Aikani tätä asiaa pohdituani olen tullut siihen tulokseen, ettei kuvataide oikein ole enää nykypäivää. Vaikka piirtäminen ja maalaminen on kivaa, niin se asema joka sillä on ollut historiassa on autamatta menetetty.
Mitään sellaista ei pysty enää maalaamaan, joka ihmisiä hätkähdyttäisi, eikä maalaustaide ole tuonut mitään merkittävää uutta sitten 70-luvun. Sen aseman, joka joskus muinoin kuului kuvataiteelle, on vienyt muu media, televisio etunenässä. Yhtään nimekästä kuvataiteilijaa ei nykypäivänä ole. Tunnetut nimet ovat muiden taiteiden edustajia.
Kuvataide ei pysy pystyssä omin avuin, vaan vaatii jatkuvaa yhteiskunnan tukea. Näin ei ollut ennen. eräs sukulaisenikin ryhtyi kuvataiteilijaksi (30-luvulla), kun sillä tienasi ihan hyvin. Toisin on nykyään. Itsensä ei-apurahoilla elättävä kuvataiteilija on harvinaisuus. Ja kaiken huipuksi nykytaiteilijat ovat täysin vieraantuneet yhteiskunnasta ja pyörivät lähinnä oman napansa ympärillä, kuvitellen, että heidän fiiliksensä oikeasti kiinnostavat jotakuta.
Tulevaisuudessa kuvataide marginalisoituu, koska sille ei ole laajan kansan kysyntää. Vain harva viitsii maksaa taiteesta sen, minkä sen tekeminen vaatisi. Se osa kuvataiteesta joka kykenee elämään, elää joko teollisesti graafisen suunnittelun kautta tai harrastajavoimin perinteitä vaalien.
Mitäpä mieltä, arvon taiteilijat, uskallateko sanoa rehellisen mielipiteenne?
Mitään sellaista ei pysty enää maalaamaan, joka ihmisiä hätkähdyttäisi, eikä maalaustaide ole tuonut mitään merkittävää uutta sitten 70-luvun. Sen aseman, joka joskus muinoin kuului kuvataiteelle, on vienyt muu media, televisio etunenässä. Yhtään nimekästä kuvataiteilijaa ei nykypäivänä ole. Tunnetut nimet ovat muiden taiteiden edustajia.
Kuvataide ei pysy pystyssä omin avuin, vaan vaatii jatkuvaa yhteiskunnan tukea. Näin ei ollut ennen. eräs sukulaisenikin ryhtyi kuvataiteilijaksi (30-luvulla), kun sillä tienasi ihan hyvin. Toisin on nykyään. Itsensä ei-apurahoilla elättävä kuvataiteilija on harvinaisuus. Ja kaiken huipuksi nykytaiteilijat ovat täysin vieraantuneet yhteiskunnasta ja pyörivät lähinnä oman napansa ympärillä, kuvitellen, että heidän fiiliksensä oikeasti kiinnostavat jotakuta.
Tulevaisuudessa kuvataide marginalisoituu, koska sille ei ole laajan kansan kysyntää. Vain harva viitsii maksaa taiteesta sen, minkä sen tekeminen vaatisi. Se osa kuvataiteesta joka kykenee elämään, elää joko teollisesti graafisen suunnittelun kautta tai harrastajavoimin perinteitä vaalien.
Mitäpä mieltä, arvon taiteilijat, uskallateko sanoa rehellisen mielipiteenne?
Vastaukset 34
Vanhimmat
70-luvulla mietin ammatinvalintaa.En lähtenyt kuvataiteita opiskelemaan koska turvallinen leipä oli tavoitteena.Ihailen nykypäivän nuoria jotka suuntaavat sinne mihin on intohimo,elää ja tehdä valintoja.
Mikä määrittää arvostuksen?
Raha ja kaupallisuus? Onni siitä että jättää kädenjälkensä tähän Maailmaan, saa jotain kaunista aikaiseksi? Ajattelivatko entisajan maalarit tällaisia asioita.
Ehkä he ansaitsivat leipänsä lahjalla joka heille oli suotu.
"Kauneinta mitä me voimme kokea on salaperäinen.Siinä on kaiken taiteen ja tieteen lähde" A.Einstein
vielä tänään: http://tuijantaidetta.kotisivukone.com
"Mikä määrittää arvostuksen? "
Toki se, keneltä kysytään. Mutta tarkoitin sitä, että suuren yleisön ja etenkään nuorison arvostus ei ole kuvataiteessa.
Yksi arvostuksen (todellinen) mittari on rahankäyttö. Musiikkiin, peleihin, leffoihin ja muihin riittää rahaa, mutta kuvataiteesta ei juuri makseta.
Uskoisin tämän johtuvan siitä, että taiteelta haetaan nykyään fiiliksiä, vahvoja elämyksiä ja musiikki ja elokuvateollisuus yksinkertaisesti jyrää kuvataiteen.
Kuvataiteen arvostus on koko ajan kasvamaan päin juuri nuorten aikuisten ja hyvin toimeentulevien keskuudessa. Sen verran olen galleriatoimintaa sivusta seurannut että hyvin kauppa käy. Kun aikaisemmin kehystettiin taidejulisteita kotien seinille niin nyt halutaan aitoa tavaraa ja ollaan siitä myös valmiita maksamaan.
