Onko täällä muita, joiden puoliso ei ole uskomassa?
Kuinka teillä on ratkaistu asiat, esim. tv?
Minun puolisoni ei ole vl, itsekään en ole aina ollut.
Meillä on telkkari puolison halusta. Ei se kyllä juurikaan koskaan päällä ole. Itse en katso siitä yhtään mitään ohjelmaa. Tuossa se lähestulkoon turhan panttina nököttää, mutta ei siitä kuulemma luopuakaan voi...
Eniten minua häiritsee se, kun tulee uusia uskovaisia ihmisiä kylään, niin ajattelevatko he, että ihan ollaan hunningolla uskon kanssa...
Lasten kasvatuksessa on pieniä asioita, joista tulee pientä vääntöä, ja joista ei varmaankaan sitä vääntöä syntyisi jos kummatkin uskoisivat samalla tavalla. Onneksi niissä asioissa ollaan kuitenkin aika hyvin pysytty samoilla linjoilla - loppujen lopuksi.
Meillä ei ehkäistä minun toiveesta ja puolisoni (mies) onneksi ainakin tähän asti on sitä kunnioittanut.
Olisihan se varmasti helpompaa, kun oma puolisokin olisi uskomassa...
Onneksi mieheni ei juo alkoholia eikä "rällää" muutenkaan. En tiedä jaksaisinko niin erilaista elämää oman miehen kanssa. Ja kun ei toista samassa tilanteessa olevaa perhettä lähipiirissä ole, että voisi asioista jutella...
Kuinka teillä on ratkaistu asiat, esim. tv?
Minun puolisoni ei ole vl, itsekään en ole aina ollut.
Meillä on telkkari puolison halusta. Ei se kyllä juurikaan koskaan päällä ole. Itse en katso siitä yhtään mitään ohjelmaa. Tuossa se lähestulkoon turhan panttina nököttää, mutta ei siitä kuulemma luopuakaan voi...
Eniten minua häiritsee se, kun tulee uusia uskovaisia ihmisiä kylään, niin ajattelevatko he, että ihan ollaan hunningolla uskon kanssa...
Lasten kasvatuksessa on pieniä asioita, joista tulee pientä vääntöä, ja joista ei varmaankaan sitä vääntöä syntyisi jos kummatkin uskoisivat samalla tavalla. Onneksi niissä asioissa ollaan kuitenkin aika hyvin pysytty samoilla linjoilla - loppujen lopuksi.
Meillä ei ehkäistä minun toiveesta ja puolisoni (mies) onneksi ainakin tähän asti on sitä kunnioittanut.
Olisihan se varmasti helpompaa, kun oma puolisokin olisi uskomassa...
Onneksi mieheni ei juo alkoholia eikä "rällää" muutenkaan. En tiedä jaksaisinko niin erilaista elämää oman miehen kanssa. Ja kun ei toista samassa tilanteessa olevaa perhettä lähipiirissä ole, että voisi asioista jutella...
Vastaukset 70
Vanhimmat
Laitahan puolisosi ulkoruokintaan. Jo alkaa uskonkappaleet kirkastumaan hänellekin.
saavuteta mitään.
Ei uskoa voi antaa toiselle, mutta parisuhteen voi rikkoa sillä tavoin.
Vaikka puolison nöyryyttäminen kehotetulla tavalla onnistuisikin. Vaikka "kuuranpuolelle" laitettu aviomies nöyrtyisikin ja pyytäisit häneltä tekoasi anteeksi, niin hän kyllä saattaisikin antaa anteeksi, mutta tunnetasolle jäisi silti särö.
Koettelemuksen hetkellä miehelle tulisi alitajuinen pelko siitä, että tulisi taas jätetyksi, vaikka siihen ei olisi asiallista syytä.
Ainoastaan rakkaudella saadaan hyvää aikaan.
Haluaisin kysyä kirjoittajalta, että oletko saattanut kokea lämpöä ja rakkautta lähimpiesi taholta. Oletko saanutkokea armoa ja hyväksyntää, jota et olisi ansainnut? Sellaisen kokeminn tekee nöyräksi ja antaa halun rakastaa myös viallista ihmistä.
No hysyhän, jos siihen halujaon... Vastaan tarvittaessa.
Varmaankin on monia, jonka puoliso ei ole uskomassa, siis harrastamassa uskoaan, mutta paljon on jotka ovat uskossa, ja paljon, jotka eivät, mutta paljon on myös vilpittömiä uskovaisa, johon sinua ei voi laskea tämän kirjoitusen perusteella. Välillä puhut sydämmellä, välillä saarnamiehen ja VL vieraan suulla.
Olet mielisteliä, joten tee ihmeessä parannus.
"""Kuinka teillä on ratkaistu asiat, esim. tv? "" Eikö ne saarnamiehet ole siitä paasannet jo 40 vuotta, on ihme jos ei mene jo perille.
""Meillä on telkkari puolison halusta. Ei se kyllä juurikaan koskaan päällä ole. Itse en katso siitä yhtään mitään ohjelmaa. Tuossa se lähestulkoon turhan panttina nököttää, mutta ei siitä kuulemma luopuakaan voi... "" Onko teillä ruokaa, jota ei juuri syödä, sinne se jääkaappiin jää. Voisi jo heittää pois. Sama juttu TV;n kanssa, eihän sitä juuri katsota. Juuri yhtä naivia, kun on se TV, mutta ei ole päällä?? Mitä sinä siitä murehdit, on teillä varmaan puukkokin, mutta ei sillä ketään tapeta??
Eniten muistutat juuri valehtelevaa ja ulkokullaista lestadilaista seuraavassa.""Eniten minua häiritsee se, kun tulee uusia uskovaisia ihmisiä kylään, niin ajattelevatko he, että ihan ollaan hunningolla uskon kanssa..."" . Eikö sinulla ole itsellä omaatuntoa, jos on niin, ethän katso, asia on OK, mutta älä näytä sitä puukkoa, ei tiedä mitä he ajattelevat, operoivat vaikka hoitokokouksen, on sillä Kertulla puukko, onkohan se oikin uskomassa. Voivat sitoa sinut saatanaan. Hui kamalaa.
