...joskus reilu vuosi sitten ajattelin että laihdutan muutaman kilon, lisäsin liikuntaa, ja kokoajan vain enemmän. sitten tuli kesä, olin kerran lähdössä lenkille ja naps polvi hajosi, minut vietiin sairaalaan ja en voinut kokokesänä liikkua kuin sauvojen avulla.eli en päässyt urheilemaan, ahdistuin, söin vain kerran päivään ja laihduin muutamia kiloja. no sitten alkoi koulu tuskailin miten nyt kun koulussa pitää syödä ja aamulla että jaksaa. kaikki sujuin paino pysyin normaalina, mutta henkisesti olin loppu urhielin nimittäin kaiken vapa aikani. ja en keskittynyt kouluun.no sitten tuli taas kesäloma ajattelin nyt tämä tyttö lahduttaa ja niin laihduinkin taas muutaman kilon 52 asti aamulla kun heräsin lähdin lenkille ja kokopäivän urheilin ja laskin kaikki kalorit, muitin ulkoa kaikkien aineiden sisältämät asiat. sitten rupesin antamaan itselleni "palkkioksi" yhden päivän vko jolloin sai syödä mitä vaan ja miten paöjon vaan, joskus nämä päivät venyivät ja mukaan tuli oksentaminen tai sen yrittäminen,koskaan en mitään saanut ulos tulemaan vaikka yritin. sitten muutin asumaan yksin viikolla en syönyt mitään ja odotin että pääsen viikonlopuksi kotiin syömään söin aina 3 päivää PALJON inhosin itseäni ja en voinut lopettaa sitä,koitin taas oksentaa ei onnistunut, aloin inhota itseäni nii paljon että löin itseäni. hain helpotusta ahditukseen sitä kautta. olin ihan loppu, itkin,väsytti ja en jaksanut mitään´, mikään muu ei kiinnostanut kuin paino ja sen laskeminen. painoni on nyt noussut noitten syömisien takia tällähetkellä 56kg.hain apua koska en jaksanut enää,pakko oli myöntää itselleni ettei kaikki ollut normaalia,ja se vaikutti muuhun elämään.en vain löydä sitä oikeaa elämänasennetta mistään..
näin kävi minulle
jenni
3600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En muista päivää jolloin en olisi stressannut kiloistani. Toivottavasti joskus oppisin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
..määkin oon joskus yrittänyt laihduttaa, ja sainkin laihdutettua reippaasti alipainoiseksi.oon lukenu kirjan ihana meri ja se sai mut vielä enemmän ihannoimaan anoreksiaa,laihoja ihmisiä.Mulla on huono itsetunto..en ole tyytyväinen itseeni.inhoan paksuja jalkojani jne.Ja olen perheen keskimmäinen lapsi eli jään muiden varjoon.kukaan ei kuuntele,ketään ei kiinnosta,kukaan ei välitä.
Ja mikä pahinta kukaan ei huomannut.söin koulussa normaalisti, mutta jätin iltapalan pois ja tingin iltaruuasta.Yhtäkkiä mulle välähti että kuinka tyhmää se on,niinkuin salama kirkkaalta taivaalta.Ja rupesin syömään.Nyt käyn puntarilla ja yritän pysyä alle 50kg,Mutta alitajunnassa se on mulle koko ajan salainen unelma...
Mä jouduin sairaalaan, koska en jaksanut mitään enää. Nyt kun pääsin sieltä kesäloman alussa pois päätin lopettaa oksentamisen kokonaan-> kesäloman lopussa sain mielettömiä itkukohtauksia, koska olen lihonnut. Haluan laihduttaa taas, koska olen läski, mutten uskalla.koska mä vihaan tunnetta, kun ei jaksa liikkua edes. Mutta mitä mä teen ...Mä en jaksa enää.