Miettiikö teistä kukaan?

Hei, mikä se artikkeli oli? Tosi mielenkiintoista. Mullakin oli nuorena opiskelijana, parikymmentä vuotta sitten pyöreässä maljassa kultakala, jonka nimi oli Magdalena. Se oli musta vaan kaunein nimi minkä tiesin, joten annoin sen kalalle. Jos mulla olisi ollut lapsi, en varmaan olisi rohjennut tosta noin vaan antaa noin harvinaista nimeä. Ei se silloin olisi ollut sovelias nimi lapselle. Mutta nyt parin vuoden sisällä olen hämmästyksekseni törmännyt useampaan pikku tyttön, jolla on nimessä Magdalena tai Magdaleena. Ihanaa!

ope kirjoitti:

Hei, mikä se artikkeli oli? Tosi mielenkiintoista. Mullakin oli nuorena opiskelijana, parikymmentä vuotta sitten pyöreässä maljassa kultakala, jonka nimi oli Magdalena. Se oli musta vaan kaunein nimi minkä tiesin, joten annoin sen kalalle. Jos mulla olisi ollut lapsi, en varmaan olisi rohjennut tosta noin vaan antaa noin harvinaista nimeä. Ei se silloin olisi ollut sovelias nimi lapselle. Mutta nyt parin vuoden sisällä olen hämmästyksekseni törmännyt useampaan pikku tyttön, jolla on nimessä Magdalena tai Magdaleena. Ihanaa!

Lue lisää

Se oli sanomalehdessä niihin aikoihin, kun väestöliitosta tulee vuosittaisia nimitietoja. Ehkä keväällä tai mieluimmin talvella, aika menee niin hurjan nopeasti, jotta perässä ei pysy. Harmi, kun ei leikannut sitä irti. :)

ope kirjoitti:

Hei, mikä se artikkeli oli? Tosi mielenkiintoista. Mullakin oli nuorena opiskelijana, parikymmentä vuotta sitten pyöreässä maljassa kultakala, jonka nimi oli Magdalena. Se oli musta vaan kaunein nimi minkä tiesin, joten annoin sen kalalle. Jos mulla olisi ollut lapsi, en varmaan olisi rohjennut tosta noin vaan antaa noin harvinaista nimeä. Ei se silloin olisi ollut sovelias nimi lapselle. Mutta nyt parin vuoden sisällä olen hämmästyksekseni törmännyt useampaan pikku tyttön, jolla on nimessä Magdalena tai Magdaleena. Ihanaa!

Lue lisää

Joo, samaa olen miettinyt. Näitä Adeliina Kettusia on jokaisen tuttavapiirissä.. Ja kyllä erikoisesta nimestä osaa lapset kiusata. Mun kouluaikaan oli tyttö Hilppa-Ilona, joka sai kuulla nimestään. Myös Pirkka-Petteri Pärnänen sai kuulla nimestä. Sitten on nämä nimet joista ei tiedä kumpaa sukupuolta..Tutut saivat Havu-vauvan.. oli sitten tyttö.Kyllä kalenterista luulisi löytyvän ihan riittävästi vaihtoehtoja ja kauniita nimiä. Itse oon ihan hyvin pärjäillyt tällä tavallisella Hanna-nimellä. Ei tarvitse selittää miten kirjoitetaan ja onko naisen vai miehen nimi. Toiseksi nimeksi voisin itse harkita lapselle vähän erikoisempaakin nimeä, jos niistä tykkää. Mutta onhan nää nimi asiat aika makukysymyksiä joista ei voi olla samaa mieltä kaikki...

Ihanaa, vihdoinkin löytyy ihmisiä, jotka ovat minun kanssani samoilla linjoilla! Olen jo pitkään ihmetellyt kauhulla näitä nimihirviöitä, mitä vanhemmat lapsilleen antavat. Niitä on ainakin kahta lajia: osa on itse keksittyjä tai jotain muuta tarkoittavia sanoja, joista sitten on väännetty nimiä, esim. Kea, Keiju tai Silkki, ja osa taas näitä hienostelevien vanhempien "kansainvälisiä" Ridge-Pierrejä ja Pamela-Angelikoja. Ja sukunimihän on Kyykkä.

