Nyt on tullut aika
tehdä se taika
että villasukat komeroon
ja mummon luo koveroon
siellä viinimarjat kypsyy
niitä saa kerätä pitkin syksyy
mummolla on mustiakin
ja niiden syönti on lustiakin
pauke on siellä kova
mehtämiehillä ei ole loma
ne kyyhkysiä jahtaa
pataan panna ne mahtaa
sieniä ei taida tulla
sanoi ainakin naapurin ulla
tuumi, että ne on kuivuneet
tai hiiret on niitä napostelleet
mut mustikoita ois
kun vain kerätä vois
mutta selkä terävän totin tarvitsee
vaikka joku mustikoista juttelee
oliskohan lopetettava tämä juttu
tuli ovelle joku tuttu
taidetaan kahvit keittää
ja parit jutut heittää
tehdä se taika
että villasukat komeroon
ja mummon luo koveroon
siellä viinimarjat kypsyy
niitä saa kerätä pitkin syksyy
mummolla on mustiakin
ja niiden syönti on lustiakin
pauke on siellä kova
mehtämiehillä ei ole loma
ne kyyhkysiä jahtaa
pataan panna ne mahtaa
sieniä ei taida tulla
sanoi ainakin naapurin ulla
tuumi, että ne on kuivuneet
tai hiiret on niitä napostelleet
mut mustikoita ois
kun vain kerätä vois
mutta selkä terävän totin tarvitsee
vaikka joku mustikoista juttelee
oliskohan lopetettava tämä juttu
tuli ovelle joku tuttu
taidetaan kahvit keittää
ja parit jutut heittää
Vastaukset 3
Vanhimmat
aikojeni lähikunta.
On tosiaan aika kerätä viinimarjat, eikä itikat haittaa enää.
Itse ajattelin odotella puolukoiden kypsymistä. Viime kesänä keräämäni mustikat ovat melkein kaikki pakastimessa, joten ei ole tarvinnut niitä tänä kesänä marjastaa.
Pendoliino!
Kuin juna, Pendoliino,
joka kiskoilla kiitää,
samoin elämä rientää,
vauhdilla eteenpäin.
Myös lintu,
tullessa syksyn,
Pendoliinoa oottaa
varsilla tien,
langoilla valotolppien,
vain etelään päästäkseen,
Myös mieli, sekin kaipaa
valoa pimeyteen,
aurinkoa sydämeen
jostain saapumaan.
Kuin lintu,
se varjoissa yön
Pendoliinoa oottaa,
kulkiessaan
kujilla elämänpolun,
pois lämpimään päästäkseen.
Vaan juna, Pendoliino,
oottajat jättää unhoon
vinhasti kiitäessään,
ohi kiireissään.
Ei lintu,
ei kaihoisa mieli
Pendoliinonsa matkaan
ne päässeetkään,
vaan varsilla kujatien
he oottavat edelleen.
Kun juna, Pendoliino,
uudelleen saapuu kerran,
oottavain asemalle,
se myös pysähtyy.
Saa lintu,
ja väsynyt mieli
Pendoliinonsa syliin
silloin lennähtää,
tien varrelle oottamaan,
ei unohdu ainutkaan.
Runosi oli kaunis vänän surumielinen,mutta kuitenkin mukaansa tempaavan kaunis,kiitos.