""Meillä ei ehkäistä minun toiveesta ja puolisoni (mies) onneksi ainakin tähän asti on sitä kunnioittanut. "" Eikö mies ole perheen pää, ainakin Heikki Saaren mukaan.
""Olisihan se varmasti helpompaa, kun oma puolisokin olisi uskomassa..."" Mutta oletko ajatellut itse sitä, oliko miehelläsi helpmpaa, jos itse olist uskossa, et kuuluisi SRK;hon, vaan johonkin muuhun Kritslilliseen krkoon, jossa ei pelastuta tekemisen ansioista, ( mm lapset ja muualle katsomienen TV;n edessä, ja vielä pelastusit.) Siinä tulisi usemapi kärpänen samalla iskulla, eikä tarviste seurakunnalle selitellä ja valehdella, saisit ehkäistä, jos itse sitä haluat, olet itsenäien ihminen, sillä muutama avaus alempana juuri puhutaan, ETTEI SRK PUUTU IHMISETEN ASIOIHIN, ajattele missä porukassa seisot. Valehtelua ja mielistelyä, se on autuuden arvo ja armo.
""Onneksi mieheni ei juo alkoholia eikä "rällää" muutenkaan. "" Nyt haen niitä postiivisia puolia. Siitä saat todella olla tyytyväinen, sillä juomista ja rälläämistä on Suomalaississa miehissä aivan laidasta laitaan. VL juo lähes yhtä paljon kotona, kun kesksiverto Suomalaien, poisluettuna alkoholistit. Mielestäni, olet vilpillinen. Menen kammioosi ja jätä asia Jeesuselle, Hän auttaa. Ota itseäsi niskasta kiinni, ja muista mitä Jeesus sanoi tähän tilanteeseen. Rakasta lähimmäistäsi, kuten ITSEÄSI, ja Jumalaa yli kaiken.... Sinä juuri olet Hänelle, miehellesi nyt tärkein, mutta ole vilpitön. Hän on joustanut asiaissa vilpittömästi. Mitä se kenelekään kuuluu, onko teillä TV, mutta lopeta valhettelu ja kaunistelu. TV on kastomista varten, ja valiste ohjelmat, kuten minäkin, turhuutta on maailma täynnä. Jos joku kysyy että onko sinulla TV, kerro sen olevan, koska se on. Jos he sanovat, että et ole oikin uskoamssa, sano, että sinä uskot ( ei uskoassa ) Jeeusksen Kristuksen Herraksi, ja elät sen mukaan. Elämäsi on sinun ja perheesi, eikä niiden vieriden ja seurakunnan. Jos viihdyt seurakunnassai, ole ja kiitä, sekä ylistä Herraa vapaasti, sillä vapauteen sinut on lunastettu, ei minkään ikeen alle. Rakasta miestäsi vapaasti, sillä sinulla on siihen oikus, ja myös velvollisuus, ja näytä myös se, että Hänen ratkaisu on sinunkin ratkaisu, äläkä syyllistä Häntä TV;n kanssa, esillä hän ei kehtaa katsoa sitä, koska reagoit passivisesti, syyllistät Häntä siitä, syyllistääkö Hän sinua ehkäisystä, nämä ovat niitä harmoonian peruskysymykisä. Ne ovat uskon Hedelmiä, ei se, että näyttelet VL vieraille, Talo tekee tavallaan ja vieraat tulee ajallaan.
""En tiedä jaksaisinko niin erilaista elämää oman miehen kanssa."" Miksi sinä sitä mieit, sinullahan on mies joka ei juo, eikä rällää ja huomioi sinun, nyt taas hieman karkasi, vai pitäsikö olla SRK kelpoinen, ei vaan sinulle ja perheelle kelpinen. Ota järki käteen.
""Ja kun ei toista samassa tilanteessa olevaa perhettä lähipiirissä ole, että voisi asioista jutella..."" Kirjoita mailiini, jos koet sen tarpeelliseksi.
yhtään mistään.
Olisihan se pitänyt arvata, ettei täältä asiallista vastausta saa, jos asia koskee vanh.lestadiolaisuutta muuten kuin liikkeestä eroamisen kertomisena. Lähteneille toivotetaan onnea ja kannustetaan jne. Muita vain parjataan.
Asia on osaltani loppuun käsitelty, kuten koko palsta.
Pahan mielen täällä vain saa, joten menen sinne kammiooni.
Ps. En syyllistä miestäni tv:n katselusta tai mistään muustakaan. Miksi ihmeessä syyllistäisin?
Miksi sinä sekaannut, kun et omakohtaista kokemusta edes asiasta jaa? Kysyin ns. vertaistukea, en toisten arvostelua ja minun kuvailua.
Saat mitä pyydät, älä silloin itke, jos saat kritiikkiä. Kempelaisen kritiikki ja sanoma oli asiallinen ja hyvä.
Huomasin minäkin sen, että tärkeintä sinulle on uskossasi se, mitä muut vl-lahkolaiset sinusta ajattelevat. Se jos mikä on ulkokultaisuutta. Miehesi on varmaankin paljon enemmän Jumalaan uskova kuin sinä. Eihän se tarkoita, että jos ei ole vl, että ei ole uskovainen ihminen. Se vain on teidän oma keksintö.
Miten olet voinut sanoa "tahdon" Jumalan ja seurakunnan edessä, jos et ole valmis kunnioittamaan aviopuolisosi valintoja. Samaa mieltä ei elämänkatsomuksesta tarvitse olla, mutta kunnioittaa toista kyllä pitää, jos aikoo elää tasa-arvoisessa liitossa.