Olen äiti2:n kanssa samaa mieltä siitä, että nimi on kokonaisuus, johon kuuluu sekä etu- että sukunimet, joiden pitä sopia yhteen. Eri asia on sitten se, jos jompi kumpi vanhemmista on ulkomaalainen, tai omaa ulkomaalaista taustaa, ja haluaa antaa lapselleen nimen omasta kulttuuristaan. Siinä ei ole mielestäni mitään pahaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, mikä sukunimi lapselle tulee ja missä maassa pääasiassa asutaan.

Mutta näitä vanhempia, jotka haluavat antaa lapselleen ns. kansainvälisen nimen, en voi ymmärtää. Ensinnäkään, he eivät mitenkään voi olla varmoja siitä, valitseeko heidän lapsensa " kansainvälisen elämän". Toisekseen, jos tarkastelee esim. sellaisia maita kuin Yhdysvallat, Kanada, Saksa, Ranska tai Britannia, voi huomata, että niissä on niin paljon siirtolaisväestöä, että juuri minkäänlainen nimi ei herätä oudoksuntaa. Mutta, jos haluaa varmistaa lapselleen hyvän "nimisujuvuuden", eikö kannattaisi mieluummin antaa helposti käännettävä suomalainen nimi? Esim. Tuomas kääntyy englanniksi ja saksaksi Thomas ja myös slaavilaisissa kielissä Tomas on tavallinen ja helposti ymmärrettävä nimi. Samaan tyyliin esim. Anna, Katariina, Karoliina, Susanna, Taneli (Daniel), Juhani (Johan, John), Petteri (Peter), Mikko/Mika (Michael) jne. Näitähän riittää.

Nimestä pitää mielestäni myös käydä ilmi lapsen sukupuoli. Itseleni on ainakin tuottanut hieman hankaluuksia päätellä onko tuttavien pieni Myrsky- vauva tyttö vai poika (tässä tapauksessa tyttö). Unisex-nimt ovat siis mielestäni aivan hirveitä. Ei enää Silkki-, Keiju- tai Tuisku-nimisiä vauvoja!!!! Tuntuu, että tällaisten nimien keksijöillä on enneminkin tarve korostaa itseään, kun pitää keksiä kovin erikoinen ja omaperäinen nimi ja sitten ylpeänä kerrotaan, että me ei haluttu meidän Peppilotta Serafiina Rullakatriinalle mitään TAVALLISTA nimeä...Niinpä.

Lopuksi todettakoon, että lapset tosiaan kiusaavat toisiaan melkein mistä aiheesta tahansa. Vanhempien kannattaa kutenkin miettiä, mikä on erikoisen nimen antamisen hinta. Onko Pippi Hilpi sen arvoinen, että lasta kiusataan siitä koko ala-asteen ajan?

oli ala-asteelle hurjan upee ja fiksu poika.
Se oli oikee tyttöjen suosikki ulkonäkönsä puolesta. Opettajat tykkäs kun se osas tunnilla ja pärjäs kokeissa.
Mutta sen nimi oli Tahvo-Julius. Voi, että sitä kiusattiin siitä! Ja se kärsi.
Nyt myöhemmin koulun jälestä tapasin sen.
Se oli muuttanut nimensä Jukaksi. Sanoi, että kouluaika oli niin hirvee, ettei aio koko ikäänsä olla tahvo...
Tosta vaihtamisesta vielä, tää kyseinen kaveri sanoi myös, että miksi vanhempien pitää olla sellasia idiootteja nimen suhteen, että se täytyy myöhemmin vaihtaa? Kouluikäinen ei muuten nimeään vaihda. Ja sitten kun olet tunnettu jollakin nimellä, olet sitä aina. Vaikka vaihtasitkin...etukäteen vois hiukan miettiä.

