Olin aamusta alkaen tyttäreni pihatalkoissa, haravoitiin leikattiin kuivia oksia siltä täältä.
Pensasaita oli suurin työllistäjä, multaa ties kuinka monta kärriä ja sitten sitä ihmeainetta havupuun kuorta, jottei rikkaruohot luule että pitää kasvaa juurilla
Kasvimaata käännettiin ja väännettiin, laitettiin jo arviot mitä mihinkin, kaiken kaikkiaan oli niin mukava päivä ettei paremmasta väliä.
Ruokailtiinkin sitten siistissä grillikatoksessa, kesän ensimmäinen makkara maistui taivaalliselta.
Isäntä innostui muurinpohjalettuja paistelemaan ja sitten olikin melkein uni silmissä jokaisella.
Kyllä kevättyöt on mukavia yhdessä tehdä, ja tämä homma jatkuukin pojan pihassa huomenna, mielelläni menen näin kauniit ja lämpimät päivät on oltava ulkona.
Rönttivaatteet vaan päälle ei haittaa vaikka vähän sormia pyyhkii takamukseen, se kun on opittu jo lapsena, sen osaa vieläkin.
Koivutkin jo alkaa viheriöimään, ja kasvot hiukan punottaa, maistuu aivan kesältä.
Vai mitä sanotte?
Pensasaita oli suurin työllistäjä, multaa ties kuinka monta kärriä ja sitten sitä ihmeainetta havupuun kuorta, jottei rikkaruohot luule että pitää kasvaa juurilla
Kasvimaata käännettiin ja väännettiin, laitettiin jo arviot mitä mihinkin, kaiken kaikkiaan oli niin mukava päivä ettei paremmasta väliä.
Ruokailtiinkin sitten siistissä grillikatoksessa, kesän ensimmäinen makkara maistui taivaalliselta.
Isäntä innostui muurinpohjalettuja paistelemaan ja sitten olikin melkein uni silmissä jokaisella.
Kyllä kevättyöt on mukavia yhdessä tehdä, ja tämä homma jatkuukin pojan pihassa huomenna, mielelläni menen näin kauniit ja lämpimät päivät on oltava ulkona.
Rönttivaatteet vaan päälle ei haittaa vaikka vähän sormia pyyhkii takamukseen, se kun on opittu jo lapsena, sen osaa vieläkin.
Koivutkin jo alkaa viheriöimään, ja kasvot hiukan punottaa, maistuu aivan kesältä.
Vai mitä sanotte?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Linjoilta sähköyhtiö käynyt sahailemassa oksia ja niin perusteellisen paljon isoja käkkyräoksia, raahannut kasaan.
Vaatteet pihkassa, kädet kipeänä, vaan kun se oli niin mukavaa, sää oli kaunis ja lämmin.
Nautintoa se on olla ulkona.
Tulin aamukahville tähän koneelle ja tuo lintujen konsertti lähikoivikossa, kyllä se on vailla vertaa, yhden uuden sieltä löysin, mikähän mahtaa olla soitin?
Mieluummin tänne ajatuksiani kertoilen kun on jo avattu palsta, kahvi maistuu on hyvä herätellä itseään sopuisassa ilmapiirissä.
Kaunista ja lämmintä päivää on luvassa monta tuntia kamera ja kiikari mukaan ja luontopolulle !
Palokärki lennähteli poukaman yli edestakaisin ja kävi rannassa telkän pöntön 'kimpussa'. Sai parhaat kaikuäänet koputtamalla pöntön vesivanerista kattoa.
Vähän väliä 'metsänhoidollisten' hommien lomassa se siinä takoi kaikuvan sarjan. Ilmoitti ainakin neliökilometrin alueelle, missä on tavattavissa. Sitten taas toukkia poskeen...
Aikaisempina vuosina koputusalustana oli metallinen sähköpylvään suojus, mutta se lienee vaihdettu muoviseen.
Kolme pääskystä näimme jo eilen täällä puolessaväliä Suomea. Iloisesti lentelivät pellon yllä, vaikka metsässä osin lunta ja järvi jäässä.
Katulampusta saa lujan kaikupohjan viestitykselle, niin että käpytikka pärisyttää lampun päällä useana päivänä.
Harakat lentelevät puusta puuhun tässä ympärillä. Pitää vahtia tiukkana, etteivät asetu pesimään tuohon pihapiiriin. Rajansa kaikella.
En kyllä nähnyt minkälainen tikka oli kyseessä paitsi että talvisin siellä lintulaudalla käy pikkutikka.
