Niin, tuohan on se kulunut "klisee", ettei se raha tuo onnea. Onko muita kuin minä joka kehtaa väittää ihan muuta!
Jos olet vaikka kipeä, joko itse tai lapsesi, eikö ole paljon helpompi rahakkaana varata aika yksityislääkäriltä? Saat ajan usein ihan toivomaasi ajankohtaan ja nopeasti. Myös pystyt saamaan alan erikoislääkärin palvelun heti saman tien halutessasi. Eli saat rahalla ostettua palvelua.
Jos olet varakas, ei tarvitse kaupassa katsoa joka tarjouksen perään! Entäs kun olet vähissä varoissa? Minä ainakin joudun nyt tällä hetkellä todella tarkasti katsomaan mitä kaupasta ostaa ja mihin hintaan. Joskus on valitettavasti jätettävä ne kalliit terveelliset tuotteet kauppaan sen takia, koska ei ole varaa. (Ruoka on nimittäin kallistunut aivan hillittömästi pienen ajan sisällä!) Ja korostan, että meillä ei eineksiä osteta, vaan tehdään ruoka itse. Siis se kirjolohifile on pakko jättää sinne kaupan hyllylle, kun samaan hintaan saat monta pakettia pakasteseitä.
Harrastukset! Jos olet varakas, ei tarvitse miettiä sitä mitä voi harrastaa ja mitä ei ja jättää jokin mieluinen asia väliin, koska ei ole rahaa siihen.
Entä voitko ostaa rahalla laatuaikaa perheelle ja itselle? Tottakai voi. Jos olet varakas, voit lähteä vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi kylpylään, hotelliin kenties, mennä ja puuhailla eri juttuja perheen kanssa ja istua valmiiseen ruokapöytään pirteänä kun ei ole tarvinnut häärätä siellä omassa keittiössä ja samalla podet huonoa omaatuntoa kun et ehdi lukea sille jälkikasvulle joka kirja kädessä odottaa vieressä kun leipätaikina on kohoamassa ja lihojen paloittelu ihan kesken...
Eihän sitä itse onnea tietenkään voi rahalla "ostaa", mutta raha on väline, jolla voi saada paljon elämän iloa, pirteyttä, uusia kokemuksia, paljon paljon mukavia ja hauskoja hetkiä!
Toisaalta kun on joskus todella tiukilla (kuten meidän perheessä nyt vielä jokunen kuukausi), osaa taas sitten arvostaa sitä rahaa ja sen tuomia mukavuuksia ja iloja.
Ehkä joku aina varakkaana ollut ja elänyt ei osaa arvostaa sitä kaikkea mitä rahalla saa.
eikö rahaa tuo onnea
34
1316
Vastaukset
- samaa mieltä kanssasi
Raha on väline, jolla voi ostaa esim. terveyspalveluja.
Siitä en sitten tiedä, että saako mielenrauhaa rahallakaan... - annette28
Mitä onni on?
- lhl
Riippuu ihmisestä, kyllä sä tiiät mikä sut tekee onnelliseks.
- annette28
lhl kirjoitti:
Riippuu ihmisestä, kyllä sä tiiät mikä sut tekee onnelliseks.
Pohdin tässä graduni viimeistelyn ohessa omaa onnellisuuttani. Viime päivinä minut on tehnyt onnelliseksi se, että lapseni ymmärtää jo hieman puhetta. Lisäksi olen iloinnut siitä, että äitini auttaa minua koko viikon täysipäiväisesti lastenhoidossa. Lisäksi minusta on mahtavaa, että saan näillä näkymin jätettyä graduni ylihuomenna, minkä on mahdollistanut esimerkiksi hyvävointinen raskauteni. Ja olen myös iloinen, että heti gradun palautuksen jälkeen pääsen mieheni kanssa viikonlopuksi ulkomaille, kaksin!
Eli tuossa tuli viisi asiaa, joista ainoastaan yhden asian olen saanut rahalla. Matkan nimittäin. Valmista itse tehtyä gradua ja voimia sen tekemiseen, oksentamatonta odotusaikaa, maailman ihaninta ja auttavaisinta äitiä sekä kykyä ymmärtää puhetta ei saa rahalla. Tiedä sitten, mitä vastaisin vaikkapa puolen vuoden päästä. Voihan olla, että silloin päällimmäiset huolet taas liittyy siihen, mitä pystyn ostamaan kaupasta.