Haukka kirjoitti:

Ihanaa, vihdoinkin löytyy ihmisiä, jotka ovat minun kanssani samoilla linjoilla! Olen jo pitkään ihmetellyt kauhulla näitä nimihirviöitä, mitä vanhemmat lapsilleen antavat. Niitä on ainakin kahta lajia: osa on itse keksittyjä tai jotain muuta tarkoittavia sanoja, joista sitten on väännetty nimiä, esim. Kea, Keiju tai Silkki, ja osa taas näitä hienostelevien vanhempien "kansainvälisiä" Ridge-Pierrejä ja Pamela-Angelikoja. Ja sukunimihän on Kyykkä.

Olen äiti2:n kanssa samaa mieltä siitä, että nimi on kokonaisuus, johon kuuluu sekä etu- että sukunimet, joiden pitä sopia yhteen. Eri asia on sitten se, jos jompi kumpi vanhemmista on ulkomaalainen, tai omaa ulkomaalaista taustaa, ja haluaa antaa lapselleen nimen omasta kulttuuristaan. Siinä ei ole mielestäni mitään pahaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, mikä sukunimi lapselle tulee ja missä maassa pääasiassa asutaan.

Mutta näitä vanhempia, jotka haluavat antaa lapselleen ns. kansainvälisen nimen, en voi ymmärtää. Ensinnäkään, he eivät mitenkään voi olla varmoja siitä, valitseeko heidän lapsensa " kansainvälisen elämän". Toisekseen, jos tarkastelee esim. sellaisia maita kuin Yhdysvallat, Kanada, Saksa, Ranska tai Britannia, voi huomata, että niissä on niin paljon siirtolaisväestöä, että juuri minkäänlainen nimi ei herätä oudoksuntaa. Mutta, jos haluaa varmistaa lapselleen hyvän "nimisujuvuuden", eikö kannattaisi mieluummin antaa helposti käännettävä suomalainen nimi? Esim. Tuomas kääntyy englanniksi ja saksaksi Thomas ja myös slaavilaisissa kielissä Tomas on tavallinen ja helposti ymmärrettävä nimi. Samaan tyyliin esim. Anna, Katariina, Karoliina, Susanna, Taneli (Daniel), Juhani (Johan, John), Petteri (Peter), Mikko/Mika (Michael) jne. Näitähän riittää.

Nimestä pitää mielestäni myös käydä ilmi lapsen sukupuoli. Itseleni on ainakin tuottanut hieman hankaluuksia päätellä onko tuttavien pieni Myrsky- vauva tyttö vai poika (tässä tapauksessa tyttö). Unisex-nimt ovat siis mielestäni aivan hirveitä. Ei enää Silkki-, Keiju- tai Tuisku-nimisiä vauvoja!!!! Tuntuu, että tällaisten nimien keksijöillä on enneminkin tarve korostaa itseään, kun pitää keksiä kovin erikoinen ja omaperäinen nimi ja sitten ylpeänä kerrotaan, että me ei haluttu meidän Peppilotta Serafiina Rullakatriinalle mitään TAVALLISTA nimeä...Niinpä.

Lopuksi todettakoon, että lapset tosiaan kiusaavat toisiaan melkein mistä aiheesta tahansa. Vanhempien kannattaa kutenkin miettiä, mikä on erikoisen nimen antamisen hinta. Onko Pippi Hilpi sen arvoinen, että lasta kiusataan siitä koko ala-asteen ajan?

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä. Ihmetteln todella paljon näitä "vaatimuksia", että pitää olla samalla alkukirjaimella/kansainvälinen/erikoinen/joukkoon kuuluva nimi.
Miksi ei käytetä suomalaisia kauniita nimiä. En tarkoita, että jokaisen pitää olla Maija tai Matti. Onhan allakka pullollaan kauniita nimiä.

Yksi nimi, joka on kauhistuttanut minua on Karla Karmala, KOrisevan tyttären nimi. Ajatelkaa jos tyttö saa ärrävian....

