on sairaampi: minä vai yhteiskunta? En pääse selvyyteen. Itse olen huonossa kunnossa, mutta kyllä on tämä nyky-yhteiskuntakin.
Voisin paremmin, jos pystyisin jotenkin olemaan irrallani kaikesta, että pääsisin eroon tästä etiketistä, joka otsaani on lyöty (vai itsekö sen siihen liimailin), mielestäni kuitenkin otsassani on leima: LUUSERI. Haluaisin irti yhteiskunnasta saadakseni toisenlaisen identiteetin, sen jonka tunnen omakseni, sisimmässäni. Se on, että olen kiltti, herkkä, tunteikas, toiset huomioiva ihminen. Jotenkin sellaisella vain ei ole arvoa. Sellaista kaikki käyttävät mielellään hyväkseen ja ottavat siltä mitä sillä on annettavaa, mutta eivät arvosta sellaista, koska sellainen ihminen on TYHMÄ.
Minne menisin? Olen ajatellut, että nunnaluostariin, mutta kun en ole uskovainenkaan.
Jos voisin elättää itseni jotenkin etätyöllä, asuisin yksinäni metsän keskellä ja sanoutuisin irti kaikesta sivilisaatiosta, mutta valitettavasti sekään ei ole järjestynyt. Olen riippuvainen työpaikasta.
Mitä te muut ajattelette tästä? Kumpaa pidätte sairaampana, itseänne vai yhteiskuntaa?
Voisin paremmin, jos pystyisin jotenkin olemaan irrallani kaikesta, että pääsisin eroon tästä etiketistä, joka otsaani on lyöty (vai itsekö sen siihen liimailin), mielestäni kuitenkin otsassani on leima: LUUSERI. Haluaisin irti yhteiskunnasta saadakseni toisenlaisen identiteetin, sen jonka tunnen omakseni, sisimmässäni. Se on, että olen kiltti, herkkä, tunteikas, toiset huomioiva ihminen. Jotenkin sellaisella vain ei ole arvoa. Sellaista kaikki käyttävät mielellään hyväkseen ja ottavat siltä mitä sillä on annettavaa, mutta eivät arvosta sellaista, koska sellainen ihminen on TYHMÄ.
Minne menisin? Olen ajatellut, että nunnaluostariin, mutta kun en ole uskovainenkaan.
Jos voisin elättää itseni jotenkin etätyöllä, asuisin yksinäni metsän keskellä ja sanoutuisin irti kaikesta sivilisaatiosta, mutta valitettavasti sekään ei ole järjestynyt. Olen riippuvainen työpaikasta.
Mitä te muut ajattelette tästä? Kumpaa pidätte sairaampana, itseänne vai yhteiskuntaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yhteiskuntaa, ympäristöä, kulutus hysteriaa.
Ihminen sisimmältään, kaiken tämän keskellä on epätoivoinen, pelkkä numero Kelakortissa, luottokortissa, passissa, vakuutuskortissa ym.
HINTA 1000 €.
Lähimmäisyys, ystävällisyys, toisen ymmärtäminen (ei ole aikaa) on toisarvoisia asioita.
Tästä kaikesta, oravanpyörästä, on vain irrottauduttava, ja elettävä ITSENÄISTÄ elämää.
Mutta ei tarvitse lähteä pakoon, ei saa lähteä. Tämän kaiken keskellä on elettävä.
Kun löytää henkisen, sielullisen, omantunnon tasapainon, toisista riippumattoman itsenäisyyden on kaikki kunnossa. Voi vain hämmästellen katsoa tätä elämänmenoa ja itse opiskella ja kulkea luennoilla, mitkä auttavat tämän tasapainon yllä pitämistä.
Minä onnistuin tässä 3 vuotta sitten ja nautin elämästäni, itsenäisyydestäni ja VOIN KOHDATA KENET IHMISEN TAHANSA.
Ps. TOISIIN IHMISIIN, HEIDÄN VAATIMUKSIINSA EI PIDÄ ITSEÄÄN KAHLITA.
Pitää elää sellaista elämää, minkä tasapainoinen omatunto sanoo. Joka päivä täytyy tehdä se oikea valinta.
http://www.positiivarit.fi/
Mutta voi täällä elää kun osaa tietyissä asioissa
mennä virran mukana kuitenkaan luopumatta periaatteistaan.
Voit olla oma itsesi,ainakin itsesi kanssa kunhan vaan
"vedät roolia" muitten seurassa.
Niin kaikki muutkin tekee, tai siis useimmilla ei vaan
ole muuta kuin se rooli,he ovat tyhjiä sisältään.
Sinä taas olet tietoinen itsestäsi.
elämää katselleena ja kokeneena sanon että yhteiskunta on todella sairas.
http://www.ytv.fi/ongelmat/
Olet tällä hetkellä elämäsi lakipisteessä.
Olet saavuttanut kaiken sen, joka sinun on
pitänytkin saavuttaa. Jos haluat enemmän,
sinun on itsesi oltava ensin enemmän.
= = = = = = = = = =
NIMIPÄIVÄONNITTELUT
Tänään: Ilpo, Tuure, Ilppo, Ture
sellaisia ihmisiä kuin sinä.