Kyllä sinä syyllistät miestäsi TV:n katselusta. Mietippä vain kun miehesi istuu ja katsoo vaikka uutiset ja sinä marttyyrina huokailet keittiössä tai kävelet olohuoneessa selkä TV:n ruutua kohti. Älä väitä ettet tee niin. Olen itse nähnyt moisia tilanteita työpaikoilla. Se jos mikä on ulkokultaisuutta ja marttyyrin viitan hakemista.
Jos kirjoitat tänne, saat varmaan erillaisia mielipiteitä asiasta, mistä keskustellaan. Tämä palsta ei ole vanhoillislestadiolaisten palsta vaan palsta, jossa keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta. Ja Kempelaisen kannanotot ovat yleensä asiallisia ja varteenotettavia.
Minulla olisi sinun odottamaasi kokemusta asiasta. Siitä millaista on elää sellaisen aviopuolison kanssa kuin sinä olet.
Jos olet oikea vl, niin tunnen sinut ja ajatusmaailmasi. Myös sen miten suhtaudut 'meikäläiseen'! Miten otat minun toiveeni ja tarpeeni huomioon ja miten syyllistät minua jopa radion kuuntelemisesta, saati tv:n ohjelmavalinnasta. Senkin sinä haluat määrätä omassa ylemmyydessäsi ja vallanhalussasi...???
Et taida olla ihan terve! Hae nyt hyvä mies apua tuohon ahdistukseesi. Ei ihminen oikeasti ole noin julma, jokin täytyy olla pahasti vialla.
mitään, joten miksi vastasit? Ihan tarpeeksi täällä söhläät muutenkin. Kun ihminen kysyy muitten kokemuksia vl-ja ei-vl avioliitoista, kohta kohdalta mollaat toisen asiallisen kirjoituksen. Painu sinne hellujen helmoihin ja pysy siellä.
täältä ei kannata kysyä mitään neuvoja: ihan sama kuin hyppäisit leijonien luolaan. Tämähän olis ihan oivallinen palsta keskustella asiallisesti kaikenlaisista ongelmista ja kokemuksista, mutta täällä riehuu muutama vakiohäirikkö, jotka estävät asiallisen keskustelun.
Ettäkiitti vaan sulle!!
Siis viitsitkin vielä ääneen sanoa:
"Eikö mies ole perheen pää, ainakin Heikki Saaren mukaan. "
Tästä paistoi läpi myös oma mielipiteesi.
Se on naurettava, joka vielä tässä maailmanajassa väittää noin!!!!!!!!!
on turha odottaa. Muilta voit kyllä saada ihan asiallisiakin vastauksia.
Kyllähän Raamatun ja Lutherin mukaan mies on perheen pää. Miksei niin voisi sanoa nykyäänkin, jos uskoo Raamattuun ja on luterilaisen kirkon jäsen?
Naisen kannattaa tietenkin vähän katsoa, millaisen miehen kanssa menee naimisiin. Miehen pitää tietenkin rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan ja keskustella, eikä alkaa tyranniksi. Mielestäni sanaan perheen pää sisältyy myös paljon vastuuta ja se edellyttää paljon rakkautta ja ymmärtämystä ja hyvää tahtoa ja kärsivällisyyttä ja kykyä kompromisseihin.
Luin aloituksesi ja saamasi vastaukset sekä kommenttisi Kempelaisen viestiin. Sanon heti kärkeen, että olen itse vl-kodin kasvatti, mutta en ole enää vl enkä halua tullakaan. En kuitenkaan halua teilata sinua. Enkä myöskään epäile kirjoituksesi aitoutta. Lapsuudessani tunsin useita kaltaisiasi perheitä, joissa vaimo oli vl ja ehkä osa lapsista myös.
Vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy monia tuollaisia elämänosasia, tapoja, jotka ovat vieraita ympäröivälle valtakulttuurille. On helppoa ja turvallista elää, jos molemmat puolisot noudattavat tätä poikkeavaa elämäntapaa, mutta sitten jos toinen ei noudatakaan, niin ongelmia voi tulla. Vai onko kyse ongelmista vai siitä, että tämä vl-tavalla uskova puoliso haluaa jotenkin erityisesti korostaa oman uskonsa "pätevyyttä" muille vl:lle...?? Tätä Kempelainen tarkoitti vissiin ulkokultaisuudella.. Oletko koskaan miettinyt asiaa? Nimittäin sen mitä henk.koht. kokemusta minulla on asiasta, niin tällaisesta "sekakodista" tulevat vl:t tuntuivat jotenkin korostuneesti tarttuvan juuri näihin ulkonaisiin tapa-asioihin: TV:seen, musiikkiin jne.. En halua sanoa tätä pahalla, mutta nyt kun itse vl-liikkeestä irtaantuneena asiaa tarkastelen, näyttää ikäänkuin nämä vähän "kyseenalaisemmassa" asemassa (tämä käsitys on varmaan sekä tällaisella sekaliiton vl-puolisolla itsellään että jossain määrin myös muilla vl:llä) olevat vl:t pyrkivät erityisesti kiillottamaan vl-kilpeään jotta ei olisi epäselvää heidän uskonsa tilasta... Nykyisellään kun mitetin tätä asiaa se tuntuu minusta hyvin kummalliselta: miksi pitäisi tehdä asioita toisten mieliksi??
