Shelttikö meille?

Tässä omia kokemuksiani sheltistä :)

1. oma koira ei hauku, olen sen opettsnut olemaan haukkumati. mutta olen myös nähnyt shelttejä jotka haukkuvat kaikkea minkä näkevät.

2. pääseehän minkälaisen koiran kanssa tahansa julkisiin kulkupeleihin kun vaan maksaa. riippuen sheltin koosta saatko sen paikallisbussiin viedä ilmaiseksi. omaani en saa, tai no riippuu kuskista miten isona ne omaani pitävät :)

3. oma ei ole syönyt mitään. jätin pentuna paljon luita ja lempilelun kun jätin pennun yksin. opetin jo pienestä alkaen olemaan yksin. tämäkin yksilöllistä.

4. Ei ole varautunut, riippuu hyvin pitkälti myös sosiaalistamisesta minkälainen koirasta tulee. Yleisesti ottaen sheltistä sanotaan, että se on vieraita kohtaan varautunut mutta omani kanssa harrastan esim. kaverikoiratoimintaa ja kaikki rapsutuskoneet ovat tervetulleita

Kerran eräs naishenkilö juoksi leirintäalueella perääni ja halusi nähdä koirani. Hän oli kauan miettinyt shelttiä koirakseen mutta oli nähnyt luonteeltaan hyvin päinvastaisia koiria kuin mitä itselläni on ja oli aivan ihmeissään asian kanssa :)

sheltti on hyvin miellyttämisen haluinen koira joten opettaminen on helppoa! :)

1. meillä haukutaan sillon, kun minua komennetaan, kun mitään ei tapahdu. Esim. agilitykentän laidalla, kun pitää odottaa omaa vuoroa. tokossa, kun ei koko ajan tehdäkään mitään vaan pitäs muka vaan olla. koirapuistossa, kun muut juoksee ja niitä pitää paimentaa. minulle, kun ovisummeri soi enkä ole tarpeeksi nopeasti ovella.
Mutta meidän sheltti ei "räksytä". se on semmosta haukahdus siellä täällä. huutelua.

2. se miten julkinenliikenne suhtautuu koiriin riippuu paikkakunnasta. tampereella kuljettaja saa päättää ottaako koiran kyytiin. jos ottaa, on se koiralle yleensä ilmainen. Mutta olen myös kävellyt pentupiiristä kotiin, kun bussi ei ottanut meitä kyytiin, koska "collie" ei ole sylikoira.

3. on. kengät. monet kengät. en halua edes ajatella.

4. se kuinka varautunut meidän sheltti on, riippuu siitä kuinka sitä lähestytään. osan se ottaa heti ilolla vastaan ja toisissa menee kauemmin. yleensä auttaa, kun menen uuden ihmisen viereen kyykkyyn ja kehun koiraa, kun se lähestyy meitä. Yritän sillä kai osoittaa, että uusi tuttavuus ei ole vaarallinen.
Shelttini rakastaa kehuja ylikaiken ja menee niistä ihan sekaisin. :D

Karvanlähdöstä (kun joku sitä kyseli) voin sanoa sen verran, että sitä lähtee ja paljon. Shelteilläkin olen kyllä tavannut montaa eri laatuista karvaa. mutta meillä sitä karvaa lähtee aina ja vaikka kuinka harjaisi niin silti...ja tuntuu, että joskus harjaamisen jälkeen vielä enemmän. :)

1.Haukku tulee helposti ja loppuu, kun omistaja varmasti on huomioinut ja todennut tilanteen olevan ok. Ei yksinään räksytä.
2.Monessa paikassa olen raahannut, mihin saa viedä, mutten bussissa.
3.Ikinä ei ole mitään tuhonnut, mutta taitaa olla yleisempää se pureskelu pihan kaivaminen. Tähän on paneuduttu erityisesti ja meillä hallinnassa.
4.On varautunut. Riippuu ihmisestä, mutta ei tod."väkisin", tutustuu vaan omassa tahdissaan."Päällekäyvät" ihmiset hermostuttaa.
...Karvaa lähtee paljon,vähän koko ajan, mutta nartuista varsinkin joka juoksun jälkeen. Uroksilla ei niin massiivista, mutta harjaus ja pesu auttaa. Putoaa ihan tuppoina.
...Ovela,kiero,kauhea junttipää,"tuulella käyvä", haastava,ihana,hurmaava,ei vain söpö pikkukoira,vaan uskollinen tosiystävä ja koira isolla K:oolla! =)

1. Shelttini haukkuu välillä meluaville ja ympärillä häslääville pikkulapsille. Välillä myös muille koirille, mutta kyllä se yleensä käskystä on hiljaa.

2. Olemme kerran menneet bussilla ja silloin pääsi ilmaiseksi, sylissä se oli. Ei se tykännyt bussilla matkustaa, kokeiltiin sen kanssa pieni matka vain miten suhtautuu. Autolla matkustelu on kivaa.

3. Ei ole syönyt.

4. On hieman arka uusia asioita kohtaan, mutta tie koiran sydämeen käy vatsan kautta :D. Eli meidän shelttimme tulee vieraampiekin ihmisten lähelle, jos saa jtn hyvää :D. Kyllä se tulee ilmankin, kunhan saa ensin tutustua rauhassa.

1. Haukkuherkkä. Asunnossa ei hauku. Haukkuu omituisesti liikkuville henkilöille ja ihmisille, joita ei tunne ja jotka kiinnittävät siihen huomiota. Haukkuu myös innostuttuaan (agility). uskoisin, että haukku olisi saatu kuriin, mutta pentuaikoina asuttiin maalla, jolloin kiinnittää sellaisiin asioihin vähemmän huomiota. Ja omana mieleipiteenä: koira täytyy saada olla koira. Minusta täysin haukkumattomat koirat ovat jotenkin luonnonoikun tuntuisia.

2. Autolla ollaan useimmiten liikuttu, mutta esimerkiksi bussiin pääsee, jos ilmoittaa koirasta bussiyhtiölle ennen matkaa (allergikkojen takia). Junassa on oma koiraparkki, sinne pääsee. Riippuu siis yhtiöstä.

3. Koirani ei oikein ole innostunut pureskelija, jonka takia joudun pesemään sen hampaat harjalla hammaskiven välttämiseksi. Kiveksien lähddettyä (syöpäriski) on alkanut pureskella possun korvia. Ainut "tuho" jonka se voisi tehdä, on se, että se raaputtaa ovea, jos se jää oven toiselle puolelle (ja talossa on ihminen toisessa huoneessa) tai jos sillä on hätä. tosin koira on pienuudensa takia ei pysty raapimaan oveen naarmuja, ainakaan mitään näkyvää.

4. Koirani voi lahjoa. siltä jolta saa makkaraa, sitä se tottelee ja ihanoi. Jos makkaraa ei kuitenkaan ole käsissä, on aika vaikea saada tutustumaan muihin ihmisiin. Tottuu kyllä nopeasti, jos henkilö tulee minun asunnolleni ilmankin makkaraa. Vähän aikaa haukkuu, mutta jos siihen ei kiinnitä huomiota ja antaa olla omissa oloissaan, tulee itse haistelemaan uutta henkilöä.