Kysymys on siitä kannataako jokaiseen provokatiiviseen kannanottoon lähteä kommentoimaan.
Otan kuitenkin riskin tällä kertaa.
"Yhtään nimekästä kuvataiteilijaa ei nykypäivänä ole. Tunnetut nimet ovat muiden taiteiden edustajia."
Ilmeisesti et taida paljonkaan seurata mitä "kentällä" oikeasti tapahtuu.
"Kuvataide ei pysy pystyssä omin avuin, vaan vaatii jatkuvaa yhteiskunnan tukea. Näin ei ollut ennen. eräs sukulaisenikin ryhtyi kuvataiteilijaksi (30-luvulla), kun sillä tienasi ihan hyvin. Toisin on nykyään. Itsensä ei-apurahoilla elättävä kuvataiteilija on harvinaisuus.."
Kyllä kuvataide Suomessa voi vallan hyvin olosuhteisiin nähden.
Alussa minäkin sain apurahoja useammankin kerran, mutta nyt viimeisinä 7 vuotena en ole niitä juurikaan hakenut koska en enää niitä tarvitse. Nykyisin ansaitsen elantoni Kuvataiteella täysin.
Se vaatii taiteilijalta paljonkin muuntautumiskykyä jotta se onnistuisi. Enää ei ole kuvataiteen tekotavoissa eikä tyyleissä sitä yhtä ja ainoaa totuutta, vaan taiteilijan on joustettava "kysynnän" mukaan. Se takaa taiteilijalle kuten minullekin varman toimeentulon. Varmaan kuvataiteilijan osaaminenkin on siihen oleellinen juttu.
Jos taiteesi ei "käy kaupaksi" niin jokin noista ylläolevista kriteereistä ei täyty.
Vaikka kuvataiteilija kuuluisi omasta mielestään "eliittiin" valokuvan tarkkojen valokuvajäljennösten maalarina, se ei takaa ainakaan täällä Suomessa vielä toimeentuloa.
Täytyy osata tehdä muutakin, esimerkiksi muotokuvia mallista, maastossa tehtyjä maisemia tai abstrakteja "sisustustauluja" ja paljon..paljon muutakin. Tuossa kaikessa pitää vielä näkyä taiteijijaa ja hänen omaleimaisuuttaan. Jos nuo asiat ei ihmisiin "iske" niin silloin kannattaa tehdä omia johtopäätöksiä omasta taiteilijaurastaan.
"Ja kaiken huipuksi nykytaiteilijat ovat täysin vieraantuneet yhteiskunnasta ja pyörivät lähinnä oman napansa ympärillä, kuvitellen, että heidän fiiliksensä oikeasti kiinnostavat jotakuta."
Tämä lausahduksesi paljastaa oman asenteesi koko nykytaiteen käsitettä kohtaan. Se kertoo sinusta että sinulla ei ole tuota muuntautumiskykyä. Tulee eittämättä mieleen että olet pettynyt ja katkera siitä että oma taiteesi ei olekkaan niin suosittua kun itse olet ehkä olettanut. Mene ja tiedä, saatan olla väärässäkin.
Kuvataide siis voi vallan hyvin täällä Suomessa kun tutustuu siihen ilman ennakkoluuloja.
selvyyden vuoksi, ettei minulla ole juurikaan tekemistä taiteilijamaailman kanssa, ja olen vain alan harrastaja. Eli mistään katkeruudesta tässä ei ole kysymys.
Arvasit aivan oikein, etten juurikaan seuraa taiteen kenttää. Ja juuri siksi tajuan, että se on marginaalikenttä, koska tieto ei vuoda uutisvälineisiin, niin kuin esim. musiikkimaailma tekee. Käyn kyllä taidenäyttelyissä ja olen lukenut taidehistoriaa, että ihan puupää en alan suhteen ole.
""Ja kaiken huipuksi nykytaiteilijat ovat täysin vieraantuneet yhteiskunnasta ja pyörivät lähinnä oman napansa ympärillä, kuvitellen, että heidän fiiliksensä oikeasti kiinnostavat jotakuta.""
"Tämä lausahduksesi paljastaa oman asenteesi koko nykytaiteen käsitettä kohtaan."
Saattaa olla, että asenteeni on se, etten ymmärrä kaikkea nykytöherrystä, mutta enimäkseen tarkoitin sitä, että noiden nykytaidetta ymmärtämättömien osuus väestöstä on suuri.
Ja pääosin kyse ei kuitenkaan ole taiteen huonoudesta, vaan siitä, että ihmisillä on muita tapoja saada "kuvia seinilleen". Hyvä esimerrki on, että ammattivalokuvaus on kuolemassa pois, koska tarve todella huippuluokan kuville on aika vähäinen. Suurin osa tyytyy "ilmaiseen" omalla kameralla otetuun digikuvaan, jopa siis media.
Hieman saman voisi sanoa taiteesta. Vaikka hyvää taidetta on, niin rinnalla on huomattavasti enemmän halpaa "taidetta", joka on kuitenkin riittävän hyvää ihmisten seinille.
Siteeraan vain erään ihmisen lausumaa. Hän sanoi taitelijaveljestään, että hänen kohdallaan ei oikeastaan ole ollut kysymys ammatinvalinnasta vaan kohtalosta, ainoa mitä tämä ihminen voi kuvitella tekevänsä.
