Otetaanpa yksinkertainen

Mooseksen laki suhtautuu raiskaukseen yhtä nuivasti tai vielä nuivemmin kuin sharia, mutta lähtökohta on erilainen.

Mooseksen lain mukaan raiskattu on oletusarvoisesti uhri, kun taas sharian mukaan hän on oletusarvoisesti avionrikkoja eli syyllinen.

Mooseksen lakia tulkitaan Talmudin kautta ja shariaa hadithien. Ero juutalaisten ja muslimien välillä on räikeä ja silmiinpistävä. Vaikka molemmat vaativat neljä silminnäkijätodistajaa, ero on hirvittävä.

Talmudin mukaan rikos on tapahtunut, jos siitä on materiaaliset todisteet ja uhrissa vammoja. Kyseessä on siis naiseen kohdistunut rikos, ja todistetaakka on naisen puolella. Neljä todistajaa vaaditaan silloin, jos halutaan osoittaa ettei kyseessä ole raiskaus vaan aviorikos.

Shariaa tulkittaessa taas yhdyntä avioliiton ulkopuolella on aina oletusarvoisesti aviorikos. Nainen on siis oletusarvoisesti syyllinen ja todistetaakka on aina naista vastaan. Naisen on itse todistettava syyttömyytensä neljällä todistajalausunnolla. Jollei hän siihen kykene, hänet teloitetaan siitä, että hän salli raiskata itsensä.

Onpa reilua.

Mutta maailman parhaimmat oikeusoppineet ja lakimiehet tulevatkin juutalaisten, eivät muslimien, keskuudesta.

Tämän vuoksi raiskattu nainen on yleensä hiljaa ettei joutuisi syytteeseen. Asia tulee julki vain jos hän tulee raskaaksi, tällöin asia on ilmiselvä jos mies ei ole ollut paikalla tai jos nainen ei ole naimisissa. Esimerkiksi Somaliassa vaadittiin kivitystuomiota naiselle, joka ei ollut naimissa mutta joka oli synnyttänyt lapsen.

Miehet pääsevät kuitenkin yleensä pälkähästä sillä ettei heitä voida syyttää raiskauksesta, kun sitä ei ole ollut todistamassa 4 miestä. Nainen taas uhrina on ilmiselvästi syyllinen.