Kyselisin ihan mielenkiinnosta ja kenenkään ratkaisuja tuomitsematta (johonkin ketjuun jo laitoinkin). Täällä muutama(?) ex-vaimo on kieltänyt lapsiaan tapaamasta isänsä nykyistä puolisoa.
Mutta entä, jos uuteen liittoon syntyy lapsia. Saavatko lapset tavata uusia sisaruksiaan vai törmätäänkö vasta viimeistään perinnönjaossa?
Mutta entä, jos uuteen liittoon syntyy lapsia. Saavatko lapset tavata uusia sisaruksiaan vai törmätäänkö vasta viimeistään perinnönjaossa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
jaossa läsnä tai ei! Ei sielläkään tarvi tavata.
Meillä vierailee miehen edellisestä liitosta tytär säännöllisesti meillä. Minulla on edellisestä liitosta 2 lasta ja miehellä 1. nyt meillä on yhteinen lapsi. Jo ennen tämän lapsen syntymää olemme puhuneet että nämä olemassa olevat lapset ovat tavallaan sisarpuolia(avioliiton kautta) Ja eks mieheni puolison lapsi(edellisestä liitosta syntynyt) hänetkin koetaan myös velipuolena.
Tosiaan syntyi sitten tämä yhteinen lapsi ja yhtälailla hän on tärkeä mieheni esikois lapselle, ja tyhmiä ihmiset olisivat jos lähtisivät kieltämään heidän näkemisensä koska heillä on kuitenkin sama isä. Minusta se on ihanaa että on sisaruksia, vaikkei asu meillä ja vaikka en hänen äitinsä ole.
Olkoon tunteeni ihan mitkä tahansa tämän mieheni eksää kohtaa niin lapset ovat syyttömiä ja vauvani tulee olemaan osa isosiskonsa elämää nyt ja aina.
Totta helkutissa lapset saavat tavata sisaruksiaan. Mä en oikeasti usko että noita täällä suureen ääneen huutavia on suomessa montaa.
Lähivanhemmalla ei ole mitään oikeutta tai keinoa puuttua siihen kuka tapaa lapsia kun lapsi on etävanhemmalla.
Olisi väärin, jos sisarukset eivät saisi kuulua toistensa elämään.
Useammalta mieheltä toivoisi juuri tuota jämäkkää asennetta - lähivanhemmalle ei tosiaankaan kuulu se, keitä ihmisiä toisen vanhemman elämään kuuluu ja keitä lapsi tapaa ollessaan etävanhemman luona.
Ihmettelen suuresti miehiä, jotka alistuvat äidin vaatimuksiin ja ehtoihin.
Kun hyvin usein etävanhempi haluaa esitellä uuden kumppaninsa aivan liian aikaisin lapsilleen ja silloin mielestäni lähivanhempi saa puuttua asiaan. Siis tarkoitan tilannetta jossa toinen vanhemmista löytää "heti" uuden eron jälkeen. Ja onhan se parempi kaikkien kannalta ettei näissä asioissa hätäillä. Toisaalta tämä on nyt vähän asian vierestä mutta en malttanut olla kirjoittamatta. ;)
Ja lähivanhempiko sen voi määritellä?
Olen kyllä täysin eri mieltä. Eiköhän suurin osa etävanhemmista osaa käyttää omaa harkintakykyään ja esittelee uuden kumppaninsa lapselle täysin oikeutetusti - haluamaansa aikaan ja haluamallaan tavalla.
ole kaikkien etu ettei etävanhemman kumppani ole heti vastassa lapsia kun he ekan kerran menevät viikonlopuksi isänsä/äitinsä luokse? Johan jo ammattikasvattajat sanovat että lasten pitäisi saada tottua rauhassa kahden kodin systeemiin ennen kuin kuvioihin tulee vanhempien uusia kumppaneita! Tuskin lapset osaavat olla omia itsejään etävanhemman luona kun he jännittävät uutta ihmistä. Ja lapset (varsinkin pienet) SAATTAVAT myös hyvin herkästi miettiä niin että "tuo täti/setä vei meiltä isän/äidin" jos uusi kumppani asettuu heti taloksi.
kukaan toimisi tuolla tavoin, mutta jos näin on, olisi se tietenkin hyvin ajattelematonta ja epäkunnioittavaa lapsia kohtaan.
on toki aivan ääripää eikä tätä tapahdu (luojan kiitos) usein! Mutta tiedän muutamankin tapauksen joissa on toimittu todellakin niin ettei lapsille ole annettu aikaa sopeutua tilanteeseen vaan heti on ollut uusi kumppani/uudet kumppanit kuvioissa mukana.
6 päivää poismuuttoni jälkeen lasten isä toi entiseen kotiin (jossa asui 18-vuotias poikamme)vieraan naisen viikonlopuksi.
...aivot meinaa valahtaa jalkoväliin näissä tilanteissa. ;) Unohtuu se lapsen paras ku itellä on niin kivaa ja sit kuvitellaan että lapset hyväksyy asian ihan mukisematta. Ja sitten jos asiat käy hankalax niin syytetään exää joka on puhunu pahaa uudesta kumppanista, vaikka asia ei näin todella olisikaan! Miehessä itsessään eikä hänen toimintatavoissaan ole mitään vikaa...tietenkään!
lapsiaan rakastava vanhempi voisi toimia tuolla tavoin. Eikä se kyllä olisi laillisesti mahdollistakaan, jos toinen vanhempi lähtisi peräämään lasten oikeuksia oikeusteitse.