Luin tuolta, että amerikkalaiset ovat tutkineet ihmisten subjektiivista onnellisuuden tunnetta.
Kolmasosa nuorista tunsi olevansa onnellisia ja vanhemmista puolet. Päteeköhän tämä suomalaisiinkin?
Itse olen mielestäni onnellistunut - aivan oikein - iän myötä.
Mites Sinä?
Kolmasosa nuorista tunsi olevansa onnellisia ja vanhemmista puolet. Päteeköhän tämä suomalaisiinkin?
Itse olen mielestäni onnellistunut - aivan oikein - iän myötä.
Mites Sinä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
on sitä iän tuomaa onnea, niin täytyy myöntää, että olen onnellinen.
Varsinkin nyt, kun ikkunat tuli pestyksi. Nyt vaan verhot silittämään ja paikoilleen laittamaan niin A vot, vähäksi aikaa on ihan onnellinen olo.
voi laskea pois tässäkin määrittelyssä. Sellaisen kaipaaminen on ainakin minulta loppunut. En kyllä muista, että nuorenakaan olisi sitä ollut. Mutta alkoholista sitä taidettiin ja taidetaan etsiä.
Tasainen tyytyväisyys kuulostaa tavoiteltavalta.
Tutkimuksessa kysytyillä nuorilla oli vähemmän onnentunnetta. Tasaisuutta ei nuorena voi olla, kun kaikki nuoruuteen liittyvä on muutoksen alaista.
Minua on seuranneet vaikeudet läpi elämän. Omista kun olen ollut kuivilla niin toisen vaikeudet on ollut kannettava. Katkera en ole mutta olisi läheiset voineet ehkä jakaa taakkaani. Antaneet edes myötätuntoa. Taloudellisestikin olen aivan piipussa. Tälläistä on elämä, ainut lohdutus. jos olisin itse sanonut vaan samalla tavalla olisi haudanlevossa eräs ihminen. Aina hyvä palkitaan, nyt on taas aamu jolloin siihenkin on vaikea uskoa. Elettävä on. Helpompaa odottaa toisen kuolemaa kuin omaansa ja ekin on todella raskasta ja uuvuttavaa.
Miten määritetään raja?
Nuorempana koki tyytyväisyyttä saavuttaessaan jonkin lyhyn aikajänteen tavoitteen.
Työelämässä samalla työpaikalla, työpaikan vaihto jne.
"Siviilissä" parisuhteen harmonia, perheen kasvaminen, asunnon hankinta, kesämökki ym.
Pts:n asetin 50v:n tietämiin. Ansiotyön lopetus ja omistautuminen itsensä ja elinkumppanin harrastuksiin ja mielitekojen tyydyttämiseen.
Muutamalla vuodella aikataulu meni pitkäksi mutta muuten tavoite on suurin piirtein, tolkullisissa rajoissa toteutunut.
Missä kulkeneekaan tyytyväisyyden ja onnellisuuden raja?
Nyt ikääntyneenä tyytyväisyyden perusteet ovat toisen tyyppisiä kuin nuorena.
Aktiivisesta tekemisestä passiivisempaan oleiluun.
Jos koskaan ei ole keljua niin ei ole myöskään kivaa.
hetkistä, joihin mahtuu onnellisia ja niiden vastakohtia. Kumpiakin on ollut iästä riippumatta. Olen peruspositiivinen ja näen maailman myönteisenä. Ikä ehkä opettaa katsomaan maailmaa niin, että näkee oman elämän hyviä puolia. Toistaiseksi minulla ei ole ollut sairauksia, niitä tullee, kun ikää karttuu. Näin sivusta seuranneena en luule, että sairaus tekee elämän kovin onnelliseksi.
"Ikä tuo onnea",lausahdus sopii hyvin valikoivasti. Lisäisin siihen; olosuhteet huomioon ottaen.
Vaikka talous- ja perheasiat olisivatkin kunnossa, ikä tuo kaikenlaisia kremppoja, pudottaa kuntoa harjoittelusta huolimatta. Kyllä siihen "onneen" on tasoitusta annettava ennen pitkää. Olen nähnyt niin monen tuttuni kamppailevan loppua kohti. Sitä teen minäkin.
Onhan sitä onnea - vähän itseään pettäen ja ajatellen, että "huonomminkin voisi olla."
asuvalle ovat taudit ja sairaudet ihan miellyttäviä seuralaisia.