Siinä ei sitten paljoa paina ulkopuolisten mielipiteet siitä, kannattaako maalata, kun se on ainoa vaihtoehto. Opetustyö tuo sitten sitä lisäansiota, jota taiteilija tarvitsee.
Kuvataide muuttaa muotoaan ja esim. taidevalokuvaus saa enemmän ja enemmän arvostusta osakseen koko ajan. Vielä se on Suomessa vähän väheksytty taidemuoto, mutta katsellaan muutama vuosi eteenpäin niin tilanne on ihan toinen. Maalaus pysyy rinnalla mukana aina niin kauan kuin maalausta joku haluaa tehdä ja sitä joku haluaa ottaa vastaan joko ostamalla tai vain katsomalla. Mikään taidemuoto ei kuole eikä ole turhaa niinkauan kun joku sillä keinolla kokee tarvetta itseään ilmaista.
..arvostetaan ja ostetaan kun taiteilija on sellainen josta tykätään, oli nimeä tai ei. Taiteilija joka tyrkyttää itseään joka suuntaan, saa vain sääliä ja myötäelämistä.
Pesunkestävä taiteilija kestää myös arvostelua laidasta laitaan. Täällä on esiitynyt ainakin yksi taiteilija joka ei kestä minkäänlaista arvostelua omasta taiteestaan ja se on surullista hänen kannaltaan. Hän tekee ihan "mukiinmeneviä" töitä mutta on jo saanut narrin maineen kommentoitiensa vuoksi ja häntä ei enää kukaan arvosta vakavana taiteilijana.
Koska taiteesta on tullut vakavaa?????
Eikös sen pitäis hyppiä ja liitää ja nauraa ja kontata..ja ennen kaikkea olla oma itsensä....
Tällä palstalla todellakin näkee kaikenlaista. Minulle on jäänyt mieleen eräs Rovaniemeläinen harrastelija "taiteilija" joka syyttelee muita taiteilijoita siitä etteivät he maalaisi teoksiaan itse. Samanlaista kiusantekoa tämä kyseinen "taiteilija" harrastaa muillakin palstoilla ja on jopa useilta palstoilta poistettu sen takia. Tämä kaveri jos joku on tehnyt itsestään kateellisen pellen. Mitäpä muutakaan voisi odottaa moiselta harrastelijalta.
Kuva taide on ja pysyy. ja vaikka kuvataide kärsisi hetkellisesti avostuksen puutteesta(mitä en itse kyllä allekirjoita), niin kuvataide ei koskaan kuole kokonaan ja uskallampa veikata kuvataiteen uutta nousua, kunhan on kaikki ja erikoinen kokeiltu ensin nykytaiteen keinoin.
Tottahan se on, että ennen vanhaan luotiin taiteeseen paljon uutta ja eri tyylisuuntia syntyi kuin itsestään.. Mutta nyt onkin hyvä ammentaa inspiraatiota sieltä vanhasta ja lisätä siihen jotain uutta ja nykyaikaistakin.
Ja itse aijon hyvillä mielin erikoistua opinnoissani maalaustaiteeseen, vaikka pidän myös installaatiotöistäkin.
Riippuu kai siitä, mistä intresseistä sä kuvataidetta teet.
Jos sulla on fantasioissa suuret tulot, niin sitten se sun taiteen teko on kyllä bisnestä - siis sun täytyy tehdä kuva, jonka miljardööri haluaa hankkia seinälle. No, jos sä haluut tehdä taidetta sua itseäsi varten, sen takia, että sulla on vain pakonomainen tarve sen tekemiseen, etkä ilman sen tarpeen tyydyttämistä pärjää, niin sehän on ihan ok. Silloin ei mietitä kuin korkeintaan sitä, että sä saat siitä jonkinlaisen elannon itsellesi tai perheellesi.
Jos jätetään tämä europuoli pois "taiteilusta", niin toinen asia on sitten arvostus ja kunnian saaminen. Se onkin muuten vähän hankalampi juttu. Taiteilijat, kun ovat tosi itserakkaita ja vielä sillä tavalla itserakkaita, että itserakkaus muuttuu itsetuhoisuudeksi,jos ei kukaan arvosta. Tervesieluinen kuvantekijä kun ei välitä paskan vertaa siitä, arvostaako hänen raapustuksiaan kukaan, koska tarve raapustaa on vain niin kova, että sitä on pakko tehdä aika ajoin. Sellainen raapustelija, joka haluaa raapustelustaan stipendin, jonkun helvetin ry:n jäsenyyden tai muuten vain "suitsutusta egolleen", ei oikeastaan omaa tervettä raapustelun tarvetta, hän haluaa olla yksinkertaisesti vain "markkinatalouden menestyjä".