Mutta tällä hetkellä, näine kokemuksine, en usko rahaan. - minulle tätä
Se on jotain sellaista, mikä saa hyvälle mielelle ja hyväntuuliseksi, tyytyväisyyttä, joskus jopa ihan hetkellinen ohikiitävä hetki voi olla onnea.
Onnea ja onnellisuutta ei ehkä jaksa kokea jos on masentunut, hyvin väsynyt tai oikein surullinen jostain.
Minulle onni on vaikka yhteinen kiireetön saunomishetki perheen kanssa lauantaina kun kaikilla on hyvä ja mukava olo! - ......
minulle tätä kirjoitti:
Se on jotain sellaista, mikä saa hyvälle mielelle ja hyväntuuliseksi, tyytyväisyyttä, joskus jopa ihan hetkellinen ohikiitävä hetki voi olla onnea.
Onnea ja onnellisuutta ei ehkä jaksa kokea jos on masentunut, hyvin väsynyt tai oikein surullinen jostain.
Minulle onni on vaikka yhteinen kiireetön saunomishetki perheen kanssa lauantaina kun kaikilla on hyvä ja mukava olo!Mutta jos ei ole rahaa ostaa/vuokrata asuntoa missä on sauna tai ei ole varaa laittaa sitä saunaa päälle sähkönkulutuksen vuoksi niin et olisi onnellinen... Nämä on kaksipiippuisia juttuja, kyllä se on se rahakin joka onnelliseksi tekee!
- .......
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että rahalla saa onnea. Nyt hoitovapaan alkaessa stressaan rahasta ja kaikesta mitä pitäisi ostaa, mutta kun ei ole rahaa ennen kun menen töihin. Onnellinen olen silti, mutta sekin johtuu siitä, että minulla on työ johon menen kuukauden päästä ja silloin rahaa tulee taas! Meillä rahaa ei ole kuin roskaa, vaan sen verran että voi ostaa mitä ruokaa vaan, melkein aina mitä vaatetta vaan, on okt (lainalla, mutta eipä sitä lainaakaan olis saanu ilman työpaikkaa ja vakuuksia), uusi jo maksettu auto, käytössä melkein aina yksityiset terveyspalvelut, pieni poika sekä hyvä liitto! Siinä jotain mistä tulen onnelliseksi ja mitä saan kun rahaa on.
- se totta,
että rahalla saa ja hevosella pääsee mutta että tekiskö se onnelliseksi,en tiedä,ei ole kokemusta :D
Siis tottakai sais miettimättä ostaa mitä haluaisi mutta puhutaanko tässä nyt "varakkaammasta" elämästä vai jostain lottovoittajan elämästä.Nekin on eriasia.Meillekkin olis kyllä kelvannu tuo 5miljoonan lauantainen potti mutta en usko,että se olis onnea tuonu,päinvastoin.Kaikki olis liian helppoa sen jälkeen ja sitten rahalla saa kateellisia kavereita itelleen.Mulla onni koostuu toisista asioista kun rahan tuomista mahdollisuuksista.Ja tykkään tienata rahani itse.Toisille se tuo onnen,toisille ei.Minä olen onnellinen näin vähemmän varakkaana:) - niin täälläkin
Joo, siis tuohan on totta että kyllä se stressaa jos rahaa on vähän ja joutuu miettimään mitä ostaa ja mitä voi hankkia. Ja en nyt tarkoita mitään törsäämistä, vaan ihan välttämättömiä hankintoja; lapselle uudet lenkkarit kun entiset on risat tai sukat alkaa loppua kaapista, tms.
Vaikka olisi miten hyvä parisuhde ja ihanat lapset, terveyttä jne., ei ne kuitenkaan korvaa sitä rahaa. Raha ei tuo onnea, mutta raha on oivallinen apu onneen.
Eikä taas raha ketään onnettomaksi tee, ellei tosiaan sitten ole muita syitä jotka "ajaa" siihen onnettomuuteen (=alkoholismi tai muu päihderiippuvuus johon syytää kaikki rahat).
Niin missäs se sanottiinkaan hauskasti, että kun se raha ei sitä onnea tuo, niin kai sitä mieluummin itkee kuitenkin omassa bemarissaan kuin hikisessä ruuhkabussissa.
- ettei raha
tuo onnea on sellanen ihminen jolla rahaa ihan tarpeeks!!! ja tää on faktaa eikä fiktiota!
- annette28
Mikä on tarpeeksi?
Toki ymmärrän, että jos joutuu asumaan kadulla tai homekellarissa eikä saa vatsaa täyteen tai ehjiä vaatteita päällensä, niin rahaa ei ole tarpeeksi.