Antoin sellaiset merkit morsiolleen että varmaankin kuuli missä kutsu kävi, vai...onko se morsian kun antaa niitten sarjojen kuulua?
Teki kyllä puolen tunnin ajan niitä äänimerkkejä. Taisivat lajitoverit olla hiukan kauempana.
Kuulin että palokärjelläkin on samansuuntaista merkkien antoa.
Tulee hyvä mieli kun niitä keväisin alkaa kuulemaan, ne kun kuuluu kesän tuloon.
Ainakin viisi vuotta on odoteltu sinitiaisia uutena ripustettuun pienireikäiseen pönttöön. Ensin pönttö oli männyssä pihavalaisimen vierellä. Ei kelvannut.
Muutettiin se vaahteraan. Tänään kuului toivorikas leveä räkätys ja siinäpä pariskunta siniset lakit päässä. Tarkastivat pöntön, lennähtelivät. Lähipäivinä selvinnee, kelpaako asunto.
lintujakaan ei sais häiritä pesimisaikana, niin ihanalta kun se tuntuiskin. No, mutta sehän on Suomalaista luontorakkautta, valitettavasti.
Hauska lintu kaupungissakin on sinitiainen. Kerrostalon sireenipensaan ohi kulkiessa saan nähdä tuon terhakan linnun parin metrin etäisyydeltä. Sen räksätyksessä on paljon sanottavaa.
Terhakat sinitiaiset ovat nyt joka kerta innokkaina "tirisemässä", kun ajamme pihaan. Ei haittaa käpytikka, ei palokärki haavassa 10 m etäällä. Eilen klo 19 vielä 22 C. Laulurastas oli vaiti.
Nyt on lämminvesivaraaja asennettu, mökki siivottu ja voimme tänään yöpyä. Kolmessa katiskassa takuuvarmasti tuoreet kalat, toivottavasti kookkaita ! Valkovuokot, kevätkiurunkannus, krookukset, lumikellot, narsissi loistossaan hieman varjoista riippuen.
Kuka uskoisi, että maanantaina on enää 4 C.
Kiitos minulle tästä positiivisesta viestistä. Luin sen vasta jälkeenpäin kun olin jo kirjoittanut ihmetykseni häijyt tuloo
Kovin äkkiväärä tyo palstalle ilmaantumisesi. Ei paljon asiaa paranna, että silmiisi osuu vain yksi mukava viesti ja kehut vain sen.
Ilahduin äidin huolenpidosta, se kun on ihanimpia asioita maailmassa.
Tulin lenkiltä ja tuossa rapun vieressä oli joku ihmeellinen ruskea joka liikkui, en oikein pitänyt kiirettä kun siinä oli jotain eloa, ettei säikähtäisi. Katselin paikoilleni jääneenä, tuulispäänä loikki Kurre kulman takaa ja sieppasi jälkeläisensä hampaisiinsa, siinä mentiin lujaan, metsä oli suuntana ja se outo liikkuja oravan poikanen. Enpä ollut tuollaistakaan koskaan aikaisemmin nähnyt, kokemusta viisaampana tässä kirjoittelen, kevät tuo uusia asioita, tänään tämä.
yksinäinen itseensä kyllästynyt esittämässä välihuomautuksia. Miten yksi ehtiikin joka palstalle megahuomautuksiaan laukomaan.(kauahkosti kirjoittanut) hänellä riittää iloisuutta. Ei tuu aika pitkäksi ihania ajatuksiaan kertoessaan.
Hyvä saada uusia joukkoon. Uusia ajatuksia, uusia tuulia. Mukaan vaan.
Heiltä kenties jäänyt lääkkeet ottamatta,
otettu 2x annos
otettu väärät lääkkeet.
Nukuttu onnen ohi, 1 kerta riittää.
Pimennysverhot ikkunoissa, ei näy valoa.
Aamukahvi keitetty ilman vettä.
Aamupesulla mennyt saippuaa silmiin.
Hammasharja kateissa.
Verkkarit väärinpäin.
Karvanpoisto aineella pestyt hampaat.
Onhan näitä...syitä olla pahalla päällä.
Ihan hyviä ja merkille pantavia syitä kyllä noista yhdestäkin tehdystä tietty kiukku nousee...
Sitten vaan ulos lenkille ja kuuntelemaan luonnon konserttia, enää ei tarvitse kuin pienen lämpöisen sateen, alkaa koivussa lehti kasvamaan.
Saunotaan muutaman viikon päästä uudella vihdalla vihtoen, ja sitten se onkin jo keskikesää!