Jotenka, olet väärässä. Ei kuvataide, raapustelu, piirustelu, luominen (huom. vaikka se onkin ollutkin esillä jo hamassa alussa) ole aikansa elänyttä, se on vain joidenkin yksilöiden luonnollinen tarve samalla tavalla kuin paskalla käyminen. Kaikki se mitä tuon "luomisen" tarpeeseen liitetään, rahankeruu, kunnianhaku yms.on sen sijaan täyttä tuulentavoittelua ja harhaa. Milläkö perusteella? No sillä, että ei luovuus mitenkään maksimoidu tai edes lisäänny siitä, että sen avulla kerätään rahaa tai kunniaa, päinvastoin se tahtoo tällaisten asioiden edesauttamana vain vähentyä, minimoitua, jopa hävitä kokonaan.
olihan tuossa asiantynkääkin. Olen samoilla linjoilla siinä, että luovuus voi kuolla todella helposti.
Se että taide olisi luonnollista kuin 'paskalla käynti' joillekin, pitänee paikkansa kuitenkin aika harvojen kohdalla. Nykymaailma kun pyrkii tappamaan luovuuden. Vaatii hemmetin hyvän itsetunnon olla juuri sellainen kuin huvittaa ja tehdä taidetta tuosta vaan. Sellaista persoonaa ei muut hetkauta, ja sellaisiahan tässä maassa ei juuri ole.
Kenties onkin paljon helpompaa juosta niiden stipendien ja ulkoisten arvostusten perässä, siihenhän aika moni tähtää. Kenties alunperin luovien ihmisten tukemiseen tarkoitetusta järjestelmästä onkin tullut joidenkin kompastuskivi?
tarkoita, että maalaaminen ja piirtäminen olisivat aikansa eläneitä, vaan sitä, että se arvostus (myös taloudellinen), joka kuvataiteilijoilla oli kultakaudella (Edefelt, Gallen-Kallela, etc.) on pikkuhiljaa haihtunut ja nyt kuvataiteilijoiden arvostus ovat yhteiskunnallisesta vinkkelistä hyvin alhainen.
Aiemmin kuvataide herätti ihmisissä intohimoja, näyttelyistä uutisoitiin lehdissä ja ne aiheuttivat jopa yhteiskunnalista pahennusta, mutta missä tämä näkyy nyt? Pahennusta ja intohimoja aiheuttaa korkeintaan se, että miten luvattoman ala-arvoisia töitä tehdään kalliilla yhteiskunnan tuella.
Kuvataide ei enää kykene kilpailemaan liikkuvan kuvan ja digitaalisen median kanssa ja on siksi aikansa elänyttä. Ihmisille ei riitä enää pelkkä staattinen kuva, koska ollaan totuttu liikaa jo television vaikutukseen. Kuvataiteen teho ei yksinkertaisesti riitä.
Ja ainoa arvotuksen mittari on raha. Jos joku sanoo arvostavansa kuvataidetta, mutta ei koskaan osta sellaista, hän puhuu paskaa. On helppo olla "hyvä" ihminen ja sanoa arvostavansa jotakin, mutta todellinen arvostus mitataan juuri rahan kautta, siinä mistä ihminen on valmis luopumaan arvostuksensa takia.
Kirjoitat näin: No sillä, että ei luovuus mitenkään maksimoidu tai edes lisäänny siitä, että sen avulla kerätään rahaa tai kunniaa, päinvastoin se tahtoo tällaisten asioiden edesauttamana vain vähentyä, minimoitua, jopa hävitä kokonaan.
Suomessa taiteilijoita todellakin kielletään virallisissa taidepiireissä tienaamasta taiteellaan rahaa. Mutta tähänkö todellakin on tultu, että väitetään luovuudenkin katoavan rahan ja menestyksen tulon myötä. Taiteessa on käsitys myös että virheitä tekemällä oppii. Mutta mitä? Virheitä tekemällä oppii vain tekemään virheitä, ihmisellähän on tapana toistaa läpi elämänsä tekemällä samat virheet uudestaan.
Vain onnistuminen tuottaa lisää onnistumisia. Näin myös taiteilija joka tuntee työssään onnistuneen ja saavuttaa myös menestystä. Tuottaa entistä parempaa ja onnistuneenpaa taidetta. Kyllä luovuutta syö eniten se että taiteilija joutuu kamppailemaan arkisten tyhjänpäiväisten asioiden, kuten taloudellisen toimeentulon kanssa. Mikäli vatsa tyhjänä joutuu jatkuvasti miettimään mistä saisi itselleen ja lapsilleen elannon, tai millä maksaa ensi kuun vuokra, on luominen hyvinkin vaikeata. Otetaan esimerkiksi taiteilijan saama tilausteos, vaikkapa muotokuva. Jos taiteilijan taloudellinen tilanne on vakaa, hän voi keskittyä täysillä muotokuvan tekemiseen. Mikäli nälkä kurnii suolistossa ja tilaustyön rahat pitäisi laittaa ensi kuun vuokraan, tuleekin vastaan jo hyvin paljon rajoituksia jotka todella haittaavat luovuutta ja taiteen tekemistä. Taiteesta tuleekin suoritusta, jonka tavoitteena onkin vatsan täyttäminen tai ensi kuun vuokran maksaminen.
Väitän kokeneeni tämän henkilökohtaisesti. Parhaat ja uskomattomimmat teokseni olen tehnyt silloin kun asiat, niin taloudelliset kuin muutkin, ovat olleet hyvin. Näin olen saanut tehdä taidetta rauhassa ilman ulkoisia paineita.
"Pahennusta ja intohimoja aiheuttaa korkeintaan se, että miten luvattoman ala-arvoisia töitä tehdään kalliilla yhteiskunnan tuella."