Musta vaan jotenkin tuntuu, että nykyihmisellä saa olla hurjasti kaikkea siinä vaiheessa, kun kokee saaneensa tarpeeksi. Musta meillä on esim. tosi hyvin rahaa, vaikka asumme vuokralla murjussa, ajamme maailmanlopun autolla kerran viikossa (muuten bussilla tai pyörällä) dyykaamme ja käytämme kirppiksiä, joudumme katsomaan ruokakaupassa mitä ostamme jne. Meillä ei olisi ikinä varaa kertisvaippoihin ja valmisruokiin, varsinkaan jatkuvaan Piltti-ruokavalioon. Eli kun ipana on illalla nukkumassa niin siinä vaiheessa alkaa ruuanteko ja pakaste on kovilla.
Ja jos joku tarttuu tuohon meidän matkaan, niin tsekatkaa RyanAirin sivut ja hommatkaa kaveri Lontoosta, jonka luona voitte asua ilmaiseksi. :) - annette28
annette28 kirjoitti:
Mikä on tarpeeksi?
Toki ymmärrän, että jos joutuu asumaan kadulla tai homekellarissa eikä saa vatsaa täyteen tai ehjiä vaatteita päällensä, niin rahaa ei ole tarpeeksi.
Musta vaan jotenkin tuntuu, että nykyihmisellä saa olla hurjasti kaikkea siinä vaiheessa, kun kokee saaneensa tarpeeksi. Musta meillä on esim. tosi hyvin rahaa, vaikka asumme vuokralla murjussa, ajamme maailmanlopun autolla kerran viikossa (muuten bussilla tai pyörällä) dyykaamme ja käytämme kirppiksiä, joudumme katsomaan ruokakaupassa mitä ostamme jne. Meillä ei olisi ikinä varaa kertisvaippoihin ja valmisruokiin, varsinkaan jatkuvaan Piltti-ruokavalioon. Eli kun ipana on illalla nukkumassa niin siinä vaiheessa alkaa ruuanteko ja pakaste on kovilla.
Ja jos joku tarttuu tuohon meidän matkaan, niin tsekatkaa RyanAirin sivut ja hommatkaa kaveri Lontoosta, jonka luona voitte asua ilmaiseksi. :)Kavereista on hyötyä muutenkin. Ainakin me kierrätetään kaveri- ja sukulaispiirissä kaikki mahdolliset kamat. Mäkin olen tarkka kengistä ja haluan joka lapselle uudet. (No ei nyt mitään hiihtomonoja tai saappaita tai juhlakenkiä tarvi uusia, mutta...) Jokaisen jaloilla on omat ominaisuutensa ja tarpeensa.
Muuten ollaan saatu kaikki lastentavarat (sängyt, syöttötuolit, vaatteet, lakanat, turvakaukalo, babysitteri, rintapumppu) kierrätyksestä. Ja sitten kun meillä ei kamoja tarvita, niin ne lähtevät taas maailmalle.
Eli silloin jos valittaa köyhyyttä, mutta ei ole valmis kelpuuttamaan muita kuin Vepsäläisen syöttötuoleja ja Eccon kenkiä, niin teepä matka asenteisiisi. - ei ole koskaan
tarpeeksi ja nälkä kasvaa syödessä :D
- onnea, mutta
toki on miellyttävämpi itkeä uuden karheassa autossa niitä suruja kuin fillarin seljussa. Sellanen joka vähättelee rahaa, sillä sitä on!
- kolme lasta perheessä
annette28 kirjoitti:
Kavereista on hyötyä muutenkin. Ainakin me kierrätetään kaveri- ja sukulaispiirissä kaikki mahdolliset kamat. Mäkin olen tarkka kengistä ja haluan joka lapselle uudet. (No ei nyt mitään hiihtomonoja tai saappaita tai juhlakenkiä tarvi uusia, mutta...) Jokaisen jaloilla on omat ominaisuutensa ja tarpeensa.
Muuten ollaan saatu kaikki lastentavarat (sängyt, syöttötuolit, vaatteet, lakanat, turvakaukalo, babysitteri, rintapumppu) kierrätyksestä. Ja sitten kun meillä ei kamoja tarvita, niin ne lähtevät taas maailmalle.
