Tuulipuvut voittavat tämän pelin

Tästä kissa-hiiri-leikistä tulee mieleen episodi kotikulmillamme kesällä 2004. Oli todella lämmin heinäkuu, lähes 30 päivän helleputki. Joka aamu pakkasimme lasten kanssa auton ja lähdimme Oittaalle nauttimaan kauniista kesäpäivistä uiden ja makoillen. Naapurin elämäntapaintiaani jäi joka päivä sisään ja huuteli perään että turha lähteä, tänään helle loppuu ja alkaa kylmä kyyti eli sateet.

Tätä jatkui koko heinäkuun; aina se järkijättö jäi kotiin ja manasi että sade tulee. Me vietimme upeita kesäpäiviä rannalla.

Sitten, yhtenä päivänä, sade yllätti rantapuuhamme ja pakkasimme äkkiä kamat suojaan ja lähdimme kotiin. Kaheli naapuri oli jo portilla vastassa ja raakkui kuin vähämielinen, tikahtumaisillaan nauruun, että mitäs minä sanoin, ei kannattanut lähteä, sade tuli.

Lapsetkin pelkäsivät tuota nukkavierua laitapuolen kulkijaa ja silloin minä suutuin. Karjuin sille päin naamaa että me olemme viettäneet 29 upeaa päivää lasten kanssa rannalla samalla kun hän on haissut kaikki päivät sisällä sadetta peläten, ja että pahoinpitelisin itseni, jos olisin itse tehnyt yhtä tyhmän ratkaisun kuin hän. Miekkonen hiljeni sen verran että päästi meidät ohitseen, mutta huusi vielä perään ROMAHTAA, ennen kuin astuimme hienoon taloomme ja hän pujahti ränsistyneeseen vajaansa.