Kysyn sinulta Provox mihin tarkoituksiin taiteilijoille myönnetään yleensä apurahaa? Edellyttävätkö nuo lautakunnat säätiöt jotakin tiettyä tasoa taiteilijalta kun myöntävät apurahaa?
Sinulla näyttää olevan aika groteski ja yksinkertainen käsitys näistä asioista.
"Ja ainoa arvotuksen mittari on raha. Jos joku sanoo arvostavansa kuvataidetta, mutta ei koskaan osta sellaista, hän puhuu paskaa. On helppo olla "hyvä" ihminen ja sanoa arvostavansa jotakin, mutta todellinen arvostus mitataan juuri rahan kautta, siinä mistä ihminen on valmis luopumaan arvostuksensa takia."
Tämäkin vuodatuksesi kertoo millä tasolla ajatusmaailmassasi nämä asiat on.
Usko nyt minua, kun teet ihmisten fiiliksiin vetoavaa taidetta ja teet sitä vieläpä hyvin, sitä myös hankitaan seinälle maksoi mitä maksoi, eikä sinun tarvitse tehdä muuta työksesi.
Ehkä sinun taiteesi ei sitten ole niin hyvää kun se ei käy kaupaksi.
Vaikka minä elätän taiteella itseni, ei minun "ainoa arvostuksen mittari" ole raha. Minulle arvokkainta on nähdä ne fiilikset jotka taiteeni joissakin ihmisissä saa aikaan.
Tällä hetkelläkin minulla on meneillään muotokuvan teko ja kaksi uutta odottaa. Sinäkin varmaan tiedät että ne ovat rahallisesti yksi niitä parhaimpia työtilaisuuksia mitä taiteilija yleensä tekee tilauksesta.
Silti olen nyt kieltäytynyt uusista vastaavista tilaustöistä koska olen lähdössä vajaan vuoden kuluttua taas asuntoautollani pohjois-Italiaan.
Menen sinne nimenomaan niiden fiiliksien vuoksi koska olen huomannut että juuri siellä maalatut tauluni antavat niitä myös muille ihmisille. Siellä pystyn parhaiten tuomaan kankaalle ne tunnot joita siellä ollessani tunnen.
arvostaa kuvataidetta tai mitään muutakaan taidetta rahalla koska minulla sitä rahaa ei ole.
Kirjallisuutta kulutan hyvin paljon, mutta sitä saan ilmaiseksi kirjastosta. Tarkoittaako tämä sitä, että en OIKEASTI arvosta kirjallisuutta tai kirjailijoita, kun en mene niitä kirjoja kaupasta ostamaan? Höh, hölmöä.
Myös näyttelyt ja museot käyn kahlaamassa läpi, vaikka minulla ei ole varaa ostaa taidetta omalle seinälleni. Olen iloinen ja kiitollinen, että jotkut haluavat meille tätä taidetta tehdä, vaikka siitä ei suuria rahoja repeäisikään. Olen myös kiitollinen, että veronmaksajat tukevat näitä taiteilijoita, jotka tekevät taidetta meille kaikille, eivät vain rikkaille tilauksesta.
Minusta ajatusmaailmasi on hieman mustavalkoinen, vaikka se kai on tarkoituksesikin, ainakin nimimerkistäsi päätellen. Varmaankaan valtaosassa ihmisistä ei kuvataide aiheuta mitään sen suurempia intohimoja, tai ainakaan sen tiimoilta käytävät väittelyt ja keskustelut. En ole kuitenkaan tavannut yhtään ihmistä, jota ei hänen makunsa mukainen tai hänelle tärkeistä asioista kertova taideteos, piirustus, maalaus tai vaikkapa videoteos tms. kiinnostaisi ja koskettaisi. Juuri tuo ajattelu, että kaiken olisi herätettävä aivan järjettömän suuria intohimoja ja viihdytettävä ja tuotettava elämyksiä hypermaksimaalisella tavalla, on minusta se, mikä on pielessä tässä maailmassa nykyään. Miksi pitäisi kilpailla? Kuvataiteella on oma tehtävänsä, ja jos et sitä pysty näkemään, mene sitten vaikka elokuviin. Toivottavasti sieltä löytyy jotain kiinnostavaa.
No guule, minä väitän myös hlökohtaisesti kokeneeni aivan toisentyyppisen syy-seuraussuhteen taiteenteossa kuin sinä. Kaikkein parhaimmat työni olen tehnyt ajanjaksona, jolloin rahani olivat totaalisesti loppu. Jouduin todella kehittelemään jopa aivan uusia tekniikoita tehdäkseni taidetta, koska ei ollut varaa ostaa välineitä. Tuosta ajanjaksosta, jolloin minulla oli aikaa vaan ei rahaa, syntyi taideteoksia, joissa käytin "uraauurtavia" tekniikoita tuolloin 15 vuotta sitten (nyt ne ovat jo käytössä monella) ja työt ovat myös parhaimpia, mitä olen taiteilijan urallani tehnyt.
Nyt minulla ei ole juuri rahasta puutetta, mutta ajasta enemmänkin ja näkyvää syntyy vähemmän, ei ainakaan synny mitään aikaansa edellä käyviä keksintöjä, valitettavasti.