Eli silloin jos valittaa köyhyyttä, mutta ei ole valmis kelpuuttamaan muita kuin Vepsäläisen syöttötuoleja ja Eccon kenkiä, niin teepä matka asenteisiisi.Juu, meilläkin on aina ostettu kaikki vauvatarvikkeet yms. kirpparilta ja hankittu / saatu kavereilta jne. Ootas vain kun ne lapsoset kasvaa, sitten huomaat miten sitä rahaa meneekin ihan eri tavalla. Se lapsi ei välttämättä halua sitä kirppistakkia päällensä kun kavereillakin on sitä ja tätä. (Kun ollaan jo koulussa siis.) Samoin kuin maksaa ne harrastukset. Ei sitä oikein henno kieltää lasta harrastamasta sen takia, että se maksaa. Niitä juttuja ei oikein kierrätyksen ja kavereiden kautta saa hankittua ja kustannettua, ikävä kyllä.
- mun mielestä
ei ole koskaan kirjoitti:
tarpeeksi ja nälkä kasvaa syödessä :D
Silloin mulla ainakin on rahaa tarpeeksi, kun ei tarvitse ruokakaupassa katsoa minkä lihan tai kalan ostaa. Se riittää. Uusia autoja tai hienoimpia muotikuteita ei osteta, mutta se tuo onnen kun voi satsata elämän pieniin iloihin; hyvää punaviiniä kera juustojen vaikkapa ja hyvää seuraa niin se jos mikä on onnea. Kivempi niitä on nautiskella kuin jostain katalogista katsella kattauskuvia ja ajatella että oispa kiva jos vois nauttia tuosta itse. :-)
- annette28
kolme lasta perheessä kirjoitti:
Juu, meilläkin on aina ostettu kaikki vauvatarvikkeet yms. kirpparilta ja hankittu / saatu kavereilta jne. Ootas vain kun ne lapsoset kasvaa, sitten huomaat miten sitä rahaa meneekin ihan eri tavalla. Se lapsi ei välttämättä halua sitä kirppistakkia päällensä kun kavereillakin on sitä ja tätä. (Kun ollaan jo koulussa siis.) Samoin kuin maksaa ne harrastukset. Ei sitä oikein henno kieltää lasta harrastamasta sen takia, että se maksaa. Niitä juttuja ei oikein kierrätyksen ja kavereiden kautta saa hankittua ja kustannettua, ikävä kyllä.
Sittenhän on varmasti eri tilanne, kun lapset kasvavat ja todenäköisesti tuolloin perheeseen tulee rahaa kahdesta, joskin pienipalkkaisesta duunista.
Siltikin uskon priorisointiin. Ihminen säästää yllättävän paljon, kun viitsii vertailla hintoja, tehdä aina itse ruokansa (ei ravintoloita), ostaa bussikortin, käyttää pyörää jne. Lasten ei ole pakon edessä saatava uusinta uutta, sillä mä en ole ainakaan tottunut siihen, että ratkaisut tehtiin vanhempieni "hennomisen" perusteella. Sitä sai, mihin oli varaa ja muissa tapauksissa ei auttanut kuin todeta, että elämä on.
Jokainen vanhempi (valitettavasti) voi myös päättää, laittaako harrastusasioissa omat menot lasten menojen edelle. Voi herttileili, mitä mäkin olisin saanut tyttöni vauvauintikuluilla. Mutta vauvauintiin päätettiin mennä, ja sitten ei auta itkeä täällä, että vitsi kun mäkin tarvisin uudet hiusvärin, mutta tuon pennut uinti vie tuhkatkin pesästä. Meidän perheessä tulee olemaan se järjestys, että lapsen harrastukset ovat tärkeimmät menot. Ja sitten äiti saa, vaikka turhamainen onkin, omat kamansa. Mutta onnetonta tai köyhää saati kateellista se ei minusta tee. Seitsemän vuoden opiskelu on opettanut mulle kantapään kautta, että elämässä ei oikeasti saa murto-osaakaan siitä, mitä haluaisi. Ei aina edes kotimaista kurkkua. Siksi en viitsi vaivata ajatuksiani moiseen, kun se asia ei miksikään muutu. - ....
annette28 kirjoitti:
Sittenhän on varmasti eri tilanne, kun lapset kasvavat ja todenäköisesti tuolloin perheeseen tulee rahaa kahdesta, joskin pienipalkkaisesta duunista.
Siltikin uskon priorisointiin. Ihminen säästää yllättävän paljon, kun viitsii vertailla hintoja, tehdä aina itse ruokansa (ei ravintoloita), ostaa bussikortin, käyttää pyörää jne. Lasten ei ole pakon edessä saatava uusinta uutta, sillä mä en ole ainakaan tottunut siihen, että ratkaisut tehtiin vanhempieni "hennomisen" perusteella. Sitä sai, mihin oli varaa ja muissa tapauksissa ei auttanut kuin todeta, että elämä on.