Miehesi vaikuttaa hyvin sävyisältä, pitkämieliseltä ja ymmärtäväiseltä. Hän rakastaa varmaan Sinua paljon. Enpä usko, että monikaan mies olisi valmis suostumaan ehkäisemättömyyteen, jos ei henkilökohtaisesti näe sille mitään uskonnollista syytä! En tiedä seuraatko jotenkin nurjalla mielellä onko se TV auki vai ei, joten miehestäsi on ehkä kiusallista katsoa sitä... Sanon tämänkin vain ystävällisessä hengessä, en loukatakseni sinua, mutta koitapa miettiä tilannettanne täysin ulkopuolisen silmin, ilman omaa vl-vakaumustasi. Onko kaikki vaatimuksesi tai toiveesi oikeasti oikeutettuja? Avioliitto on mielestäni pyhä asia, jota molempien tulisi erityisesti rakakudella, kunnioituksella, tasavertaisuudella vaalia. Ei voi olla niin, että kaiken pitäisi mennä vl-mallilla toisen toiveet ja elämäntavat murskaten ja jyräten. Sinun uskosi ja arvosi vl-yhteisössä ei pitäisi olla kiinni siitä miten aviopuolisosi elää (ja kertomasi mukaan hän elää kuitenkin varsin hyvätapaista elämää!) enkä halua uskoa, että sinulle sen suuntaisia paineita vl-yhteisön taholta esitettäisiinkään?
ja nyt jopa ystävämielisiäkin, kiitos kaikille. Kaikkiin en jaksa enkä edes halua vastata, mutta sinulle haluan pari sanaa sanoa.
Kirjoitit:
"Onko kaikki vaatimuksesi tai toiveesi oikeasti oikeutettuja? Avioliitto on mielestäni pyhä asia, jota molempien tulisi erityisesti rakakudella, kunnioituksella, tasavertaisuudella vaalia."
Kuten aloitusviestistäni voi päätellä, niin ei meillä vain minun halujeni mukaan eletä. Esim. juuri tuo paljon puhuttu tv. Jos täällä minä vain päättäisin, niin ei meillä sitä olisi.
Ja kuten kirjoitin, lasten kasvatuksessakaa minä en voi yksin sanella miten tehdään. Yhdessä me asioista päätetään. Toinen joustaa toisessa ja toinen toisessa asiassa.
Juuri tämän takia olinkin kiinnostunut, että millaisiin ratkaisuihin muut ovat päätyneet. Uskon, että sellaisissa perheissä, joissa aluksi molemmat ovat olleet uskomassa asiat on suht helppo ratkaista. Elämä varmaan aika paljon jatkuu siihen entiseen vl-tapaan. Kun taas tällaisessa perheessä, jossa toinen on saanut parannuksen, voi olla paljonkin vääntöä. Mutta en tiedä, ja siksi minä tästä kyselinkin. Mielenkiinnosta. Ainahan se on mukava kuulla miten muilla "samalaisilla" menee.
Ja kun monet tuntuvat takertuvan tuohon tv-asiaan, niin sen verran siitä, että en minä siihen juurikaan huomiota kiinnitä. Se on niin harvoin päällä, ettei sitä aina muistakaan. Päällä kun se on, niin ei siitä kukaan mitään numeroa tee. En mulkoile miestäni vihaisesti tms. Ei mieskään mulkoile minua, kun kuuntelen radioseuroja.
Mutta nämä on niin ohi aloittamani aiheen, että annan olla.
Meillä on ratkaistu asiat näin.
Jos miehesi ei ole 'uskomassa', niin eikö vl:t sitä tiedä?
Jos toinen aviopuoliso ei ole vl, niin kyllä muut vl:t laittavat kaiken 'maailmallisen' eivl:n piikkiin, tv:n ja pienen perheen. Saat olla vapaa!
Jos teillä käy uusia veeäälliä kylässä, sinun pitäisi sanoa heille, ettei miehesi ole uskomassa jne. jotta he tietäisivät tervehtiä oikealla tavalla ja vl-oudot asiat osattaisiin laittaa eivl:n syyksi!
Mutta viestisi henkii julmalla tavalla vl-ajattelua. Toivottavasti et ole oikea vl.
ja kuka määrää?
...minun uskoni arvosteluun ja mittaamiseen? Kun halusin VAIN tietää kuinka toisilla vastaavanlaisilla pareilla on.
En pyytänyt arvosteluja minusta tai minun uskostani. Kysyin vain, miten muilla on asiat ratkaistu.
Enkä ole missään väittänyt peitteleväni tai korostavani mitään asioita.
Enkä ole sanonut, että telkkari minulta yöunet vie, kun se tuossa on. Te teette nyt liian suuren numeron yhdestä lauseesta.
Eihän tähän enää kukaan uskalla kirjoittaa kokemuksiaan, kun aletaan heti arvostella.
Olen kohtalokaverisi, eikö vastaukseni olleet kommenttiesi arvoisia?
Luin viestisi tarkemmin. Halusit vl-vertaistukea. Luulen, ettei sellaisia ole kovinkaan monta täällä.
Voisin kirjoittaa kokemuksia siitä, millaista elämä on sellaisessa perheessä, jossa toinen aviopuoliso on vl ja toinen ei ole. Siis perheemme ovat samanlaisia, mutta minä en ole kohtalokaverisi vaan se vastapuoli, joka aiheuttaa perheessä ongelmia vl-puolisolle.
Juttelin hiljattain perheterapeutin kanssa tällaisen perheen ongelmista. Jos haluat tietää, niin kysy yksityisesti. Tuskin kiinnostaa?
...valitettavasti!!
Eli omassa uskossaan vahvat toisinajattelijat teilaavat kaiken!!
Kumman kanssa tunsit/tunnet itsesi huonommaksi uskovaiseksi, nykyisen digivastaanottimen kanssa vai ennen digiaikaa? Voithan kaikille vl-uskonystävillesi kuuluttaa hetim ovella, ettet katso televisiota ollenkaan vaikka teillä sellainen oniin. Mikä siinä on se ongelma? Eivätkö vl-uskonystäväsi luota sinuun?
on admatan avaus, jossa hän moittii veeälliä siitä, että nämä sivuuttavat toisen esille nostaman asian ja hyökkäävät sen sijaan hänen henkilönsä kimppuun.
