti kun voin muistaa.Kukaan ei koskaan ole sanonut,että olisin tärkeä kenellekään. Tähän on turha kommentoina,koska en palaa tälle palstalle enää lukemaan näitä juttuja,tulen vain surulliseksi ja muutoinkin ahdistava aihe. Mutta voimia niille,jotka päätyvät aborttiin tietoisina siitä,että tekevät niin palveluksen paitsi itselleen, myös ei-toivotulle lapselleen. Ehkäisy keinona en aborttia hyväksy,mutta eiköhän nämä holtittomat henkilöt ole vähemmistö, ja suurin osa aborteista tehdään nuorille,kerran vahingossa hairahtuneille tai ehkäisyn pettäessä?

tinkerbell kirjoitti:

minä olen yksi näistä "ei-toivotuista" lapsista...Eipä ollut hääppöinen lapsuus ja nuoruus kahden teinin ainoana lapsena, teinin,joiden olemuksesta,sanoista ja teoista huokui päivittäin se, miten olen taakka ja estän heitä toteuttamasta unelmiaan, opiskelemasta,matkustelemasta...Eikä "kunnia"antanut periksi sen vertaa,että olisivat antaneet edes kasvattilapseksi...Olin kolmen kuukauden,kun laittoivat minut kokopäivä hoitoon "perhepäivähoitajalle" ja kaksi vuotias,kun perhepäivähoitajan naapurit ilmoittivat poliisille,että kaikki ei ole hyvin siellä, olin kolmen,kun vanhempani ottivat minut pois sieltä,koska olin joutunut sairaalaan kesken hoitopäivän raiskauksen vuoksi. Olen kolmenkymmenen,enkä osaa antaa tai näyttää rakkautta kenellekään, käyn verovaroin terapiassa,ja verovaroin olen rampannut raiskauksesta johtuvien vammojen korjausleikkauksissa. Olen kolmenkymmenen ja yrittänyt 3 itsemurhaa vuoden aikana. En tunne vanhempiani, äitini koittaa paikkailla välejä,mutta pelkään häntä.Muistot pieksemisistä ovat liian lähellä. Isäni ei ole muistanut olemassa oloani sen jälkeen,kun sai minut pois jaloistaan kun olin 16 vuotias ja muutin ystävien nurkkiin. Täytyy sanoa,että monesti olen miettinyt,minkä palveluksen äitini olisi tehnyt minulle,itselleen ja yhteiskunnalle,jos olisi tajunnut tehdä abortin?Hän voisi olla onnellinen ihminen koska olisi voinut toteuttaa unelmansa, minä en tietäisi luonnollisesti tästä paskasta mitään ja yhteiskunnalla olisi yksi tyhjänpantti vähemmän riesoinaan. Kukaan ei ikinä voi tietää,miten arvottomalta itseni tunnen ja miten suurta turvattomuuden tunnetta olen kantanut sisälläni siitä asti kun voin muistaa.Kukaan ei koskaan ole sanonut,että olisin tärkeä kenellekään. Tähän on turha kommentoina,koska en palaa tälle palstalle enää lukemaan näitä juttuja,tulen vain surulliseksi ja muutoinkin ahdistava aihe. Mutta voimia niille,jotka päätyvät aborttiin tietoisina siitä,että tekevät niin palveluksen paitsi itselleen, myös ei-toivotulle lapselleen. Ehkäisy keinona en aborttia hyväksy,mutta eiköhän nämä holtittomat henkilöt ole vähemmistö, ja suurin osa aborteista tehdään nuorille,kerran vahingossa hairahtuneille tai ehkäisyn pettäessä?

Lue lisää

oikeassa kuin oikeassa olla voi.
Tekisi hyvää lukea jokaisen tämä sun tarina.
Panee nimittäin miettimään.
Toisaalla on kirjoitusta siitä miten suurta onnea on olla teiniäiti. No, sehän on vain sen äidin mielipide, miltä mahtaakaan lapsesta tuntua sitten, kun hän pystyy sen ilmaisemaan. Jos pystyy.
En tiedä, mitä tähän sanoisin, niin sanaton olen.
Voimia. Ansaitset ne.

kekäle kirjoitti:

oikeassa kuin oikeassa olla voi.
Tekisi hyvää lukea jokaisen tämä sun tarina.
Panee nimittäin miettimään.
Toisaalla on kirjoitusta siitä miten suurta onnea on olla teiniäiti. No, sehän on vain sen äidin mielipide, miltä mahtaakaan lapsesta tuntua sitten, kun hän pystyy sen ilmaisemaan. Jos pystyy.
En tiedä, mitä tähän sanoisin, niin sanaton olen.
Voimia. Ansaitset ne.

Lue lisää

kieltämättä Äidit&Isät ja ehkä lapsien mielipiteet ovat harvinaisia juuri sen takia .
Niitä tarvittaisiin enemmän.

Toisaalta niin vakiovastaus on aina että "harva teini arvostaa vanhempiaan" ja "jos et enään ole teini niin mee hoitoon"
(miettimättä sitä mistä tämä mahdollinen hoidontarve saattaa johtua)

liian pelottavaa,että joku on tosissaan tuollaisen kirjoittanut,että sille uskaltaa edes nauraa...

Nainen, joka ei kannata sitä, että puolustuskyvytön vauva tapetaan äitinsä kohtuun, ei tunne sanaa "lähimmäisenrakkaus?" Nainen, joka ei kannata viattoman tappamista, ei muka tunne sanaa lähimmäisenrakkaus..?

Omituinen logiikka sinulla...!