Umpikuja

iltaa vaan sulleki.

"Ei yhtään ainoaa tukemassa, vain psykologi ja psykiatri, eivätkä hekään ole mitään näiden vuosien aikana onnistuneet muuttamaan."

Eivät ne pysty IHMISTÄ muuttamaan. Pystyvät antamaan vain mpillereitä akuuttiin psykoosiin, ahdistukseen, unettomuuteen.
Ihmisen itsensä on muututtava? Ei toinen pysty toisen kenkiin/ kengillä astumaan.
Itse jokaisen on päätettävä tekemisensä !

http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/

http://www.google.com/search?q=vertaistuki&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA


http://www.google.com/search?q=kuntoutuskoti&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA

http://www.google.com/search?q=palvelukoti&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA

...kuitenkin katselet päivän kerrallaan.


Tuollaisia sitovia päätöksiä ei välttämättä kannata tehdä.


Ilkimys sanoisi, että mitäs jos sitten syntyykin uudelleen. Sama homma uudelleen. Plääh.


Joten ainoa keino on pyrkiä tekemään tästä maailmasta parempaa. Elä elämääsi ja yritä olla ottamatta asioita ihan niin vakavasti. Yritä vaikka hymyillä joskus, vaikka pahaa tekisikin.

http://www.healingeagle.net/Fin/Awareness.html

pysyvä muutos parempaan.
Vähän kerrassaan.

Sinä PYSTYT muuttamaan itsesi,ajatuksesi
ja aivan kaiken kunhan vaan haluat ja tahdot muuttua.
Jos ei sitä halua nyt juuri ole niin hanki sitä!


Sinulla on sitä vihaa,ymmärrä että se on energiaa.
Kohdista se oikein, älä vihaa itseäsi.





Et kuole vaikka tekisit niin kun sanoit,
loukkaannut vaan vakavasti ja elämäsi
tulee olemaan entistäkin vaikeampaa.



Kirjoita minulle:
[email protected]

Sinä vain pystyt muuttamaan oman tilanteesi. Muut on siinä sinun rinnallasi ja tukenasi. Katso eteenpäin ja tulevaan. Käytä voimavarasi siihen. Älä mieti mennyttä.
Miten paljon murhetta ja mielipahaa sinä aiheutat omaisillesi ja muille läheisillesi, jos toteutat omat "vappusuunnitelmasi"? Ei mitään järkeä!
Jos, kuten aiemmin joku kirjoitti, sinun suunnitelmasi eivät kokonaan toteudu, vaan saat jonkin vamman. Onko sitten enää kivaa.
Sinä pystyt tekemään muutoksen. Tartu hetkeen.

Tämä kirjoitus/ajatus on Anna-Leena Härkösen kirjasta Loppuunkäsitelty (muistaakseni kuitenkin jonkun muun kirjailijan lainaus)ja on toiminut omalla kohdallani kun olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Alitajuntaisesti kylläkin..

"Olkoon, että hän, niin kuin kaikki kaltaisensa pakeni kuoleman ajatuksen turviin jokaisen järkytyksen tai tuskan hetken tullen, niin vähin erin hän kuitenkin loi juuri tästä elämänkielteisestä taipumuksestaan elämää edistävän filosofian. Juuri tuo ajatus, jota hän niin uskollisesti vaali, ajatus että pakotie on aina avoinna hänelle, antoi hänelle voimaa, sai hänet uteliaana maistelemaan karvasta kalkkiaan, ja silloin kun hänen kävi peräti kehnosti, hän tunsi jonkinmoista katkeraa tyytyväisyyttä ja vahingoniloa ja totesi: Olenpa sentään vielä utelias näkemään, miten paljon ihminen voi oikeastaan sietää. Kun kestämiskyvyn raja on saavutettu, tarvitsee minun vain avata ovi ja livahtaa tieheni."

Mikset siis sinäkin vielä katselisi maailmaa ihan vain vaikka pelkästä uteliaisuudesta??

niin anna itsellesi ennen kuolemaa edes yhden illan mahdollisuus poistua homeisesta asunnosta ja mennä paikkaan, jossa tapaat ehkä kivoja ihmisiä. Jos et tapaa tai menetät kasvosi, niin olethan jo päättänyt lopettaa itsesi, eli sulla ei ole mitään menetettävää. Mutta voittaa voit.