Iloa sydämeen
ja hymyä huuleen.
Kaikilla on joskus huonoja hetkiä. Ehkäpä palsta on hyvä purkautumis keino joillekkin. Parempi kai, kuin mennä mottaamaan tuntematonta vastaantuliaa.
Mieluisampaa on lukea mukavia ja hyviä juttuja. Eikä asia pitoisissakaan ole moittimista. Luonnossa on paljon katseltavaa, aivan oikein. Saamme vielä olla elossa, nautitaan siitä.
Istun koneella avoimen ikkunan vieressä, sieltä kuuluu konsertti ja silloin tällöin kiljaisee fasaanikukko omat äänet, nousee sitten kivelle ja tähyilee kuuleeko kukaan, aamupäivin se siellä häärää,
Päivisin rusakko keikkuu tyylillään tuolla ja syö tuoretta ruohoa, joku taluttelee kissaa narussa ja silloin se tulee suojaan aitapensaan juurelle, seuraa kissan poismenoa ja nousee takaisin töyräälle.
Niistä on tullut kaverit keskenään fasaanista ja rusakosta toisiaan ne ei pelkää.
Joka aamu toivottelen mielessäni Hyvää Huomenta noille ja koko luonnolle, kai sitä alkaa pehmenemään, pian sanon sen ääneen että tottuvat minuunkin.
Kevään autuudessakaan eivät kasva enää karvat kainaloon, ei vaikka mikä... Joten karvanpoistoaineen tarve on mennyttä.
Eniten harmittaa, että hiusraja ohimolla ikäänkuin harvenee. Ennenhän se oli tiheä kuontalo.
Tosi kivaa, kun entisellä karvasäärellä on sileät kintut nyt.
Minä jatkan, mitäs sanot...?
Tosikivaa, mulla oli kaula täynnä sellaisia pieniä 'lankasyyliä' (en tiedä onko se niiden nimi}
ja nyt olen sileä kaulainen, ne poltettiin äsken pois...Hurraa sanon minä !
Vanhuuteeni alkoi hiipiä kirjavakasvoisuus. Alkoi naama muuttua maailmankartan näköiseksi.
Suitsutin alkusyksystä -07 omalääkärille vuolaasti, miten valtavan hyvän avun olin ihopolilla 10 v. aikaisemmin saanut ja että jälki oli virheetön. Hän yritti kehua, että toimenpide tehdään nyt myös terveyskeskuksessa.
Aurinkovammat tuntuivat kasvojen iholla kuin kaktuksenpistoilta. Olin käymässä ihopolilla silmätippaoireiden vuoksi allergiatestissä ja sen yhteydessä avasin suuni 'piikin pistoista'. Lääkäri katsoi niitä suurennuslasilla ja antoi heti jäädytyssuihkeen useisiin kohtiin. Pääsin vaivasta, jota olin tolkuttanut jo 5-6 vaihtuvalle lääkärille. Ruvet tippuivat kahdessa viikossa eikä niistä jäänyt mitään jälkiä.
Syksyllä -07 kesän jälkeen ilmaantui isältä peritty pieni karsta toiseen poskipäähän ja kummallisia pienehköjä näppyjä, jotka tummuivat. Nenänpäässäkin !
Niistä muiden asioiden yhteydessä yritin lääkäriltä lähetettä ihopolille. Hän korosti vaan, että terveyskeskuksessakin ne hoidetaan. Minä jo vastaanotolla unohdin koko jutun, kun karsta ja näpyt olivat niin pieniä ja muut asiat suurempia. Isälläni ne pääsivät kasvamaan isoiksi ennen poistoa.
Muutaman ajan kuluttua kotona riemastuin, kun keskussairaalan ihopolilta tuli kutsu toimenpiteeseen. Sen jälkeen olen kaksi kertaa käynyt siellä 4 kk:n välein ja vielä tällä viikolla menen. Jälleen on kasautunut pieni karstakokkare, joka jäädytetään. Sitten vaan iloiten kesää viettämään.
Kasvot ovat nyt tasaiset kuin vauvan pakara. Olen hyvin kiitollinen ja iloinen, että ammattitaitoinen lääkäri antaa tehokkaan apunsa.
Ei kannata ikäihmisen koota iholleen kaikkea 'potaskaa', jota siihen tällä iällä keräytyy. Tieto on lisääntynyt, keinot ovat monet, lääkärit eteviä ja apua saatavissa.
Yksi kokemus minua kaivelee: Jokohan matalia tummia luomia poistetaan jälkeä jättämättä ? Minulta sellaisen poisti 12 v. sitten sähköneulalla plastiikkakirurgi.