Monet ei-vl:t tekevät juuri samoin, eivätkä ilmeisesti näe näe siinä mitään pahaa. Tässäkin ketjussa se taas nähtiin. Miksi kaikeksi sinut tässä tuomittiinkaan, ainakin sana "vallanhaluinen" jäi mieleen. Että semmoista.
terv. ei-vl
Tarkoitit varmaan minun viestiäni? Sanoin, että vl määrää perheessä, mitä katsotaan ja kuunnellaan. Se ei ole mitään kompomissiä tai sopimusta, vaan vallankäyttöä.
Jos minä en voi sietää vaikka tietyn tyyppistä musiikkia, se ei ole silti syntiä. Mutta vl paheksuu ja syyllistää sillä eivl-puolisonsa, jos hän kuuntelee 'väärää' musiikkia.
Näin se ei välttämättä tarvitsisi olla, mutta pelkään, että monesti silti on. Jos tiedät paremmin, niin hyvä niin. Ristiriitoja riittää, vaikka jossakin sopu löytyisikin.
Olen pahoillani, kun käytän liian jyrkkiä sanoja tässä itselleni niin läheissä ja kipeässä asiassa. ;(
se on kovuutta ja tuomitsemista, mutta jos itse tekee niin, se on vain inhimillistä??
Minulla on siinä kohdassa sokea piste? Eli luulen veeällää kovaksi ja rakkaudettomaksi, kun hän toimii vain vakaumuksensa mukaan. Hänenkin ylilyönnit ovat vain inhimillisyyttä?
Jos sinä olet viisaampi ja näet molempien kipupisteet ja heikkoudet, niin - onnittelut!
Minun viestini ärsyttävät sinua suuresti?
Olen puhunut vain siitä, että hyökätään toisen ihmisen kimppuun ja diagnosoidaan ja ryöpytetään häntä omien ennakkoluulojen pohjalta, vaikkei edes tiedetä yhtään, millainen hän on.
Kun täällä ei yleensäkään saisi käydä kiinni kenenkään henkilöön.
Minulla oli väärä arvio ja tuntuma sinusta. ;(
Kun tietäisin milloin olet viestien takana, niin osaisin olla kommentoimatta. En tajua varmaan viestejäsi oikein?
tästä palstakäyttäytymisestä. Ja sinä teit arvioitasi ja tuntumiasi minusta? Miksi teet sellaisia toisista tuntemattomista kirjoittajista? Eihän siinä voi keskustella oikein mitään, jos toinen ei katso asiaa, vaan luulee katsovansa minua. Semmoinen on jotenkin...epäkohteliasta.
Tuntuu jotenkin tutulta.
Ei taida olla eka kerran, kun takerrun viesteihisi ja reagoin niihin väärällä tavalla.
Jos koet ne epäkohteliaaksi, niin sitten varovaisuuteni on entistä tärkeämpää kanssasi. ;(
Tämäkö on esimerkki hyvästä keskustelutyylistä ja aihevalinnasta? Puhut itsekin Admatasta ja muista eivl:stä ikävään sävyyn, vaikka asia sinänsä voi olla tottakin.
Nyt minäkin puhuin sinusta ja olisi pitänyt pysyä asiassa. En tosin tiedä, mikä se asia on.
Miten muista keskustelijoista voi keskustella ilman henkilöön kohdistuvaa arviointia?
käsitys minulla on, että kuvittelet mielessäsi toisen kirjoittajan ja rupeat keskustelemaan sen mielikuvan kanssa. En vain ymmärrä, miksi niin pitää tehdä, eiväthän muut täällä tee. En ainakaan nyt muista ketään.
En pidä sellaisesta. Haluan pysyä tuntemattomana, en kai muuten nikittä kirjoittaisi. Yleensä näin on voinut keskustella ihan rauhassa, jos on sattunut juttua syntymään.
sanot kumppanillesi, että haluat hänen kunnioittavan elämäntapaasi ja ottavan huomioon tapasi elää ja että toimisit itse myös näin hänen suhteen. Jos et tule kuulluksi, et voi sille mitään, vaan sinun pitää miettiä haluatko elää sellaisen ihmisen kanssa. Jos on jyrä ja vallankäyttäjä, on se enemmän persoonasidonnainen kuin vl-sidonnainen asia. Voisit ihan yhtä hyvin olla naimisissa ei-vl:n kanssa joka voisi jyrätä sinut, käyttää valtaa ja syyllistää.
Ihminen ei syyllisty, jos ei itse tunne olevansa syyllinen. Olen tämän huomannut itsessäni monta kertaa.
Meillä ei synny tarkoittamaasi keskustelua. Se on nähty muutaman kerran. Minulla on mielikuvani kuten kai sinullakin? Olenko ainoa tuohon syntiin lankeava? Ainakin sinä sanot niin.
Minä en pysty KESKUSTELEMAAN kanssasi.
Olet oikeassa.
Minusta se on vl-sidonnainen asia, sillä näen vl-ihanteet niin vääristyneinä suhteessa eiveeälliin. Ja toki se 'ihanne' ulottuu avioliittoonkin.
Se on opillinen asia, eikä niinkään henkilökysymys. Osaan erottaa persoonaan liittyvät heikkoudet ja sitten vakaumuksen tuomat ajattelumallit, jotka ovat rakkautta särkeviä.
oli kommentti aloittajalle, kun hän valitti, että hän itse ja hänen uskonsa otettiin arvioinnin kohteeksi, eikä vastattu asiallisesti avaukseen.
Puhun admatasta ikävään sävyyn?? Kerroin, mitä hän kirjoitti avauksessaan, etkö osaa lukea?
Sanoin, että monet ei-vl:t käyvät henkilöön asian sijasta, mikä on totta, sen voit nähdä tässäkin ketjussa. Eikö tosiasiaa saa sanoa, jos se on ikävä?
Huomaatko vieläkään, "mikä se asia on"? Se, että toisten henkilöt tulee jättää rauhaan.
"Miten muista keskustelijoista voi keskustella ilman henkilöön kohdistuvaa arviointia?"
