Tervehdys...
Olen kahden lapsen kummitäti. Toisen lapsen äiti on ottanut minut lapsensa kummiksi, koska syystä taikka toisesta pitää minua "rikkaana lahjakoneena" (en ole niistä kumpaakaan). Tätä tapausta en juurikaan enää edes noteeraa, koska nyt 6-vuotiaalle lapsellekin on opetettu, minulta kannattaa pyytää paljon kalliita lahjoja, minulla on rahaa ostaa "mitä vain". (Hei haloo, olen köyhä opiskelija..!) Kun tiedän, mikä asian laita on, en ota stressiä tästä kummilapsesta lainkaan. Annan vuosittain "pakolliset" synttäri- ja joululahjat juurikaan niitä törkeän kalliita toiveita kuulematta...
Toisen kummilapseni, sisareni 12-vuotiaan tytön kanssa minulla ainakin tähän saakka on hyvä suhde. Tässä tapauksessa ongelmaksi on muodostunut lapsen äiti. Hänellä on joku kummallinen tarve aina pistää paremmaksi, mitä tahansa lapselle ostankin. Jos ostan lapselle lahjaksi cd-levyn, äiti ostaa heti seuraavalla viikolla 3 lisää (vaikka lapsi ei olisi niitä pyytänytkään). Jos ostan lapselle alennusmyynnistä t-paidan, äiti ostaa seuraavana päivänä koko asukokonaisuuden, vaikka uusille vaatteille ei tarvetta olisikaan. Kaiken huippu: lapsi oli toivonut, että pääsisi jumppatunneille. Ostin hänelle 10 kerran kortin sellaiseen jumppaan, josta me olimme yhdessä sopineet. Seuraavalla viikolla äiti raahaa lapsen tanssitunneille, koska se on paljon hienompaa kuin vain tavallinen, tylsä jumppa... Niin, näinkin kävi, että vein tytön Tallinnan risteilylle. Parin viikon päästä äitinsä sitten vei hänet Ruotsin risteilylle, vaikka mistään sellaisesta ei ollut puhetta ennen meidän Tallinnan matkaamme. Piti taas vain pistää paremmaksi, vaikka yksinhuoltajana hänellä ei ylimääräsitä rahaa olekaan!
En ymmärrä, mistä tämä "kilpailu" on saanut alkunsa. En tosin ole ryhtynyt siihen, että yrittäisin pistää vielä paremmaksi ja ostaisin lapselle aina vain lisää ja lisää lahjoja, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että minun lahjani eivät ole kummitytönkään mielestä "mitään", kun äidiltä saa aina heti perään hienompaa ja enemmän. Tähän asti suhteemme on tosiaankin ollut ihan hyvä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tyttö alkaa jopa käyttää hyväkseen tätä "lahjasekoilua"...
Tuleeko kenellekään mieleen mitään, mitä asian hyväksi voisi tehdä? Siskon kanssa olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän "ei vain kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä puhun"... Väittää, että kyseessä on aina vain puhdas sattuma. Mun mielestäni kyse ei kerta toisensa jälkeen voi olla puhtaasta sattumasta, sen verran monta vuotta tätä on kestänyt...
Olen kahden lapsen kummitäti. Toisen lapsen äiti on ottanut minut lapsensa kummiksi, koska syystä taikka toisesta pitää minua "rikkaana lahjakoneena" (en ole niistä kumpaakaan). Tätä tapausta en juurikaan enää edes noteeraa, koska nyt 6-vuotiaalle lapsellekin on opetettu, minulta kannattaa pyytää paljon kalliita lahjoja, minulla on rahaa ostaa "mitä vain". (Hei haloo, olen köyhä opiskelija..!) Kun tiedän, mikä asian laita on, en ota stressiä tästä kummilapsesta lainkaan. Annan vuosittain "pakolliset" synttäri- ja joululahjat juurikaan niitä törkeän kalliita toiveita kuulematta...