...näin ne ihmisten eroavaisuudet tulevat esiin. Toinen taiteilija tarvitsee kärsimyksen ja toinen mielenrauhan, tehdäkseen taidetta. Onneksi emme sentään kaikki ole vielä samanlaisia robotteja. Vaikka valtio ja yhteiskunta siihen entistä enemmän ajaakin.
ei aja meitä yhtään mihinkään. Mistä h...stä olet tuollaisia saanut päähäsi?!
Nyt sinun olisi kyllä hyvä perustella toi, tai se menee vahvasti henkilökohtaisen skitsofrenian piikkiin.
Onneksi sinulle kun et käytä oikeaa nimeäsi.
Ja taitaapa olla että kyseinen heppu on yli puolet näistä nikeistä. Tuon kommentointityylin kyllä tunnistaa tyhmempikin.
Noh Hyvvee Vappuva sullekkii!
...se vainoharha vasta iskikin. Vappusima ilmeisesti tuo taas tälle palstalle nämä yksinäiset häiriköt.
TAITEILIJA, noin se juuri on! Kuvataide on taiteilijalle itselleen rakasta ja jos sitä tekee rakkaudella ja intohimolla, se näkyy myös työnjäljessä.
Minusta tuntuu, että ne jotka tekevät kuvataidetta vain rahastaakseen sillä, vääntävät työnsä väenväkisin. Nekin väkisin työstetyt työt voivat olla teknisesti uskomattoman hienoja, mutta monesti niistä jokin tietty särö puuttuu, joka kiinnittää katseen teokseen yhä uudestaan ja uudestaan.
Kuvataide on rakasta, kuvataide on lämmintä ja herkkää, välillä se on kylmää ja kovaa, mutta ennenkaikkea kuvataide on salaisimpienkin unelmien toteuttamista.
on yksi monien joukossa eikä suinkaan edusta valtavirtaa. Kuvataide on vahvasti nykypäivää kuten musiikki, tanssi, kirjallisuus, elo- ja videokuva, keramiikka- ja lasitaide ym. ja uusiutuu siinä kuin muutkin taiteen haarat.
Ihmiset ylimalkaan rakastavat kuvataidetta, käyvät näyttelyissä ja museoissa, ostavat niin painokuvia kuin aitoa grafiikka ja maalaustaidetta. Ei ole niin pientä kotia, etteikö sen seinällä olisi jonkinlaista kuvaa vaikkapa lehdestä leikattu tai juliste.
Ateneum on Suomen kuvataiteen kultakauden mestareiden töiden näyttelyihin saanut 100000-150000 kävijää jokaiseen. Kesäisin kansa kulkee Retretissä ja muissa kesänäyttelykohteissa kymmenin tuhansin.
Jos tuota kaikkea et ole huomannut tai tiedä, et todellakaan ole seurannut aikaasi ja sitä, missä nyt mennään. En käy enempää ruotimaan kirjoitustasi, monet mmuut ovat jo osoittaneet sen, kuinka väärässä olet monissa kohdin kirjoitustasi (joka saatta tosin olla tarkoituksellinen provo keskustelun käynnistämiseksi).
avaukseni oli provo. Ei siis trolli, vaan eräänlainen kärjistys asiasta.
Ateneum saattaa vetää kävijöitä, koska esittelee vanhempaa taidetta, mutta Kiasma, joka esittelee nykytaidetta, on taannoisen uutisen mukaan pahassa kävijäpulassa. Usean kerrran Kiasmassa käyneenä ymmärrän asian hyvin. Kiasman tarjonta ei juurikaan kosketa ihmisiä, muuta kuin nykytaiteen taivastelun tasolla.
Olen siis vahvasti sitä mieltä, että ihmiset eivät rakasta (nyky)kuvataidetta. Harva ottaisi seinälleen noita Kiasman töitä, mutta ehkä sietää niitä näyttelyissä osana nykyajan ilmiötä nimeltä nykytaide.
Ymmärrän hyvin, ettei taidetta ammatikseen tekevä voi olla kanssani samaa mieltä, koska usko omiin mahdollisuuksiin on säilytettävä. Silti on mielestäni tärkeää, että kuvataiteen suosia asetetaan oikeisiin raameihin ja nähdään, ettei se nykymuodossaan ole kovin suosittua.
Ja itse asiassa suosion määrä ei ole se ratkaiseva kriteeri, vaan vaikutusvalta. 1800-luvulla kuvataiteilijoilla oli tärkeä tehtävä dokumentoijina, kultakaudella kansallistunnon nostajina, sotien jälkeen "sananvapauden" puolustajina, mutta mikä on kuvataiteen tehtävä nykyään? Taiteijaksi itseään nimittävien aamukrapuloiden tulkki?
provoasi kommenttisi lopussa: "mutta mikä on kuvataiteen tehtävä nykyään? Taiteijaksi itseään nimittävien aamukrapuloiden tulkki?"
Peistä on tälläkin palstalla taitettu runsaasti nykytaiteesta ja sen suhteesta vuosisataiseen traditioon ja erityisesti ns. klassiseen realismiin. Samaa levyä ei jaksa jatkuvasti pyörittää, löydät kyllä keskustelut, jotka on käyty. Jotakin kuitenkin toistan.