Toisten toiminnasta ja käyttäytymisestä tällä palstalla voi keskustella vapaasti, koska se on julkista. Heidän persoonansa, uskonsa ja yksityiselämänsä eivät sitä ole.
Teistä vakionikeistä syntyy tietysti kaikille jonkinlainen mielikuva. Te olette valinneet sen osan. Sitten syntyy myös niistä, joita luulee samoiksi tietyiksi kirjoittajiksi.
Ei tuommoisissa mielikuvissa ole mielestäni mitään pahaa, koska ne ovat aika hataria.
Mutta se, että jo yhden viestin perusteella kuvittelee suunnilleen koko ihmisen ja rupeaa puhumaan sille kuvitelmalle... En minä ainakaan ole täällä muiden kohdalla noin voimakkaana tuota kokenut.
Saat pitää rauhassa omat mielikuvasi minusta. Jos itse teen jostakin vääriä johtopäätöksiä, toivottavasti pystyn korjaamaan käsityksiäni sitten kun saan lisää informaatiota.
Öitä!
Saan pitää rauhassa mielikuvani sinusta? Mihin minä sen panisin, kun olet täällä omalla nikilläsi aktiivisesti ja avoimesti sitä tarjoillut?
Tämmöistä tämä on, hyvää-päivää-kirvesvartta.
Öitä sinnekin!
Kyllä minunkin mielikuvani Sinusta syvenee, kun lueskelen muualla olevia viestejäsi. Sillä ei tosin liene mitään merkitystä?
Jokainenhan saa ajatella itseksensä mitä haluaa. Eri asia on sitten se, mitä puhuu.
Nyplään nyt pitsiä, kirveenvarsi valmistui jo eilen illalla.
jo sen metsässä näin...
Valoisaa kevättä vain sinne jonnekin!
Täytyy sanoa, että Kempeläiseltä tuli mielestäni todela hyvä vastaus sinulle.
Ok, voithan sä täällä kysellä että miten on samanlaisilla pareilla asiat järjestetty, mutta sellaisia vastauksia kuin sä häluaisit saisit mieluummin siellä rauhanyhdistyksen penkissä istuessasi.
Mullekin tulee välttämättä mieleen, että ette te varmaan helppoja puolisoita toisillenne ole. Varsinkin kun sinä kuljet SRK:n talutusnuorassa. Perustelen tätä tuolla kannallasi nurkassa seisovaan vempeleeseen jota tv:ksi kutsutaan.
Ei ole helpoja nuo seka-avioliitot joissa toinen on matkalla helvettiin ja toinen matkalla taivaaseen. Siinä SRK on kyllä viisas ettei suosittele tällaisia liittoja kellekään.
SRK on viisas. Toki se tietää omat oppinsa ja sen, ettei siihen uskoja voi olla ystävä ja rakastettu eiveeällän kanssa. Siksipä oikea SRK-lainen ei halua vetää yhteistä iestä eiveeällän kanssa. Avioliitossa se on erittäin vaikeaa. Puolin ja toisin. Yleensä.
Älkää siis rakkaat vl-uskovaiset katselko aviopuolisoa ulkopuolelta, sillä siellä olevat ovat vain piikkipensaita! Näin sanoi vl-puhuja, kun hän lainasi Vanhan testamentin profeetan sanoja.
Mutta tietysti ongelma voi tulla avioliittotaipaleella, kun toinen ei enää olekaan vl. Väsyy kulkemasta vl-joukossa. Me muutamat aiemmin erotetut olemme oma ongelma-alue vl-piireissä, jos perheemme on yhä vielä kasassa. ;(
"Ei ole helpoja nuo seka-avioliitot joissa toinen on matkalla helvettiin ja toinen matkalla taivaaseen. Siinä SRK on kyllä viisas ettei suosittele tällaisia liittoja kellekään. "
Siis anteeks nyt vaan, kyse onkin avioliitoista, jotka on solmittu molempien ollessa vl:ia!!
Ei kukaan avioituessaan pienimmässäkään mielessään haaveile tilanteesta, jossa toinen on vl ja toinen ei ole. Ja elämän poluista kun ei kukaan voi tietää...
Ja toisenkin puolisonko olisi ei-vl:n takia luovuttava omasta uskostaan...siitähän se elämän onni ja autuus puhkeaisi!!! :(
Sinäpä sen sanoit. Kun toinen luopuu vl-uskosta, niin vl-puoliso uskoo, että antamalla periksi tavallisissa arkiasioissakin (esimerkkejä löytyy pilvinpimein) hän samalla antaa periksi sielunviholliselle, tekee Jumalan tahdon vastaisesti. Kaikki se on silloin vl-uskosta luopumista.
Sitä hän ei tee avioliittonsakaan vuoksi! Se ei ole niin tärkeää kuin vaeltaminen vl-seurakunnan yleisten opetusten ja suositusten mukaan, vaikka ne olisivat avioliiton, parisuhteen ja perheen kannalta tuhoisia.
Vl-uskosta luopumista on jo toisen vakaumuksen hyväksyminen tai olemalla aviopuolison rinnalla 'väärissä' paikoissa tai olemalla hänen kanssaan sydänystävä.
Vl-usko rikkoo parisuhteen ehdottomuudessaan, tuomioissaan ja rakkaudettomuudessaan.
Se on minun kokemukseni ja mielipiteeni, kun peilaan tuollaista elämää vl-opetuksiin. Tosin liha on heikko ja lankeemuksia veeällillekin tapahtuu... jopa rakkaudessa... mutta nehän saa anteeksi, jos on sattunut rakastamaan eivl-puolisoon väärällä tavalla...
Eihän se avioliitto koskaan pelkkää onnea ole, mutta suosittelen tällaisessa tilanteessa aina eroa. Tällaisissa tilanteissa tulos yhdessäolosta on usein samanlainen kun alkoholistin ja raittiin. Eli ei toimi. Onnettomiksi tulee molemmat.
