Leskeytyessään ja varsinkin jos on lapsia ja vielä alaikäisiä, joutuu itsekin holhouksenalaiseksi. Siltä se ainakin tuntuu. Perheen raha-asioita ei voi hoitaa parhaalla katsomallaan tavalla vaan joku aivan vieras ihminen pystyy määräämään tietämättä kokonaistilannetta, miten voit menetellä esim. omaisuuden myynnissä yms. Leskeksi kun jää tuntuu siltä, että muututkin epäkelvoksi hoitamaan perheen asioita. Oma ja puolisosi omaisuus(omassa tilanteessa lähinnä isot velat)muuttuu kuolinpesän omaisuudeksi, johon osakkailla on sanansa sanottavana ja sitten on vielä alaikäisten etuja valvomassa holhoustoimi.
Nyt juuri harmittaa tämä vielä vuosia kestävä tilivelvollisuus ja olen vannonut, että heti kun voin eli perhe mahtuu pienempään kämppään myyn kaiken ja jaan kakruille osansa ja ostan itselleni oman vaikka pienenkin kodin johon kellään ei ole mitään sanomista.
Holhousmenettelyä voidaan tietysti puolustella lasten etuna, mutta nykymenetelmin se tuntuu lähinnä siltä kuin leskeytyessään tulisi jotenkin epäkelvoksi ja epäluotettavaksi.
Nyt juuri harmittaa tämä vielä vuosia kestävä tilivelvollisuus ja olen vannonut, että heti kun voin eli perhe mahtuu pienempään kämppään myyn kaiken ja jaan kakruille osansa ja ostan itselleni oman vaikka pienenkin kodin johon kellään ei ole mitään sanomista.
Holhousmenettelyä voidaan tietysti puolustella lasten etuna, mutta nykymenetelmin se tuntuu lähinnä siltä kuin leskeytyessään tulisi jotenkin epäkelvoksi ja epäluotettavaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneksi perheemme oli kuullut näitä kauhutarinoita, ja jo kolmikymppisinä teimme keskinäiset testamentit sekä henkivakuutukset. Niiden pitäisi olla pakollisia jokaiselle avioon astuvalle. Jostain syystä ihmiset pelkäävät testamentin tekoa, ikään kuin se kutsuisi kuoleman luokseen.
Joskaan, mikään ei estä ahneita sukulaisia rettelöimästä, kyllä niitä riitti, mutta saivat palkakseen ainoastaan oikeudenkäyntikulut.
Eikö lapset siis rintaperilliset ole ainoita perillisiä jos vanhemmat kuolevat.Ja siinä tapauksessa että toinen vain kuolee niin silloinhan jää leskelle aviopuolison osuudesta puolet ja lapsille toinen puoli jos ei ole avioehtoa.
Holhoojaksi jää elossa oleva vanhempi tietysti ellei ole sitten siihen kykenemätön.Velathan jää aina maksettavaksi,ja jos niitä on paljonkin pitäisi päästä velkasaneeraukseen.Mutta nythän on niin että jos vanhemmilla on velkaa kuoltuaan ja samalla perittävää,niin perilliset maksavat velat jos kajoavat kuolleen perittävään,mutta jos haluavat että eivät halua periä niin ei sitten joudu maksajaksikaan.tästä asiasta on tuolla toisella palstalla :Testamentti:
siellä on hyvää tietoa.