Jäi vuosi vuodelta laajeneva, syvä jälki, jota sadattelen nyt. En saanut silloin ennakkotietoa enkä osannut kysellä. Luotin matkustavaan plastiikkakirurgiin kuin pukki suuriin sarviin. Ei olisi kannattanut luottaa sokeasti.
kesävieraat ilmestyvät tanhuville. Ehkäpä nämä "kauahkosti" on näitä tulijoita. Luovat pirteää ilmapiiriä keskuuteemme hämmästyttävillä huomautuksilla. Hekin tällaisen ajankulun tarvitsevat, varsinkin jos sattuu vettä satelemaan ulkosalla.
Jatketaan vaan näitä luku-ja kirjoitusharjoituksia. Terv. Atolfia
Autuutta kerrakseen keväässä. Ensin shortsit ja aurinkopaita, sitten jälleen pitkät alkkarit kuin talvella, nyt kevättuuleen, järveltä tulevaan.
Olihan se lämmin kuitenkin lupaus hyvästä. Sen varassa on kymmenet vuodet eletty, täällä puolivälissä napapiirille Suomenlahdesta laskettuna.
Ajatuksessa 'kyllä se vielä siitä lämpenee' on tullut jäätyä tänne isänmaalliseen ilmanalaan kynnet kohmeessa ruopimaan. Me katajainen kansa.
Suomenlahden eteläpuolella jo alkaa aavistus pehmeämmistä, multaisemmista maista. Mennäpä vielä Keski-Eurooppaan, vaikkapa Itävallan postikorttimaisemiin, voi kateudella katsella, miten paljon enemmän Luoja heille on sallinut.
Täällä vain neuroottisesti kuovimme ja kuopsutamme kuivaa kumparetta, savikkoa, kivikkoa. Kompostia sen sekaan höystöksi levittelen entiseen männikköön. Vuohenjuuri paholainen on pesinyt marjapensaiden juurelle. Nyt on kait aika ottaa myrkky tyynellä säällä ja tappaa se. Vaan mikä olisi myrkyn merkki ?
Rikkaruohot ja sammal siinä ne pahimmat ongelmat, minun nurmikko sammaloitui viime talvena aika pahaan kuntoon, kylvin reiluin ottein kalkkia, saahan nähdä mitä se siitä tykkää, vai häviääkö siitä saman siliän tien nurmikkokokin.
Joskus aivan huvikseni olen katsellut muovinurmea ja muovi puita, nekin näyttää niin aidoilta, jotenkin vain ne ei kuitenkaan niin paljon kiinnosta että edes kokeilisin.
Parvekkeilla näkee kyllä tekokukkia ja ne erottaa kun vuodesta toiseen säilyvät niin kukassaan, aitoja ne pitää olla vaikka joutuukin huoltamaan ja perkaamaan vähän väliä, mutta onhan muutakin sitten kun täällä kirjoittelu.
Toisaalta, täällä voi pohtia toisten kanssa näitä mukavia puutarhahommia, terveyttä ja pirteyttä saa itselle kun ulkona jotain hommailee.
Pidän peukkuja se vuohenputki on kyllä sitkeä 2 mm pätkä juurta alkaa kasvattamaan uutta kasvia.
vierailulle.
Ihmiset, joille on paljon annettu , mutta
joista on tullut paljon pahempia kuin elukat, hirviöitä, kamalia pornon katselijoita ja sitten aineiden käytön kautta hirviöiksi muuttuneita,
oletan näin käyneen.
puutarhamaat Suomessa.
Kohta ei muuta kasvakaan.
Autuus siinäkin, kun on pakko etsiä voidakseen sitten uusissa keekoilla tenavan häissä. Juhlistaa pitää tilaisuutta.
Kyllä siellä uutta tarvitaan että saa juhlamielen, oman tyttäreni häät oli joskus 6 v sitten ja sain olla aivan vapaa kaikesta, nautin olostani ja itkeä lirautin, jotenkin vaan hautajaiset ja häät ovat niitä itkettäviä, tunteet ryöpsähtelee.
En tiedä onko se epäkohteliasta, mutta ei niitä mikään pidätellyt
Se valtaa kaikki parhaat puutarhamaat, niin että kohta mitään muuta ei olekaan!
Mullasta pitäisi saada se valkoinen juuri pois,
mutta milläs kaiken otat?