Jokainen vanhempi (valitettavasti) voi myös päättää, laittaako harrastusasioissa omat menot lasten menojen edelle. Voi herttileili, mitä mäkin olisin saanut tyttöni vauvauintikuluilla. Mutta vauvauintiin päätettiin mennä, ja sitten ei auta itkeä täällä, että vitsi kun mäkin tarvisin uudet hiusvärin, mutta tuon pennut uinti vie tuhkatkin pesästä. Meidän perheessä tulee olemaan se järjestys, että lapsen harrastukset ovat tärkeimmät menot. Ja sitten äiti saa, vaikka turhamainen onkin, omat kamansa. Mutta onnetonta tai köyhää saati kateellista se ei minusta tee. Seitsemän vuoden opiskelu on opettanut mulle kantapään kautta, että elämässä ei oikeasti saa murto-osaakaan siitä, mitä haluaisi. Ei aina edes kotimaista kurkkua. Siksi en viitsi vaivata ajatuksiani moiseen, kun se asia ei miksikään muutu.En olisi onnellinen jos jokaista asiaa tarvitsisi priorisoida! Säästää voin hyvinkin, mutta kun aletaan hulluna katsomaan hintoja ja laskemaan pennejä, menee stressi onnellisuuden edelle. (viittaan nyt alkuperäiseen teemaan, onneen).
- ......
mun mielestä kirjoitti:
Silloin mulla ainakin on rahaa tarpeeksi, kun ei tarvitse ruokakaupassa katsoa minkä lihan tai kalan ostaa. Se riittää. Uusia autoja tai hienoimpia muotikuteita ei osteta, mutta se tuo onnen kun voi satsata elämän pieniin iloihin; hyvää punaviiniä kera juustojen vaikkapa ja hyvää seuraa niin se jos mikä on onnea. Kivempi niitä on nautiskella kuin jostain katalogista katsella kattauskuvia ja ajatella että oispa kiva jos vois nauttia tuosta itse. :-)
Niin no, sehän se onnea on kun voi ruokakaupasta ostaa mitä haluaa!!! Tämähän oli alkuperäinen aihe. Ja onnellisen rahallisen tilanteen saa keskituloilla = kahden ihmisen palkkatuloilla. Mutta jotenkin olen myös tuota mieltä kun edellinen, rahaa ei ole koskaan liikaa!
- yx mammuli
Itse sanoisin näin, ettei raha tee onnelliseksi itsessään, mutta helpottaa kummasti elämää.Se jolla ei koskaan ole ollu rahasta pulaa, niin ei ymmärrä sen arvoa, eikä arvosta sitä ja näin en usko että on koskaan tyytyväinen tai onnellinen itse rahan takia.Toisin kuin köyhä joka tottunut vähään tulee suunnattoman onnelliseksi jos on mahdollisuus kuluttaa ylimäärästä.Kieltämättä totta on, että rahaa pitää syynätä asioihin, jotka parantavat elämänmyönteisyyttä, mutta ei itse raha tee onnelliseksi vaan ne pienet asiat sen sivusta.Se minkä asettaa itse onnellisuuden mittariksi on sitten eriasia, mutta itse en katsoisi olevani onnellinen jos minulla olisi enemmän tavaraa, minkä olisin mahdollistanut rahalla.
- rahakas
Se ei tee onnelliseksi, se on FAKTAA. Olen rutiköyhästä perheestä ja nykyään rahaa on ihan mukavasti mutta olen ypöyksinäinen ihminen. Kaikki läheiset ja ystävät asuvat kaukana ja lasten kanssa ei matkusteta monta sata km ihan noin vaan vaikka olisi miten paljon rahaa.
Se rahaa helpottaa elämää-totta, se tuo ostohetkellä mielihyvää, ihmiset katselevat että "onpa tossa onnellinen nainen".
Se raha ei tuo ystäviä, sanoisin että karkottaa ne todelliset ystävät.
Ja vaikka on hienot vaatteet, on autoja, on varaa mennä kauppaan joka päivä ja ostaa suht vapaasti niin silti olen surullinen ja masentunut.- .....
Tuo se sen verran onnea, että tilanteesi olisi ystävien suhteen luultavasti ihan sama vaikka sinulla ei rahaa olisikaan. Nyt sinulla on sentään jotain!