Kaikki taide, jota tehdään nyt, on nykytaidetta (mieluimmin käyttäisin sana contemporary mutta suomen kielessä on syytä pysyä). Kaikkea sitä myös pannaan näytille ja ostetaan, kansakunnan maku ei ole yhdestä puusta veistettyä.
Taide jos mikä on alue, johon ei pitäisi liittää käsitystä sen palvelemisesta enmmistön tarpeita (joita kukaan ei ole edes selvittänyt). Taiteen tehtävänä ei edes ole palvella ketään, sillä ei ole muuta tarkoitusta eikä oikeutusta kuin oma olemassaolonsa. Taiteella ei ole tehtävää. Jos se alistuu jotakin palvelemaan on se propagandaa, jonka tunnemme hyvin 1900-luvun diktatuurien ajalta.
Nykytaidetta on, samoin kuin kaikkina aikoina on ollut, niin hyvää kuin huonoa ja kelvotontakin. Minkäänlaista normia ei kuitenkaan sillekään ole eikä sellaisia auktoriteetteja, jotka voivat mitään sellaista luokittelua tehdä. Taide on ja sen tulee saada olla täysin vapaata.
Maailman dokumentoinnista huolehtivat nykyään muut kuin kuvataiteilijat mutta siitä huolimatta hekin ovat oman aikansa tulkkeja. Jokaisen aikakauden taidetta tulee tarkastella oman aikansa taustaa vasten, klassinen taide kuului romanttiseen kauteen ja siitä on jo puolitoista vuosisataa.
Koko sen jälkeiseltä ajalta on valtava määrä taiteilijoita, jotka ovat jättäneet pysyvän jäljen taiteen historiaan ja kehitykseen. Yksikään heistä ole polkenut vanhoja polkuja vaan avannut uusia, joita suuri enemmistö on aina kavahtanut. Taidekin muuttuu kuten koko muu yhteiskunta, jos se pysähtyy paikalleen ei se enää ole taidetta vaan vanhan kopiointia, johon ei luovuutta tarvita.
on illuusio. Taide on hyvin kahlittua mm. lainsäädännöllä ja taloudella, joten puhe taiteen vapaudesta on ihan höpöä. Tai ainakin, että :"Taide on ja sen tulee saada olla täysin vapaata."
Taannoin taiteilija Teemu Mäki kohautti taidepiirejä ja jopa suurta yleisöä tappamalla kissan. Tässä nimenomaan koeteltiin taiteen rajoja ja hänen saama vastaus osoitti, että ne ovat olemassa. Moni nimekäskin taiteilija nousi vastustamaan Mäkeä, ja luulen, että vain harva ymmärsi mitä Mäki todella yritti sanoa. Taiteessa on siis hyvin voimakas itsesensuuri, joka myös kahlitsee tuota ns. vapautta.
Pittore: "Taiteen tehtävänä ei edes ole palvella ketään, sillä ei ole muuta tarkoitusta eikä oikeutusta kuin oma olemassaolonsa."
Tämä on vain sinun tulkintasi taiteesta. Itse näen sillä vahvan roolin ihmisyyden ja ajattelun puolustajana nykyajan henkisesti kapenevaa elintilaa vastaan. Jos tästä vinkkelistä katsoo asiaa, niin nykypäivän kuvataide on ns. munaton.
Luulen myös, että taiteen vapauden illuusio on käsitetty nykyään pääosin niin, ettei taiteella ole mitään vastuuta. Tällainen toiminta voi olla hyväkin pohja luovuudelle, mutta siitä puuttuu eräs hyvin tärkeä ominaisuus - taiteesta nauttivan yleisön kunnioitus.
Nykyajan kuvataide on menossa koko ajan enemmän taiteilijan yksilöllisten tunteiden kuvaajaksi (siitä tuo aamukrapula), ja harva enää edes yritää asettaa näkemyksiään sellaiseen muotoon, että ne olisi helposti muidenkin ymmärrettävissä - sellaista kun luullaan vapauden rajoittamiseksi.
No, sitähän se tarkasti ottaen on, mutta juuri tästä syystä kuvataide menettää koko ajan yleistä kiinnostusta ja siten itse aiheuttaa oman alemmuustilansa. Nykyajan kuvataide on alkanut puhua omaa kieltään, jota katsojat eivät tahdo enää ymmärtää.
keskenään sotkeminen on perin yleistä, etkä sinäkään näytä välttyvän siltä.
"Taide on hyvin kahlittua mm. lainsäädännöllä ja taloudella, joten puhe taiteen vapaudesta on ihan höpöä."
Taide ei ole kahlittua vaan taiteilija, taide on vapaa. Siksi se, mikä yhtäällä on kiellettyä voi toisaalla ola sallittua. Taiteilijaa sitovat kuitenkin lait ja asetukset; niitä voi rikkoa mutta seurauksena voi olla sanktiot ja taideteosten esittämiskiellot tai takavarikot. Myös tavat, tilausehdot ja, kuten totesit, talous voivat sitoa taiteilijaa. Ellei teoksen tekeminen(=tekoprosessi) ole lainvastaista sitä ei voida kieltää, teoksen esittäminen voidaan.
