Kysymys omaisille, olen itse vangin läheinen.
Inhoan tätä tilannetta yli kaiken. Tunnen suurta vastenmielisyyttä koko hommaa kohtaan.
Inhoan tätä tilannetta yli kaiken. Tunnen suurta vastenmielisyyttä koko hommaa kohtaan.
Onko kellään vangin omaisväsymistä
ruunen juu
81103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo on se raskasta käydä tapaamass joka viikonloppu,ei oo helppoo.Vartijuat kyselee sosssut ja muut tiedot,on kai se ok?
ainut.Niin olen väsynyt minäkin.Odottamista ja taas odottamista.Vähänkö me ollaan pimeitä.
oikeastaan ei aina edes haluttais mennä vloppuna siskoa katsomaan, kun välillä haluaisi vain unohtaa kaiken mitä on tapahtunut. karua ajatella näin..
mutta pitää muistaa ettei me omaisetkaan yli-ihmisiä olla ja kyllä meitäkin väsyttää. ei vain sitä joka on kaltereitten takana. voimia kovasti kaikille tälläiseen elämäntilanteeseen!!
kyllä väsyttää,ja tuntuu vastenmieliseltä koko homma sekä siellä muurien sisäpuolella etä se,että siihen täytyy olla MITENKÄÄN osallisena.tapaamisiin mennessä vartijat kohtelee kuin vankia.
mua kohtaan vartijat ovat olleet kyllä oikein mukavia. mutta on tuolla oulun läänillä tosi vittupää vartijoitakin, mut yllättävän vähään minä olen törmännyt. läppää heittävät ja niiltä voi kysellä et miten läheinen on vankilan sisällä voinut. mutta rahapula taitaa vankiloilla olla kun kyniäkään ei voi ostaa! ja se prkleen metallinpaljastin... :) mä en voi mennä kaarituellisissa rintsikoissa ku ne piippaa! kerran jouduin käyttää niitä pois ja sit vasta pääsin läheistä tapaamaan. onneksi löysin (paskat)sporttiliivit jotka EI piippaa...
onko muilla samoja kokemuksia?
huijaa.Tuskin oot joutunut rinssikoitas repimään.Tain sit sulla on polkupyörän vanteet kaaritukena.Itelläni on isot posat.ja oon käynnyt monissa vankiloissa....Ei,tota ei uskota.
Mä väsyin totaalisesti tohon tapaamisissa ramppaamiseen ja kirjeiden kirjoitteluun. Monta vuotta oltiin yhdessä ja en ole ensimmäistä kertaa linnaleskenä.Piti monta vuotta miettiä ,et onko tässä mitään järkeä. Mulla on vielä elämä edessä ja en todellakaan meinaa sitä odotteluun käyttää. Odotin melkein kaks vuotta mutta muutama kuukusi sitten tulin järkiini ja lopetin koko suhteen. Voi sitä vapaudentunnetta mikä siitä seuras.Kaikkea hyvää toivon kuitenkin ex-miehelleni. Toivon hänen puolesta et tää olis nyt se viimeinen kerta kiven sisällä mutta...
Kuten tässäkin heti huomattiin, vangin omaisten vastenmielisyys vierailuihin yhdistetään heti vartijoiden vittumaiseen käytökseen tai muihin, esimerkiksi välimatkaan liittyviin tekijöihin.
Mutta joskus itse tilanne vituttaa. Omainen on tehnyt jotain niin kauheaa, että on kiven sisään joutunut. Häpeä, väsymys, ärtymys... ja pelko siitä, että sama ralli jatkuu kun siviiliin päästään. Ei ole helppoa ei. Vangit ajattelevat usein itseänsä ja omaa kurjuuttaan. Jää huomaamatta ja ennenkaikkea ymmärtämättä se fakta, että omaiset saattavat kärsiä helvetisti myös.
Usein oletetaan, että siellä linnassa jaksetaan käydä joka ikinen viikonloppu. Joskus tekisi kuitenkin mieli antaa olla ja elää omaa elämää, aina ei jaksa elää toisen tuomiota henkisesti mukana. Ja kaiken lisäksi mieltä painaa se, että vankilaan joutunut on aiheuttanut tilanteen ihan itse. Senkö takia pitäisi luopua omasta normaalista elämästä?
Voi kuulostaa julmalta, mutta ihmisen on saatava elää omaa elämäänsä. Jokainen tekee valintansa itse, mutta ketään ei voi velvoittaa ramppaamaan siellä vankilassa tai pakottaa elämään osana vangin elämää.