- rahakas
..... kirjoitti:
Tuo se sen verran onnea, että tilanteesi olisi ystävien suhteen luultavasti ihan sama vaikka sinulla ei rahaa olisikaan. Nyt sinulla on sentään jotain!
et tiedä kuinka väärässä olet.olen elänyt yli 20 v erittäin köyhässä perheessä ja 5 vuotta hyvin toimeen tulevassa pikku perheessä, olen siis nähnyt molempia puolia. molemmissa on vikoja mutta pointtini on että pitkän päälle raha ei tee IKINÄ onnelliseks, se helpottaa mutta et voi ostaa onnellisuuden tunnetta mitenkään.
- jatkoa tähän
rahakas kirjoitti:
et tiedä kuinka väärässä olet.olen elänyt yli 20 v erittäin köyhässä perheessä ja 5 vuotta hyvin toimeen tulevassa pikku perheessä, olen siis nähnyt molempia puolia. molemmissa on vikoja mutta pointtini on että pitkän päälle raha ei tee IKINÄ onnelliseks, se helpottaa mutta et voi ostaa onnellisuuden tunnetta mitenkään.
Niin mutta onko se niin, että siellä "ennen vanhaan köyhässä kodissa" sulla oli siis asiat paremmin? Sulla oli välittäviä ja rakastavia ihmisiä, kenties vanhemmat ja sisaruksia?
Nyt tässä nykypäivässä sulla ei ole sitä?
Leikitään ajatusleikkiä, että jos nyt lahjoittaisit kaikki rahasi pois ja voisit palata siihen köyhään entiseen elämään, olisitko siellä onnellisempi?
Eihän se raha oikeasti ketään onnettomaksi tee, onhan siinä taas paljon muita syitä jotka johtaa siihen. Yksinäisyyteen johtaa se, että ei ole niin sosiaalinen eikä tee töitä sen eteen, että löytäisi ja saisi niitä uusia ystäviä! Meitä ihmisiä on samalla aaltopituudella olevia ihan eri puolilla Suomea, joten on omasta aktiivisuudesta kiinni jos ei ole / on ystäviä. Minen ainakaan koskaan ole ystäviäni valinnut lompakon paksuuden mukaan, en oman enkä toisen!
- olet...
Kyllä mä ainakin myönnän ajattelevani, että raha tuo onnea. Mua vituttaa olla köyhä ja jatkuvasti miettiä joka hemmetin penniä ja mitä voi ostaa tässä kuussa, mitkä hankinnat taas pitää jättää seuraavaan kuuhun jne. Ja milloin tulee postiluukusta mitäkin sähkölaskun tasauslaskua, vakuutusmaksua ym. ym Enkä nyt ole edes sieltä köyhimmästä päästä, keskituloisiin lukeudumme mieheni kanssa. Mutta niinhän se onkin, että me keskituloiset elätämme tämän maan. Rikkailla on varaa siirtää mammonansa muille maille verokarhun kynsien ulottumattomiin.
Mun mielestä täällä Suomessa eläminen on ylipäätään menny ihan mahdottomaksi. Kaikki asiat vain kallistuvat jatkuvasti, palkat eivät kuitenkaan nouse läheskään samaan tahtiin. Se on tietysti tosiasia, ettei rahalla voi esim. terveyttä ostaa, mutta mielummin kävisin sairauttakin hoidattamassa yksityissairaalassa kuin jonottaisin spurgujen kanssa terveyskeskuksessa!- meppe
totta toinen puoli ja onnea sille joka voitti viime lauantaina sen 5miljoonaa, mutta...
Onni on niin paljon muutakin kun sitä mitä rahalla saa.
Kyllä se vaan on hienoa sitten kun päästään vihdoin perheenä sinne ekalle ulkomaanmatkalle kun ollaan sitä pitkään suunniteltu ja säästetty.
Pitkäkestoisempaa sanoisin käyhän ilon olevan :)
- esimerkkitapaus
Minä olen elänyt ajan, jolloin söin lähestulokoon vain kaurapuuroa ja lantrasin sitä vedellä kun ei ollut muuhun varaa. Hillosta ei ollut tietoakaan. Mutta hauskaa oli, nuori kun olin ja ystävien kanssa oli mukavaa (rahat eivät menneet viinaan, kun ei sitä rahaa kerran ollut, tosin ei olisi mennyt muutenkaan)
Nyt on sen verran varaa( ja 3 lasta),että ei tarvitse ruokakaupassa miettiä ja kieltämäti se on tehnyt elämän helpommaksi - ainakin niiltä osin. Työtä teen ihan älyttömästi ja lasten kanssa vietän 2-3 tuntia illassa. Viikonloppuna yritän hikipäässä siivota, pestä pyykkiä ja kokata. Onnellinen olen kuitenkin ja perhe on elämäni onni.