Toisen kummilapseni, sisareni 12-vuotiaan tytön kanssa minulla ainakin tähän saakka on hyvä suhde. Tässä tapauksessa ongelmaksi on muodostunut lapsen äiti. Hänellä on joku kummallinen tarve aina pistää paremmaksi, mitä tahansa lapselle ostankin. Jos ostan lapselle lahjaksi cd-levyn, äiti ostaa heti seuraavalla viikolla 3 lisää (vaikka lapsi ei olisi niitä pyytänytkään). Jos ostan lapselle alennusmyynnistä t-paidan, äiti ostaa seuraavana päivänä koko asukokonaisuuden, vaikka uusille vaatteille ei tarvetta olisikaan. Kaiken huippu: lapsi oli toivonut, että pääsisi jumppatunneille. Ostin hänelle 10 kerran kortin sellaiseen jumppaan, josta me olimme yhdessä sopineet. Seuraavalla viikolla äiti raahaa lapsen tanssitunneille, koska se on paljon hienompaa kuin vain tavallinen, tylsä jumppa... Niin, näinkin kävi, että vein tytön Tallinnan risteilylle. Parin viikon päästä äitinsä sitten vei hänet Ruotsin risteilylle, vaikka mistään sellaisesta ei ollut puhetta ennen meidän Tallinnan matkaamme. Piti taas vain pistää paremmaksi, vaikka yksinhuoltajana hänellä ei ylimääräsitä rahaa olekaan!
En ymmärrä, mistä tämä "kilpailu" on saanut alkunsa. En tosin ole ryhtynyt siihen, että yrittäisin pistää vielä paremmaksi ja ostaisin lapselle aina vain lisää ja lisää lahjoja, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että minun lahjani eivät ole kummitytönkään mielestä "mitään", kun äidiltä saa aina heti perään hienompaa ja enemmän. Tähän asti suhteemme on tosiaankin ollut ihan hyvä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tyttö alkaa jopa käyttää hyväkseen tätä "lahjasekoilua"...
Tuleeko kenellekään mieleen mitään, mitä asian hyväksi voisi tehdä? Siskon kanssa olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän "ei vain kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä puhun"... Väittää, että kyseessä on aina vain puhdas sattuma. Mun mielestäni kyse ei kerta toisensa jälkeen voi olla puhtaasta sattumasta, sen verran monta vuotta tätä on kestänyt...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Enpä ole ennen moista kuullut. Mistä tämä ensimmäinen äiti on saanut päähänsä, että sulla hirveästi rahaa olis, jos ei oikeasti ole ? En tiedä onko tossa oikein mitään tehtävissä, jos toiselle ei mikään riitä, kun niin kallista pitää olla ja toisen äiti ostaa heti vähän parempaa ja enemmän kuin sinä kummitätinä. Osta mitä ostat, älä piittaa mitä nämä äidit tekee. Ei kummin tarkoitus ole olla sellainen, joka ostaa hirveän paljon ja kallista, eikös se tarkoitus kummina olemisesta ole jotain ihan muuta, vaikka tohon kaupallisuuden puolellekin sekin homma on nykypäivänä vähän lipsahtanut.
Olisiko taustalla sisaruskateus? Ja huono omatunto, tai huonommuuden tunne siitä, ettei itse ENSIN oivaltanut jotain asiaa, mitä sinä teit tämän 12-vuotiaan kanssa?
Ehkä lapsen äiti myös pelkää, että lapsi alkaa rakastaa sinua enemmän kuin häntä, koska saa sinulta kivoja asioita..?
Voithan vähäksi aikaa puhaltaa pelin poikki. Et osta mitään, et vie tyttöä minnekään.
Toteamuksesi siitä, että äiti pelkäisi lapsensa rakastavan sinua enemmän on, kuulostaa loogiselta. En vain ymmärrä, miksi rakkaudesta pitäisi kiistellä? Eikö lapsi ole sitä onnellisempi, mitä enemmän rakkautta ja huomiota saa? En tarkoita rahalliselta kannalta, enkä lelujen ym. muun muodossa..
Toisaalta jos äiti tuntee asemansa uhatuksi ja epävarmaksi, kummin ystävälliset huomionosoitukset varmasti pelottavat.
Aika surullista, että näin käy..