sitä, että joku kaipaa toista, jopa lyhytaikaistakin tuttavuutta, vuosienkin jälkeen. Tulee näitä kommentteja, että get over it ja ala elämään elämääsi. Itse ainakin elän elämääni, olen ihan onnellinen sinkku, mutta silti kaipaan sitä yhtä miestä. En minä sille tunteelle mitään mahda, enkä sitä häpeä. Jos joku ajatukselle nauraa tai pitää outona, niin aika julma ihminen. Tiedän melko varmasti, ettei tuo mies ajattele samalla tavalla musta, mutta silti kiinnyin häneen ihmisenä. Eikä se kaipaus välttämättä tarkoita mitään ruusunpunaisten lasien takaa maailmaa katsomista; en ole rakentanut elämääni jonkun yksipuolisen ihastuksen varaan. Omalla kohdallani tämä ihastus on vain kehittänyt minua ihmisenä.
Tällainen olen aina ollut. Kiinnyn harvoihin ihmisiin, mutta kun kiinnyn, niin se kiintymys on sitten todella voimakasta. Minusta olisi huolestuttavampaa, jos en koskaan kaipailisi ketään. Ihmiset ovat erilaisia, se vaan pitäisi hyväksyä. Täysillä eläminen ei tarkoita välttämättä mahdollisimman monia kokemuksia vaan enemmänkin mahdollisimman syvällisiä kokemuksia. Joku joskus sanoi mulle, koskien erästä toista miestä, että se tulee särkemään mun sydämen. Silloin ajattelin, ja ajattelen vieläkin, että sydänsurut kuuluvat elämään, eikä niitä kukaan voi/saa estää. Pahempaa olisi jos eläisin niin, ettei kukaan pysty särkemään mun sydäntäni, koska silloin särkisin sen itse omalla toiminnallani.
Niin, eli pointtini? Uskaltakaa tuntea, älkääkä hävetkö tunteitanne. Silloin ehkä voitte hävetä enemmän, jos ette tunne yhtään mitään.
Tällainen olen aina ollut. Kiinnyn harvoihin ihmisiin, mutta kun kiinnyn, niin se kiintymys on sitten todella voimakasta. Minusta olisi huolestuttavampaa, jos en koskaan kaipailisi ketään. Ihmiset ovat erilaisia, se vaan pitäisi hyväksyä. Täysillä eläminen ei tarkoita välttämättä mahdollisimman monia kokemuksia vaan enemmänkin mahdollisimman syvällisiä kokemuksia. Joku joskus sanoi mulle, koskien erästä toista miestä, että se tulee särkemään mun sydämen. Silloin ajattelin, ja ajattelen vieläkin, että sydänsurut kuuluvat elämään, eikä niitä kukaan voi/saa estää. Pahempaa olisi jos eläisin niin, ettei kukaan pysty särkemään mun sydäntäni, koska silloin särkisin sen itse omalla toiminnallani.
Niin, eli pointtini? Uskaltakaa tuntea, älkääkä hävetkö tunteitanne. Silloin ehkä voitte hävetä enemmän, jos ette tunne yhtään mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on se kun on oikein kiintynyt ja ihastunut, ehkä rakastunutkin johonkin ihmiseen ja ehkä yksipuolisesti niin saa kuulla ilkeitä kommentteja ulkopuolisilta siitä kuinka sitä on "pakkomielteinen"!
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että pitää uskaltaa tuntea! Pitää uskaltaa rakastaa ja tykätä vaikka kuinka oliskin yksipuolista ja saavuttamatonta. Jos luovuttaa vain siksi että nyt ei onnistu, niin ei mitään hyvää koskaan saa. Jotkut asiat on vaikeasti saavutettavissa mutta jos oikein haluaa niin kannattaa taistella niiden eteen, ehkä ne tunteet vastapuolellakin alkaa joskus vielä heräämään. Ihmissuhteissa monet jutut on sellaisia ettei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan, tietenkään ihan kaikkeen eivät päde mutta esim. tohon kiinnostuksen heräämiseen molemminpuoliseksi se kyllä voi päteä.
missä menee raja?
Täällä netissä keskustelu nyt vaan on tällaista ääripää keskustelua, että ollaan joko puolesta tai vastaan, mustaa ja valkoista. Jos kirjoituksesta saa sellaisen mielikuvan (joka jokaisella on omanlaisensa) että kirjoittaja ei muuta tee kuin odottaa kotona että yksipuolinen ihastus menee ohi, toki siihen vastataan: "stemppaa nyt tyttö hyvä ja mene eteenpäin!", mikä mielestäni on kannustavaa. Eikä sitä paitsi täällä voi olettaa saavansa aina mielestään vastausta, jos koskaan.
Että koittakaas tytöt nyt tsempata ja lähteä vaikka reippailemaan ulos, kuka tietää voitte vaikka tavata jonkun uuden ja ihanan joka tuntee samoin kuin sinä. ;)
Kevättä ilmassa..
sit minä tuon kirjoittaja...