Lähisukulaiseni on erittäin varakas vähän päälle kolmekymppinen mies. Avioero takana, ei lapsia, kaikenlaisia siivelläeläjiä roikkuu oven takana, jopa sukulaiset ruinaavat rahaa. Istuu mielellään huippuluokan ravintoloissa ja asuu huippuluokan sviiteissä. Alkoholisoitunut nuorehko mies ja suku odottaa lähinnä, milloin juo itsensä lopullisesti hengiltä. Tyttöystävät ovat vähintäänkin omituisia ja lyhytaikaisia ja viimeisin otti ja päätyi poliisin huomiin väkivaltaisen käytöksen ja mielenterveysongelmien vuoksi.
Mies on muutamankin kerran soittanut äidilleen humalapäissään, itkenyt ja uhannut tekevänsä itselleen jotain. Ulkonäkö alkaa olla viinapöhöttynyt ja kun hänelle soittaa, ei koskaan tiedä, vastaako siellä joku täysjärkinen vai pitääkö selittää, kuka minä olen. Mutta rahaa on niin että meidänkin lapsille isketään - siis ihan oikeasti - aikamoinen tukko seteleitä kouraan kun tulee käymään kahvilla. Ihan kuin ne pienet ymmärtäisivät, millaisilla summilla siinä pelataan (kerrankin pistettiin 800 eur käteen)Olen yrittänyt sanoa, että lapset ovat vaikka tarra-arkista onnellisia, sillä en edes halua, että lapset oppivat siihen, että rahaa tulee kaikista ovista ja ikkunoista sisään mitään tekemättä. Se ei ole kuitenkaan suurimmalle osalle ihmisistä normaalia elämää.
Itse en vaihtaisi mistään hinnasta paikkaa tämän henkilön kanssa. - mapee
Ollaan vähän samoilla jäljillä...
Rahalla elämän saa helpommaksi, mutta ei se todellakaan tee ihmistä onnellisemmaksi Onnellisuus nyt kai vaatii vähän enemmän kuin nopean ajan lääkäriin tai hyvää palvelua tms lähinnä elintasoa nostavia asioita.
Rahattomuus sen sijana tuo onnettomuutta. Vaikka se lempi leiskuisi ja parisuhde olisi kunnossa niin ainainen rahasta vahtaaminen ja pihtaaminen käy kyllä suhteen kuin suhteen päälle. Silloin raha jopa tuo onnea omalla tavallaan poistamalla onnettomuuden syitä.
Itse onnellisuuuteen kun mielestäni vaikuttaa ihan muut asiat kuin arkielämän sujuminen ja asioiden helppous.
Kieltämättä kun rahaa on enemmän niin on vähemmän syitä olla onneton, mutta.. Jos parisuhde ei toimi ja työ on sellaista jota ei tahdo tehdä jne eli ne ihan perusjutut niin ei se raha siinä auta kuin välineenä. Itse se ei muuta mitään.
Ehkä kohtuullinen määrä vaurautta lisää onnellisuutta maksimiin? Koska kun katsoo todell avarakkaita ihmisiä niin harvoinpa ne on onnellisempi kuin muut ja ihan ökyrikkailla menee jo ihan överiksi. Tosin ainahan on poikeuksia. Kohtuullisesti varoja jotta arki luistaa ja voi tehdä valintoja miettimättä vain tilin saldoa on varmaan optimaalinen tilanne. Kun rahaa olisi niin että kaikki mielihalut voisi täyttää niin eihän olisi mitään mistä haaveilla jne ja elämästä menisi kaikki ilot.
Ja kaikesta huolimatta meillä siis lototaan edelleen... Mahdollisesta voitosta on puhuttu joskus niin, että ei mitään ökyilyä vaan juuri se, että elämä helpottuu ja että aikanana lasten oman elämän alkua voi helpottaa lisää. Muutamaa tuttuakin tekisi silloin mieli jeesata jne eli sitä hyvää myös muille ei vain itselle.
J anoista iloista; on meillä syöty lohta, mutta sitten seuraavana päivänä on syöty jotain hernerokkaa ihan its etehtynä jne eli jos tänään ruokaan menee enemmän niin huomenna vähemmän. Vaatii kyllä myös sitä tarjousten perässä vinkumista jossain määrin ja täälläpäin on eräs kauppa jossa juuri tuo lohi on välillä pilkkahintaan kaupan, aina hyödynnetään. Olisi se kiva tietenkin ostaa silloin kun tekee mieli, mutta menee s enäinkin ja ajoittain löydän itsestäni pienen pihiyden eli jos asian saa edullisemmin niin en osta kalliilla vaikka olisi varaakin!