Sen voipi sitten päättää kumpi on alkoholisti sillä se voi olla kumpi vaan. Kumpikaan ei ole välttämättä syyllinen, mutta tulos on onneton. Äärettömän onneton. Joten rakastakaa toisianne ja lapsianne ja erotkaa.
Terveisin tytär joka katseli tällaista avioliittoa 35 vuotta
jatkaa miehesi kanssa? Eikö ero tule kyseeseen? Kuulostaa niin kovin vaikealta elämä... :(
Uskon että puhut totta. Mutta totuuden nimessä suurinta rakkautta tällaisissa tilanteissa on ero. Jos tällaisessa tilanteessa jatkaa yhdessäoloa se on silkkaa itsekkyyttä - kaikille.
Jotta tällaisessa tilanteissa rakkaus toteutuisi on ikävä kyllä erottava. Vaikka mikä olisi. Ainut keino. Jos ette itseänne rakasta niin rakastakaa edes läheisiänne. Piste.
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat.
Puhun kuitenkin mieluusti julkisesti tästä asiasta yleisellä tasolla. Siitä mihin vl-ihanteet johtavat, kun kyseessä on seka-avioliitto pahimmillaan.
Vl-usko ruokkii erillisyyttä ja lyö kiilaa puolisoiden väliin. Pahimmillaan silloin, kun vl pyrkii elämään tosissaan vl-ihanteiden mukaan. Puhun siis opillisesta ongelmasta, sillä tiedän, että käytäntö on usein lempeämpi ja läheisempi... ;(
, että sinun puolisosi käyttäytyminen ei ole == vanhoillislestadiolainen usko? Viestiesi perusteella vl usko on sitä miten puolisosi käyttäytyy. Kannattaa kyllä vähän erotella ihmisen persoonaa ja uskoa.
Osaan kyllä erotella tuon, mistä kirjoitit.
Vl-usko ei ole sitä, mitä täällä tapahtuu. Onneksi!
sillä kuvaruutua pitkin tulee ääretön katkeruus. Ihminen voi olla katkera vaikka kelle. Omalle vanhemmalle, nöyryyttäjälleen esim. ope, työkaveri. Kelle tahansa, joka pilaa oman elämän. Siitä nyt voi sitten syyttää vl:ää, jos toinen jyrää. Minä en käsitä, että miksi mielestäsi vl jyrää ja ei-vl puolisona ei jyräisi. Oletko ajatellut, että voisit olla ei-vl:n kanssa joka jyräisi myös?
Minun vanhempani ovat todella uskonnollisia ja syyllistäviä, mutta koen, että he olisivat olleet sitä myös ilman vl-uskoa. Ei tunnevammaisuus ole vl-sidonnainen vaan se on yleismaailmallinen ilmiö.
Ajattelen, että jos on puolisoiden välillä rakkaus ja kunnioitus, siinä joustetaan molempiin suuntiin oli uskonvakaumus mikä tahansa. Toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Jos on vallankäyttöä, on siitä rakkaus kaukana.
Tuo viestisi kuulosti siltä, että menit henkilöön ja arvioit minun mieltäni omien kuvitelmiesi perusteella.
Sehän on tavallista täällä ja näköjään muidenkin ongelma kuin minun. Siitä minua ylempänä syytettiin. Olen muka ainoa.
Siksi, ettei usko SRK:hon? Ryyppäävätkö ja rellestävätkö mielestäsi kaikki muut, jotka eivät usko SRK:hon?
ryyppää. Ihan kaikki. Jokaisessa ei-uskovaisessa (vl) ja ei-absolutistissa on pikku kännikala sisällä, joka tilanteen tullen ryyppää, siis juo itsensä humalaan. Kun katsoo tätä maailman menoa, siltä se näyttää näyttävän, eli kaikki on samaa maata. Enkä missään tapauksessa yleistä.
Meillä on samanlainen tilanne kuin sinulla.
Vaimoni on vl ja minä satun olemaan se toinen osapuoli.
Tv:n katsomisesta ei meillä ole riitaa, vaimolla on omat ohjelmansa, ja minä katson omia suosikkejani, JOskus katsomme yhdessä, eikä siinä ole sen kummempaa.
Vieraat tietävät, että tv on talossa minun hankkimanani, eikä siitä ole ilmeisesti vaimollenikaan seuroissa huomauteltu.
Minäkään en pysty jakamaan kokemuksiasi, koska en elä samanlaisessa parisuuhteessa kuin sinä. Kannaltasia tämä on tietysti valitettavaa. :(
Rohkenen kuitenkin heittää oman arvaukseni, mitkä ovat perussyyt tällaisen suhteen ongelmiin. x-vl, joka näytti tuolla edellä jo ottaneen kantaa omien kokemustensa pohjalta, tuntee nämä ongelmat varmasti sinun ohellasi parhaiten.
Perussyynä näen ilmanmuuta ahdasmielisen ja ehdottoman vl-opetuksen, joka ei salli sinun joustaa missään asiassa. Sinulla ei todennäköisesti ole uskomisen vapautta. Oletettavasti miehesi on teidän perheessä se, joka joutuu joustamaan asiassa kuin asiassa sinun uskosi vuoksi.
x-vl tuossa edellä sanoi mielestäni hyvin, että käytännön elämmässä ja parisuhteessa SRK:n neuvoja joudut sinäkin kuitenkin monessa tapauksessa katsomaan läpi sormien, koska muuten yhteiselo olisi ilmeisesti mahdotonta. Luulenkin, että juuri tämä läpisormien katsominen on se, joka sinua ahdistaa ja kenties tunnet, että et ole "ihan oikeasti" uskomassa.
Neuvoni tietysti ei-vl:nä sinulle on, että sinun on vain uskallettava ajatella niin, että Raamatun mukainen lähimmäisenrakkauden vaatimus kuuluu nostaa SRK:n ohjeiden edelle miehesi ja lastesi parhaaksi.
Joissakin perheissä on norsuna olohuoneessa alkoholi ja toisissa (harvemmissa)SRK.
