Kun lopussa lääkäri sanoo että ei raski enää ottaa yhtään alkoholia, muuttuuko arvot siinä vaiheessä teilä vai ei?
Itseni tutuille lääkäri on sanonut että " ei enää alkoholia" ja silti ne vetää, tosi asiassa en edes minä lopettas siinä vaiheessa jos siihen pisteeseen on tultu.
Veteraaneilta kieletaan suola sekä voi, minun ukki syö kumpaakin ja polttaa norttia ja on 80 ja rapiat ja välillä juo viinaa.
Itse olen vankasti sitä mieltä että jos elämässä jaksaa tuonne asti niin ei sitä siinä vaste enää kannatta hidastaa...
Itseni tutuille lääkäri on sanonut että " ei enää alkoholia" ja silti ne vetää, tosi asiassa en edes minä lopettas siinä vaiheessa jos siihen pisteeseen on tultu.
Veteraaneilta kieletaan suola sekä voi, minun ukki syö kumpaakin ja polttaa norttia ja on 80 ja rapiat ja välillä juo viinaa.
Itse olen vankasti sitä mieltä että jos elämässä jaksaa tuonne asti niin ei sitä siinä vaste enää kannatta hidastaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Useammalle ex-tutulle on lääkäri on sanonut, että alkoholin käyttö lopetettava heti, tai kuolo korjaa.
Miksikö ex-tuttuja? No kun kuolo korjasi.
Yksi heistä jäi näkömuistiin, kun oli sairaalan edessä odottamassa kyytiä. Aivan ruskean kellertävä, kuin mulatti. Pääsi kotiin, heti kiljua juomaan, ja kuoli.
Kaikilla heillä oli jonkinlainen elämä vielä tarjolla, mutta täydellinen välinpitämättömyys ja alkoholismi sen päätti.
Tai oikeammin maksa ja haima.
On polttanu tupakkaa jo 40 vuotta ja juo joka päivä viinaa about saman verran83 olutta taskumatillisen konjakkia). Ja väittää ettei ole alkoholisti. No, mun mielestä se on, koska sen on pakko saada viinaa. Minä taas mielestä'ni en ole, koska olen pystynyt välillä olemaan pitkiäkin aikoja täysraitis, ei siis edes yhtä pulloa keskaria.
Sikamaisen itsekäs lause. " en edes minä lopettas siinä vaiheessa jos siihen pisteeseen on tultu."
Onhan siinä nyt hiukan kyse elämän laadustakin, meinaan jos viime vuosistaan on puolet joko kännissä tai krapulassa...
Mutta oikeasti.
Ihminen on juuri niin hyvä ihminen, kuin millaisen muiston hän jättää!
Se muistikuva meistä, meidän läheistemme mielissä on juuri sitä "iankaikkista elämää", josta joka paikassa saarnataan. Siksi pahat ihmiset eivät saa iankaikkista elämää, vaan ainoastaan hyvät ihmiset sellaisen ansaitsevat.
Eli on kai sillä väliä, kuinka viimeiset vuotemme elämme.
"Ihminen on juuri niin hyvä ihminen, kuin millaisen muiston hän jättää!"
Voin sanoa suoraan että olen toistamieltä, itse olen sitä mieltä että ihminen on niin hyvä ihminen kuin se elää.
Tosin tutut saa sen muistikuvan mitkä he muistavavat.
Mutta lopulta sen rauhn kuitenkin saa kun osaa elää elämänsä järkevästi.
Jos puurosta viedään suola ja voi niin ei se maistu enää millekkään.
Eli pitäisikö vanhusten syödä mautonta ruokaa? Kun eletään vanhuudenvuosia niin minä ainakin haluisin että elämä edes maistuu jollekkin.