Mökkitontin poukaman toisella reunalla melskaa, ui, kalastaa kokonainen minkkiarmeija kiikarilla katsellen. Tikka ja koro hakkaavat yhä uusia pesäkoloja ja pikkulinnut pelkäävät. On löydetty kaksi päätöntä talitiaista. Supi luikkii pöheikköön. Jänis uhkaa jälleen luumupuuta ja syyshortensiaa verkkojen riisumisen jälkeen. Toivottavasti pihanurmikko riittää sille.
Aurinko toisi autuuden ihmiselle tulemalla esiin. Lämpötila vain 4 C.
Onhan tosi että niitä juuttaita tulee hedelmien ja siemenien mukana tänne, kuinkahan paljon noita kaikenkaikkiaan jotka ovat nk *tulokkaita*, mutta erityisen sitkeähenkisiä, ja nopeakasvuisia ovat.
Kukkapenkissäni on joku, en tunne sitä kyllä lehdistä enkä kukkanupuista mutta odotan sen kukintoa.
Siihen en ole kylvänyt mitään vielä koska sipulit ovat vielä kukassa, elikkä on joku lintujen mulle tuoma ongelma. Tätä en ainakaan kesääni odota uutta rikkaruoholajia, kaivan sen juurineen kun saan siitä kukasta valokuvan että voin alkaa hakemaan googlelta.
Syksyllä laitoin siihen kyllä hirnakan munia lannoitteeksi, niitäkin kun ruokitaan sellaisilla puristeilla, se voi olla lahja talleilta?
Kenpä tietäis sen??
Katsoin sateeseen ja mittariin. Onhan onneksi 10, jospa se siitä ja jospa ne mustikankukatkin...
Kyllä täällä etelän Suomessa aurinko paistaa ja lämmittää, siihen mihin tuuli käy ei kannata jäädä oleilemaan, tulee vilu.
Olin hetken aikaa torilla ja siellä puhalteli niin kylmästi että sisälle meno oli aivan välttämätön, kupillinen kuumaa kahvia hoiti asian taas kuntoon!
Ei oikein voi vielä kukkasia istutella yöt kuitenkin niin viileitä että voi istutukset joutua uusimaan, hävyttömissä hinnoissa näyttää kaikki kukkaset olevan, kamalaa tuo euroilla leikkiminen!
Jos joku maksoi 8v sitten markoissa 2 mk,,,niin nyt se maksaa 2 €, eli, kovat on nousut ?
_____________ei____________
Ne pienenevät taitetun indeksin avulla.
Aamuvilkaisu ikkunasta, keltaiset kukat kukkii, keväistä väriä kukkapenkissä, esikko, vuohenjuuri ja orvokit.
Tänään vien nuo ensimmäiset kukkaset sisarelleni palvelutaloon.
Voi miten ihminen tavallaan kuihtuu vanhetessaan, iän myötä pituudesta sekä leveydestä, kai se elämän pelto on jo niin köyhää ettei siinä ihminen enää jaksa kukoistaa.
Tulee väsymys ja tavallaan voimat ehtyy, siinä menee elämänhalu ja ruokahalu, mutta puhetta sentään syntyy ja se on hyvä siksi yritän käydä usein kyselemässä milloin mitäkin.
Hyvää alkanutta päivää teillekin !
Autuus, kun saa helposti kasvoistaan pois ylimääräisen "maailmankartan". Siispä tänään ihopolille jäädytykseen.
Olisihan se jotain, toivotan sulle ainakin onnistumista ja toivomustesi mukaista tulosta !
Minusta ei tuollaiseen olisi, arvostan rohkeita ihmisiä.
Varsin kevyt ja helppo keino poistattaa vanhuuden aurinkovammat kasvoista lääkärin vastaanottohuoneessa. Ruvet tipahtavat viimeistään 10 pv kuluttua.
Jäljetkin häipyvät, ei arpia. Tulos hyvä, nyt kolmas kerta.
Lue netistä hakusanoilla
"kryohoito (jäädytyshoito)nestetypellä".
Kun avaa suunsa oikeassa paikassa, tulee apu pikavauhtia. Tänään polilla kysäisin solisluun päällä olevasta näppylästä. Se oli basaliooma, jonka lääkäri leikkasi toimenpidehuoneessa hoitajan avustaessa, amanuenssin katsellessa.
Palvelu on hyvää ja ihminen tyytyväinen.
Ei mitään pelättävää.
Kerro!
Kryo-hoitoa olen joskus selässäni oleviin luomiin ottanut.
Kipeätä teki.
Terv.keskuslääkäri kirjoittaa lähetteen.
Kryohoitoa saa kait myös terveyskeskuksessa.