Kumpi on pahempi? Molemmat huonoja omalla tavallaan. Lopputulos ehkä kuitenkin samantapainen.
Lukekaa Tommy Helsteniä ja valaistukaa.
Hyvä, että tajusit, mitä yritin sanoa.
En voi muutenkaan viedä keskustelua henkilötasolle, eikä tässä ole edes siitä kysymys.
Ongelma on vl-seurakuntaan pesiytynyt opillinen suhtautumistapa meihin eiveeälliin. Ei arjessa vl toimi niin, vaikka vl-ihanne 'vaatisikin' toimimaan 'suolana ja valona'.
Kyllä minä näen ja tunnen, milloin joku vl jaksaa/yrittää olla kunnon vl ja seisoa suorana 'vihollista' vastaan.
Siihenhän seuroissa kehoitetaan, jotta vl-kilvoitus olisi Jumalan mielen mukaista.
muuten täysin vl-ympäristössä, vaikkapa jossain Oulunsalossa, voi norsuna olohuoneessa olla 'epäuskoinen maailma'. Siis puoliso, joka ei ole vl.
Kysymys on loppujen lopuksi erilaisista kulttuureista.
No kuka on tällaista ajatusmaailmaa meille syöttänyt? Veikkaan että ei lapsi sellasen ajatusmaailman kanssa tähän maailmaan synny.
Joku sen sinne "tuo". Ettei vaan olis takapiruna kuitenkin tuo ***.
Lapsi ei synny tähän maailmaan minkäänlaisen ajatusmaailman kanssa, vaan oppii sen ympäristöltään, kuka vl-uskon mukaisen, kuka suomalaisen valtakulttuurin mukaisen, ja kuka minkäkin.
Norsu olohuoneessa on mikä tahansa asia, joka poikkeaa liian selvästi ympäristössä hyväksytyistä yleisistä näkemyksistä ja elämäntavoista. Se on kuitenkin niin voimakas, että muut perheenjäsenet joutuvat siihen sopeutumaan, eivätkä voi siitä syystä kehittyä ja elää samoin kuin muut ympärillään.
Valtakulttuurissa tuo norsu voi olla SRK-uskovaisuus, vl-kulttuurissa taas se 'epäuskoinen maailma'. Suomalainen bisnesmies mielenlaatuineen ja tapoineen olisi varmaan jonkin alkuperäiskansan keskellä melkoinen norsu.
"Ongelma on vl-seurakuntaan pesiytynyt opillinen suhtautumistapa meihin eiveeälliin. Ei arjessa vl toimi niin, vaikka vl-ihanne 'vaatisikin' toimimaan 'suolana ja valona'."
Jos kaikki vl:t toimisivat tosielämässä tarkalleen niinkuin opetetaan, ei mistään tulisi yhtään mitään. Vl:t olisivat vielä eristyneempiä kuin nykyisin, välit kiristyisivät äärimmilleen ja jopa todelliset konfliktit olisivat arkipäivää. Onneksi ei näin kuitenkaan ole.
Sitä minä en ymmärrä, miksi opetus kuitenkin on niin erottelevaa kuin mitä se on. Ehkä sitä tarvitaan joukkokurin ja kuuliaisuuden ylläpitämiseksi. Mene ja tiedä.
Minusta vl-ihanteet suhteessa eiveeälliin ovat todella vääristyneitä.
Onneksi harvat vl:t pystyvät toimimaan niiden ihanteiden mukaan! ;D
Liekö 'liha' niin heikko, että inhimillisyys tahtoo voittaa ja lepsuilee, kun eivl:t ovat ehkä ihmisinä mukavia, eikä heitä halua loukata... vaikka vl-usko sisimmässä sitä vaatisisikin.
Minusta ihanteet eivät voi olla sellaisia, että niiden saavuttaminen ja niihin pääseminen olisi aiheuttamassa pahaa tuhoa ihmissuhteissa.
Edellinen eli alempana oleva viesti oli tarkoitettu Sinulle. En viitsi poistaa sitä enkä laittaa uudelleen.
Lisään vielä, että kysymys ei ole siitä, että usko Jeesukseen toisi vihan esim. perheenjäsenten välille. Siitähän on Raamatussakin maininta.
Jos kristityt keskenään lietsovat vihaa ja pitävät ihanteinaan tuomita toisia, niin uskonymmärrys on himmentynyt eniten ehkä siellä tuomitsijan omassa povessa...!
ja mies ei. Televisio oli heilläkin eikä siitä suurta numeroa tehty. Vaimo kävi seuroissa jne. Onhan se yhteen sovittamista, mutta kummankin mielipidettä ja vakaumusta olisi hyvä kunnioittaa. ja varmaan näin teettekin.
Vl:suus ja usko niputetaan samaa taroitavaksi mitä ne eivät ole.
Toisaalta kuinka pitkälle vl ehdollistavat parisuhteessa elämän vl ehtoihin.
"Meillä ei ehkäistä minun toiveesta ja puolisoni (mies) onneksi ainakin tähän asti on sitä kunnioittanut"
Kunnioitaako vl toisen tahtoa jos toinen haluaa tässa asiassa tehdä toisin? Vai onko se asia josta systään syy kokonaan toisen niskaan.
Tai onko se asia jota vl ei voi koskaan hyvksyä ja kunnoitaa toisen näkemystä?
"Olisihan se varmasti helpompaa, kun oma puolisokin olisi uskomassa..."
Olisiko? Ehkä olisi helpomtaa talstella vl seurakunnassa ja yhteisössä. Mutta olisiko elämä oikeasti helpompaa. Ehkä siinä mielessä että vl-idealismia olisi helpompi toteutaa.
"Onneksi mieheni ei juo alkoholia eikä "rällää" muutenkaan."
Eikähän tämä ole vl aivopesua. Eivät kaikki kuitenkaa ryypää ja rällää vl ulkopuolellakaan.