Olen ollut suhteessamme vähän etäällä miehestäni kauan aikaa erinäisistä syistä johtuen, etten ole antanut tai osannut antaa itsestäni miehelleni sitä kaikkea mihin kykenisin.. Nyt pikku hiljaa jokin on sisälläni muuttumassa/muuttunut ja suhtautumisessani mieheeni on tapahtumassa aivan selvästi positiivisia asioita. Olen pääsemässä pikku hiljaa sinuiksi tuon menneisyyden kanssa ja katse on kohti tulevaa nyt.
MUTTA yksi asia jota vieläkin pelkään jollakin tavalla on se, että annanko taas liikaa itsestäni hänelle ja saan sydänsurua vain itselleni sillä aikaan. Olen huomannut, ettei mieheni tarvitse yhtä paljon läheisyyttäni kuin minä tarvitsen häneltä ja se suututtaa välillä.
Näetkö mitä tuleva enteilee meille kahdelle?
MUTTA yksi asia jota vieläkin pelkään jollakin tavalla on se, että annanko taas liikaa itsestäni hänelle ja saan sydänsurua vain itselleni sillä aikaan. Olen huomannut, ettei mieheni tarvitse yhtä paljon läheisyyttäni kuin minä tarvitsen häneltä ja se suututtaa välillä.
Näetkö mitä tuleva enteilee meille kahdelle?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehet ja naiset ovat monella tapaa erilaisia, vaikka erot sukupuolten sisällä ovatkin vielä suuremmat kuin erot sukupuolten välillä.
Tavallista on, että naiset kaipaavat huomiota ja välittämisen osoittamista puheella ja arjen hellyydenosoituksilla. Miehet taas kokevat että heidän on helpompi puhua tekojen kielellä - he kokevat työn perheen ja kodin hyväksi olevan rakkauden osoittamista, vaikka kaikenlaisen pienen kodin ja pihan kunnostamisen, auton huoltamisen, yhdessä tapahtumiin ja vierailuille kulkemisen olevan tätä rakkauden osoittamista.
Parisuhde on tärkeä ihmissuhde, mutta se ei koskaan voi täyttää kaikkia ihmissuhdetarpeitamme. Älä anna miehellesi enempää kuin mitä hän on valmis vastaanottamaan, se vain ahdistaa ja hämmentää häntä.
Voit antaa aikaasi myös ystävillesi ja jakaa heidän kanssaan itsestäsi sellaisia puolia, jotka eivät ole miehellesi läheisiä tai kiinnostavia.
Läheisyyden, seksin ja tunteiden ilmaisemisen kaipuumme on hyvin yksilöllistä - mitään määritelmää sille mikä on normaalia, liian vähän tai liikaa ei ole olemassa, vaan jokainen pariskunta joutuu itse etsimään sen kultaisen keskitien, jossa molempien tarpeet tulevat riittävästi otetuiksi huomioon.
Eli hae muista ihmissuhteista lisää mahdollisuuksia antaa itsestäsi muille ihmisenä.
Hyvältä suhteenne kehitys näyttää, kun säilytte molemmat myös yksilöinä ettekeä vie kaikkea happea toisiltanne olemalla liian tarvitsevia vain toisen suhteen.
Olet oikeassa, erilaisiahan me todella olemme. Pitää yrittää löytää se "kultainen keksitie". Ei kait sitä auta pelkäämäänkään alkaa, menee vain elämä pilalle. Pitää yrittää löytää muista läheisistä ihmisistä tukea tälle hellyyden kaipuulle. :) Nyt ollutkin sellainen aika pitkään, että olen elänyt vain perheelleni oikeastaan ja muut ihmissuhteet olleet poissa kuvioista.. Ehkäpä sekin tekee sen, että tarraudun mieheeni hullun lailla välillä. Ihmisten ilmoille pitäisi varmasti päästä ja kavereita tapaamaan! :) Kiitti kun muistutit asiasta!