Haukka kirjoitti:

Ihanaa, vihdoinkin löytyy ihmisiä, jotka ovat minun kanssani samoilla linjoilla! Olen jo pitkään ihmetellyt kauhulla näitä nimihirviöitä, mitä vanhemmat lapsilleen antavat. Niitä on ainakin kahta lajia: osa on itse keksittyjä tai jotain muuta tarkoittavia sanoja, joista sitten on väännetty nimiä, esim. Kea, Keiju tai Silkki, ja osa taas näitä hienostelevien vanhempien "kansainvälisiä" Ridge-Pierrejä ja Pamela-Angelikoja. Ja sukunimihän on Kyykkä.

Olen äiti2:n kanssa samaa mieltä siitä, että nimi on kokonaisuus, johon kuuluu sekä etu- että sukunimet, joiden pitä sopia yhteen. Eri asia on sitten se, jos jompi kumpi vanhemmista on ulkomaalainen, tai omaa ulkomaalaista taustaa, ja haluaa antaa lapselleen nimen omasta kulttuuristaan. Siinä ei ole mielestäni mitään pahaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, mikä sukunimi lapselle tulee ja missä maassa pääasiassa asutaan.

Mutta näitä vanhempia, jotka haluavat antaa lapselleen ns. kansainvälisen nimen, en voi ymmärtää. Ensinnäkään, he eivät mitenkään voi olla varmoja siitä, valitseeko heidän lapsensa " kansainvälisen elämän". Toisekseen, jos tarkastelee esim. sellaisia maita kuin Yhdysvallat, Kanada, Saksa, Ranska tai Britannia, voi huomata, että niissä on niin paljon siirtolaisväestöä, että juuri minkäänlainen nimi ei herätä oudoksuntaa. Mutta, jos haluaa varmistaa lapselleen hyvän "nimisujuvuuden", eikö kannattaisi mieluummin antaa helposti käännettävä suomalainen nimi? Esim. Tuomas kääntyy englanniksi ja saksaksi Thomas ja myös slaavilaisissa kielissä Tomas on tavallinen ja helposti ymmärrettävä nimi. Samaan tyyliin esim. Anna, Katariina, Karoliina, Susanna, Taneli (Daniel), Juhani (Johan, John), Petteri (Peter), Mikko/Mika (Michael) jne. Näitähän riittää.

Nimestä pitää mielestäni myös käydä ilmi lapsen sukupuoli. Itseleni on ainakin tuottanut hieman hankaluuksia päätellä onko tuttavien pieni Myrsky- vauva tyttö vai poika (tässä tapauksessa tyttö). Unisex-nimt ovat siis mielestäni aivan hirveitä. Ei enää Silkki-, Keiju- tai Tuisku-nimisiä vauvoja!!!! Tuntuu, että tällaisten nimien keksijöillä on enneminkin tarve korostaa itseään, kun pitää keksiä kovin erikoinen ja omaperäinen nimi ja sitten ylpeänä kerrotaan, että me ei haluttu meidän Peppilotta Serafiina Rullakatriinalle mitään TAVALLISTA nimeä...Niinpä.

Lopuksi todettakoon, että lapset tosiaan kiusaavat toisiaan melkein mistä aiheesta tahansa. Vanhempien kannattaa kutenkin miettiä, mikä on erikoisen nimen antamisen hinta. Onko Pippi Hilpi sen arvoinen, että lasta kiusataan siitä koko ala-asteen ajan?

Lue lisää

Asiaa kirjoitatte. Kannattaa miettiä näitä etunimiä aina osana kokonaisuutta, yhdessä sukunimen kanssa.

Ajatelkaapa vaikka tilanne, että tänne kirjoittelee äiti, joka kysyy, onko Annabella kiva nimi, koska hän on harkinnut sitä lapselleen. Arvattavasti tulee liuta vastauksia, että Annabella on hirveä nimi tms. Mutta mikä ero onkaan vaikkapa seuraavissa (keksityissä) nimissä:

Annabella Räikkönen

Annabella Anttila

Annabella Andersson

Annabella de Campioni

Joo, ja sen Anu Saukon veli on Per Saukko, ja se on HOMO! Kuvittele!

Niin, niiden naapurissahan, siinä talossa siis, jossa on liukas piha ja puimakone pellolla naksuttaa, asuu Oiva Nalli ;-)