Pistinpä tämän tännekin, vaikkei tässä seksistä niinkään kysymys olekaan - foorumi lienee vaan otollisempi ainakin sen suhteen, että tämä tulee täällä useammin luetuksi..
"Lueskelin noita viestejä läpi ennen tänne kirjoittamista ja surullisena näin, että tällä palstalla on suunnaton määrä naiviutta ja itsekkyyttä - syytä en siihen keksinyt. Toivottavasti osaan vetää tähän mahdollisesti tulevat vastaukset riittävän tiheän suodattimen läpi. Mutta siihen ongelmaan..
Ensin on varmaan paikallaan kertoa hieman taustoja. Nuoria olemme (
"Lueskelin noita viestejä läpi ennen tänne kirjoittamista ja surullisena näin, että tällä palstalla on suunnaton määrä naiviutta ja itsekkyyttä - syytä en siihen keksinyt. Toivottavasti osaan vetää tähän mahdollisesti tulevat vastaukset riittävän tiheän suodattimen läpi. Mutta siihen ongelmaan..
Ensin on varmaan paikallaan kertoa hieman taustoja. Nuoria olemme (
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä voimattomuutesi asian edessä, mutta.. Se, että on bi-seksuaalinen, ei tarkoita sitä, että tarvitsisi olla kokoajan suhde kumpaiseenkin sukupuoleen. Teillä on ihan normaali suhde, joskin tyttösi katselee molempiin suuntiin. Hän on kuitenkin valinnut nyt sinut, miehen, ja elätte parisuhteessa, jossa pätee ihan samat säännöt kuin heterosuhteissakin.
Niinkö? Mitenkäs heteroversion tilanne siinä kohtaa, jos minä vilkuilen muihin naisiin? Sillä lailla, että toinen tietää että haluan toisia naisia - haluan antaa niille hellyyttä ja läheisyyttä? Älä rinnasta tätä seksiin.
Bi-seksuaali on siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että hänen mahdollisuutensa sinkkuvaiheessa ovat tuplat hetereoihin verrattuna. Kuitenkin minun mielestäni "sen oikean" löytyessä kaiken muun pitäisi unohtua? Vai eikö näin ole? Miten sanot minulle, että olen hänelle se kaikki mitä hän tarvitsee?
Niinkö? Mitenkäs heteroversion tilanne siinä kohtaa, jos minä vilkuilen muihin naisiin? Sillä lailla, että toinen tietää että haluan toisia naisia - haluan antaa niille hellyyttä ja läheisyyttä? Älä rinnasta tätä seksiin.
Bi-seksuaali on siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että hänen mahdollisuutensa sinkkuvaiheessa ovat tuplat hetereoihin verrattuna. Kuitenkin minun mielestäni "sen oikean" löytyessä kaiken muun pitäisi unohtua? Vai eikö näin ole? Miten sanot minulle, että olen hänelle se kaikki mitä hän tarvitsee??
Olen itse bi-seksuaali ja nykyisin elän onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa. Eikä minulle tuota ongelmia pysyä uskollisena miehelleni enkä tunne, että minulta puuttuisi jotakin. Etkö kirjoittanut, että naisesi on sanonut, ettei tarvitse naista, ja että on mieluummin sinun kanssasi kuin että lähtisi kokeilemaan suhdetta naisen kanssa? Eli onko tämä asia siis lainkaan ongelma naisellesi vai onko ongelma pelkästään sinun korviesi välissä?
Minä olen itse selvittänyt tämän asian itseni kanssa ja todennut, että elän mieluummin yksiavioisessa parisuhteessa kuin hypin "kukasta kukkaan" ja toteutan seksuaalisuuteni kaikkia puolia. Rakastan miestäni, olen onnellinen suhteessamme ja tyytyväinen seksielämääni, joten en tunne tehneeni mitään hirveän suurta uhrausta. En kaipaa rakkaus- tai seksisuhdetta kenenkään muun, en naisen enkä miehen kanssa. Ehkä sinunkin tyttöystäväsi ajattelee näin?
Se on tietysti ikävämpi juttu, jos tyttöystävälläsi on taipumusta pettämiseen, mutta sillä taas ei liene mitään tekemistä bi-seksuaalisuuden kanssa, vai?
Pettäminen ja bi-seksuaalisuus eivät todellakaan liity toisiinsa käsitteinä mitenkään. Kuitenkin tämä käsittelytapa hämää mua sillä, että entäs jos joskus tulee riittävän suuria ongelmia? Heteroversioissakin on sama kaava pettämisen suhteen - jotenkin vaan tulee sellainen olo, että jos toisella on jo alkujaankin jonkinasteinen tarve toteuttaa halujaan toisen kanssa, kuinka paljon se alentaa kynnystä hypätä aidan toiselle puolelle heikkoina hetkinä?
Ja niin hänkin on tehnyt sen pienen "uhrauksen" sanoo olevansa onnellinen, mutta miksi ihmeessä tästä aiheesta täytyy silti itkeä niin useasti. Olla hiljaa ja vetäytyä omaan kuoreensa? Tyttökausia tulee, sen hän on minulle sanonut. Hän ei ehkä silloin toteuta mitään konkreettisesti, mutta se onkin pahempaa nähdä kun toinen on onneton ja itselle tulee sellainen olo, kun olisi syypää siihen kaikkeen. Kun on vaan mies.
Olen samaa mieltä kuin Milja. Olen itse 22v bi-tyttö ja avoliitossa miehen kanssa. Mikäli "sen oikean" löytää, ei silloin ole mitään väliä sillä onko jomkikumpi bi, silloin kyllä se toinen riittää ihan sellaisenaan, ellei sitten molemmat halua lähteä ns. vapaaseen suhteeseen. Minun mieheni on sanonut että saan harrastaa seksiä naisten kanssa, ja keskustelun jälkeen ehkä muiden miestenkin kanssa, mutta eipä ole tarvetta esiintynyt, ei tulisi mieleenkään lähteä lentelemään kukasta kukkaan vaikka toinen on sanonut että "feel free". Eli älä sinä huoli, jos tyttösi on sinuun sitoutunut niin eipä sillä väliä ole onko hän hetero vai bi.
Minusta tämä on täysin rinnastettavissa heterosuhteeseen. Ei yhdeltä suhteelta vaan voi ikinä saada kaikkea, mitä ikinä sattuukaan kaipaamaan, henkisesti tai fyysisesti. Ihmisillä on tiettyjä piirteitä, ja monet tarpeet saattavat olla ristiriitaisia ihan heterosuhteessakin. Ominaisuuksissa on aina kaksi puolta: perinteisesti vaikka nainen toivoo miehen olevan jännittävä ja ennalta-arvaamaton ja samalla turvallinen ja varma, vaikka nämä sulkevatkin toisensa pitkälle pois.
Parisuhde on aina priorisointia: olenko valmis luopumaan siitä ja siitä näiden hyvien puolien vuoksi.
Avuton, älä siis pelkää, äläkä pelottele itseäsi. Paljon onnea suhteeseenne.
tulet olemaan aina, ellet viisastu aikanansa, parempi, että itket nyt kun itket kolekymmentävuotta.Tunnette nyt jo epävakaan suhteenne, molemille olisi parasta erota ja antaa itsellensä uusi mahdollisuus, jossa tämä juttu ei rassaisi.Bi-seksualisuus kun seuraa koko elämän ajan.Tässä asiassa Sinun kannattaisi olla itsekäs ja etsiä heteronainen,jolloin voit olla tasapainossa naisesi kanssa. Tässä suhteessa se ei onnistu.