Mäen tapaus oli selvä rike mutta ei koetellut taiteen rajoja vaan taiteilijan vapautta esittää teoksensa. Teko oli siinä määrin epäeettinen ja epäesteettinen, jopa sairas, että sitä paheksuttiin yleisesti. Jos hän ei olisi tuonut sitä julkisuuteen, mitään kohua ei olisi syntynyt.
"Tämä on vain sinun tulkintasi taiteesta (että taiteella ei ole tehtävää). Itse näen sillä vahvan roolin ihmisyyden ja ajattelun puolustajana nykyajan henkisesti kapenevaa elintilaa vastaan. Jos tästä vinkkelistä katsoo asiaa, niin nykypäivän kuvataide on ns. munaton."
Sotket taas asiat. Taide ei voi ottaa kantaa mihinkään, se on taiteilijan tehtävä. Saman teoksen voi yksi nähdä kannanottona, jota toinen ei näe ja ymmärrä. Kalervo Palsa on/oli tyypillinen tapaus, jonka taide on tällä tavalla ambivalenttia. Se, että taiteilija ei teoksillaan halua ottaa kantaa mihinkään ei suinkaan tee hänen taidettaan "munattomaksi", koko ajatus on absurdi.
"Luulen myös, että taiteen vapauden illuusio on käsitetty nykyään pääosin niin, ettei taiteella ole mitään vastuuta."
Ei olekaan, vastuu on taiteilijalla tai hänen taiteensa esittäjällä. Taidetta ei pidä arvioida moraalisin tai eettisin perustein vaan taiteensisäisin arvoin. Vaikka kuinka luotaantyöntävä tai moraalis-eettisesti törkeä teos voi taiteellisesti olla toteutettu mestarillisella tavalla.
"...harva enää edes yritää asettaa näkemyksiään sellaiseen muotoon, että ne olisi helposti muidenkin ymmärrettävissä..." ja "Nykyajan kuvataide on alkanut puhua omaa kieltään, jota katsojat eivät tahdo enää ymmärtää."
Kuvataide ei ole matematiikka tai vieraita kieliä, joihin vaaditaan ymmärrystä. Se pitää tuntea. Jos taideteos ei herätä minkäänlaisia tunteita, taiteilija ei sen katsojan kohdalla ole onnistunut; silloinkin joku toinen voi kokea hyvinkin voimakkaan elämyksen olkoon se sitten myönteinen tai kielteinen. Taideteos on jokaisen katsojan omakohtaisen arvion kohde, eikä yksikään arvio siitä ole parempi tai huonompi kuin kenenkään muun arvio siitä.
"..kuvataide menettää koko ajan yleistä kiinnostusta ja siten itse aiheuttaa oman alemmuustilansa"
Lainaan omia sanojasi: "Tämä on vain sinun tulkintasi." Olen täysin eri mieltä asiassa.
vahvasti eri linjoilla. Ei taidetta voi erottaa sen tekijästä. Jos näin olisi, niin mihin taiteilijoita tarvittaisiin?
On saivartelua vääntää siitä, että taide on vapaata, mutta sen tekeminen yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti rajoitettua. Puhun toki vain siitä taiteesta, mikä julkaistaan. Sen mitä ihmiset vain itselleen rustaavat on tässä kontekstissa merkityksetöntä.
Mainitsit Palsan. Erinomainen esimerkki, jossa taiteilija vielä hätkäytti taiteellaan, ensin suoralla häirinnällä ja(inho)seksuaalisuudella, mutta nyt myöhemmin (Päiväkirjojen julkaisun ja Kiasman näyttelyn jälkeen) paremmin ymmärrettynä ja myös vahvasti kantaaottavana taiteilijana. Ja palsan tarkoitus on niemomaan häiritä, ravistella luutuneita moraalikaavoja ja taistella kaiken inhimillisen puolesta.
Ajatus siitä, että taide on vain taiteellisesti käsitettävissä on absurdi. Toki noin voi ajatella, mutta itse en siihen usko. Taidetta arvioidaan visuaalisesti ja niiden assosiaatioiden kautta, joita se aiheuttaa. Mitään taiteellista tulkintaa ei ole, paitsi hienoissa puheissa. Olisi yhtä absurdia sanoa, että kirjailija saa laittaa kirjaimet ihan mihin järjestykseen tahansa, ja ne tulee vain "taiteellisesti" ymmärtää. Jos kirjailija unohtaa, mitä kieltä ihmiset puhuvat, ei hän tee taidetta, vaan harjoittaa terapiaa.
tämä haara tuli tiensä päähän näkemysten lähes täydellinen yhteensopimattomuus johtaa vain jankutukseen. Mutta mukavaa oli sanailla, kiitos siitä.
edes jostain :) Kiitos itsellesi asiallisista mielipiteistäsi.
Ruusu on ruusu on ruusu on ruusu ...
Gertrude Stein
Taide on taide on taide on taide ...
Omaehtoista, ei alistu määriteltäväksi, elää, on.
Kyllä kaupunkihuutokaupassa pienet patsaat saivat arvoa, mutta taulut menivät isot ja hienotkin n. 10 € kpl. Varmasti saisivat paljon arvoa jossakin isommissa taidehuutokaupoissa, kun pelkät kehyksetkin hankintahinnaltaan ovat ylen kalliit.
Lisää keskusteluseuraa:
http://nakokulma.net/index.php?topic=1007.0