Ja kylpyläänkin voi päästä edullisesti ainakin kerran. Eli meille ainakin tippuili ennen noita holidayclubin mainoksia ja niissä satasella pääsee porukka rypemään. No, me kyllä käydään muutenkin ja nipistetään sekin raha jostain muualta sitten. Ne on juuri niitä kohokohtia arkeen jotka juhlistaa elämää..
Mutta siis se lopputulos taas; kuka jaksa asyödä lohta joka päivä tai kylpeä viikosta toiseen? Iho oli kuiva ja korppu jo kolmessa päivässä ja jauhelihakastike voi olla tosi nannnaa...
Nautitaan siis siitä mitä saadaan ja yritetään toteuttaa niitä haaveita kun on mahdollista! Meidän kylpyläreissu maksettiin yhdellä keikkatyövuorolla esim eikä ollut iso uhraus mielestäni.
Tsemppiä nyt vaan!! - järjellinen
Vaikka sitä "Raha ei tuo onnea" -kliseetä viljelläänkin, niin täytyy sanoa, että sitä mieltä ovat varmaankin vain keskituloiset ja varakkaat.
Itse elän opintotuella plus kesätöillä. Täytyy sanoa, että olisin huomattavasti onnellisempi, jos saisin joskus syödä kunnolla enkä kärsisi nälästä ja puutostiloista, Se tekee väsyneeksi. Myös se stressi, että miten pärjää loppukuun, kun rahaa ei silloin juuri ruokaan ole.
Eniten pelottaa nyt kun elinkustannukset nousevat kovaa vauhtia. Toimeentulooni kyllä tulee ensi syksynä 15 prosentin korotus, mutta se ei päätä huimaa.
Miksi päättäjät puhuvat siitä, miten hyvinvointivaltiossa kaikilla on mahdollisuus syödä hyvin? Miksi ne luulevat että kaikilla on katto pään päällä, kun tunnen minäkin niitä, joilla ei asuntoa ole.
Kyllä raha voi tehdä onnellisemmaksi.- ...
...
- kolmen äiti
Itselleni on erittäin tärkeä hyvinvoinnin perusta myöskin taloudellinen turvallisuus. En kieri rahoissa, mutta toisaalta koskaan ei tarvitse esimerkiksi lääkkeitä jättää ostamatta, ja ruokaakin on sekä katto pään päällä. Puolisonkaan kanssa ei tule rahasta riitaa niin kuin aikaisemmin toisinaan. Nykyään kun talous on turvatumpi kuin muutamia vuosia sitten, olen paljon vapautuneempi ja onnellisempi. Rahattomuus tuo mukanaan stressiä ja murhetta paljon.
Oikeastaan tuo huono aika oli juuri rahattomuuden takia niin raskasta. Voin vain kuvitella, miten rankkaa on niillä, joilla ei ole tarpeen tullen auttavia sukulaisia niin kuin minulla oli. Nykyään olen itse se auttava sukulainen ja läheinen, maksan ikäänkuin sen aikaista velkaani. - Sone
Ei se raha onnea tuo, mutta kyllä se vaan huolia vähentää kummasti ;)
- tuo onnea
Se vaan helpottaa elämää...
- on ,, .
ja onnellisia ollaan!! Ei tarvii miettiä mitä voi syödä, hajoaako auto tai mitä vaatetta ostaa. Jää aikaa perheelle ja itselle, kun voi tehdä mitä haluaa. IHANAA:) :) :)
Tietenkin arvostamme eri asioita. Minulle on tärkeää rakastava mies ja ihana lapseni. Teemme yhdessä kaikkea, harrastamme paljon. Emme tappele, jotain pientä tietysti aina välillä.
Olen joutunut elämään joskus tiukalla, siis vähällä rahalla ja en ikinä haluaisi siihen palata.
"Raha on niin vanha keksintö, että sitä pitäisi kaikilla olla." Omaa saamattomuutta, jos ei ole. Oliko pahasti sanottu? Suomessa on niin hyvät mahdollisuudet tehdä mitä vaan, itsestä se on kiinni. Jokainen voi miettiä miten hyvin on ahertanut/raatanut tulojensa vuoksi.
Kyllä näin on! Hauskaa kesää!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242150Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1352053Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2111822Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2581498Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341404Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5581181Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501005Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115942Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse350936