..tämä on jo alkanut pienestä pitäen ku kerran katoin ekalla luokalla yhen järkyttävän kauhuleffan kaverini luona..nyt olen jo 17vuotias ja traumat seuraavat yhä..se on ärsytävää kun erään kaverini luokse on noin 7 kilsaa ja sinne menen aina pyörällä ja olen siellä aina tietty tosi myöhään,jopa niin myöhään että on jo pimeää kun kotiin pitäs lähtee.Pyöräilessäni pimeää kujaa pitkin joka on suorin tie kotia,on pelottava ja synkkä..paitsi että vaikka menisin mitä tietä tahansa niin silti on semmonen jännittävä olo..minusta tuntuu että joku hyökkää mettästä tai että jotain tapetaan mettässä ja minä kuulen uhrin tuskaiet huudot enkä uskalla tehdä mitään..tai sitte joku ihme limanen hirviö mätelee perässäni tai sitte joku nuokkuu puun alla seisaalteen ja sitte kun pyöräilee ohi se hyökkää mitään varottamatta kimppuun..miten pääsen tästä pelosta eroon..olen yrittänyt mennä ihan tahalteenkin kävelemään yksin pimeitä mettä teitä ja hokea samalla ittelleni että mitään ei tapahdu..mutta se ei auta..auttakaa mua!
"pelkään mielikuvitus olentoja"auttakaa mua pääsemään eroon siitä.
-Pame-
1266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiiäkkö, toi ei oo mitenkään epänormaalia. Jokaisella ihmisellä on sellanen itsesuojeluvaisto, ja etenkin pimeällä se tulee esille häiritsevästikin. Tätä pelkoa on vaikea saada pois, sillä siihen ei mitkään itselleen toitottelut (ei siellä ole ketään) tai hyräilyt auta...se vaan pahentaa asiaa. Pelko on tervettä. Kannattaa pyöräillä mahdollisemman tyynesti, kuvittele että täällä on aivan niinkuin päivällä mutta vain hämärämpää...