Niin, onko kaikilla muilla naisilla niitä hyviä ystäviä, niitä joille soitetaan heti jos jotain erityistä sattuu tai vaikka vaan lapsi sairastuu / miehen kanssa on vähän ongelmia, niin ystävän kanssa puidaan heti asioita halki poikki pinoon?
Olen nyt itse nelikymppinen, ja ikäväkseni huomannut että ei sellainen hyvä ystävyys ole ehkä kovin helppo perustaa.
Olen itse enempi kuuntelija kuin "kälättäjä", myös vähän ujompi ja joukossa se vähän sivummalle vetäytyvämpi kuin se joka on kaiken keskipisteenä. Tutustun yleensä hitaasti ja varovasti ihmisiin, en ole sellainen joka jo heti toisella kerralla on halailemassa ja vaihtamassa puhelinnumeroita tms.
Viimeksi itselläni on ollut se "hyvä ystävä" yläasteella, eli 15-vuotiaana. Sellainen ystävä jonka kanssa puhuttiin asia kuin asia ja jonka kanssa synkkasi hyvin. Vuodet vei meidät eri paikkakunnille ja ystävyys hiipui välimatkaan.
Olen asunut muutamalla eri paikkakunnalla ja kun on lapsia tullut perheeseen, olen heidän kauttaan tutustunut muihin ihmisiin. Ensin leikkipuistossa, sitten päiväkodin kautta ja esikoulun - nyt koulun kautta. Ne ihmiset ovat enemmän kuitenkin niitä "hyvän päivän tuttuja", joiden kanssa puhutaan vähän niitä näitä, eikä sen kummempaa. Tuntuu että monilla on jo ne omat ystävänsä ja omat menot ja touhut. Tuttavia on minullakin aika paljon, muttei ehkä yhtään sellaista jolle voisin vaikka soittaa jos jotain todella pahaa tai ikävää sattuisi omalle kohdalle! Joskus se asia vähän pelottaakin, että onko ne hyvät ystävät ainoastaan se oma perhe, puoliso ja kasvavat lapset?
Osaan kulkea yksin ostoksilla, minä en ole koskaan kaivannut että pitäisi olla joku makutuomarina jonka kanssa vatvoa ja ihmetellä vaikka vaatteita, ostaisin kuitenkin sen mistä itse pidän ja minkä itse haluan, sanoisi toinen mitä vain. Minulle ei ole ongelma mennä yksin jumppaan tms. uuteen harrastukseen, enhän sinne kuitenkaan mene ystävän kanssa seurustelemaan vaan kuntoa kohottamaan. Niin ja sieltäkin tulee niitä uusia hyvän päivän tuttuja lisää.
Olenkohan minä jotenkin outo, vai tunnistatko sinä itsessäsi samoja piirteitä? Pääasiassa olen kyllä ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta joskus tuntuu että olisi se mukava kun voisi jollekin soittaa ihan noin vaan ja kertoa huoliaan ja murheitaan, joka myös voisi minullekin soittaa omia murheitaan. Joskus pelottaa, että kun olen vanha ja ehkä kenties sairas, olenko minä yksi niistä yksinäisistä vanhuksista jota ei edes kukaan käy katsomassa kuin ehkä omat lapset, jos sattuvat samalla paikkakunnalla asumaan.
Onko teillä ystäviä, hyviä ystäviä?
14
1068
Vastaukset
- yksi hyvä
ystävä jonka kanssa ei sellasta asiaa ole löytynyt vielä mistä ei voitas puhua.Eli puhutaan aivan kaikesta mitä maa päällään kantaa.Ollaan aika erillaisia ihmisinä,minä olen enemmän tulta ja tappuraa kun taas ystäväni on enemmän sellanen rauhallinen mutta kuitenkin pohjimmiltaan meissä on jotain samaa.Nykysin vähän nähdään kun asutaan eri paikkakunnilla ja kummallakin on lapsia mutta kyllä silti on hyvä tietää,että on olemassa ihminen kelle soittaa kun on pahamieli tai jotain ikävää/ihanaa tapahtuu.Ei ole vielä hänen kaltaistaan ystävää tullut vastaan enkä usko,että koskaan tuleekaan.Toivosin vaan jatkossa,että löytys aikaa enemmän olla yhdessä mutta ei se ystävyys katoa siitä silti minnekkään,se on ja pysyy :)
- annette28
Onko luottohenkilön pakko olla ystävä? Onko sinulla sisaruksia, naispuolisia sukulaisia tai oletko ystävä miehesi kanssa.
Mun elämäni tärkeimpiä luottohenkilöitä on oma äiti ja kolme tätiäni. Sitten ns. hyviä ystäviä, kenelle voin soittaa vaikka itkun ja huudon kera, on viisi. Yhden kanssa puidaan miesasiat, toisen kanssa vaihdetaan äitiangstit, kolmannen kanssa puretaan opiskelupaineet ja kahden "viimeisen" kohdalla voi höpsiä kaikesta, koska heidän elämäntilanteensa on lähes identtinen.
Mieheni on tärkeä ihminen minulle, mutta jos kyse on jostakin hankalasta ja monimutkaisesta asiasta, en rupea erittelemään hänelle asiaa ensimmäisenä. Hän ei nimittäin pysty ottamaan vastaan suullista informaatiota ja hahmottamaan kokonaistilannetta tarpeeksi nopeasti silloin, kun mulla on tarve vuodattaa joku asia. Lisäksi mieheni ihastuttava mutta myös samalla vihastuttava puoli on se, ettei hän oikein osaa haukkua muita ihmisiä. Ainakin mulle tulee joskus tarve haukkua joku tyyppi pataluhaksi, väärintekijäksi ja v-pääksi ennen kuin pystymään omaa osuuttani tapahtumassa. Mieheni on moiseen liian lojaali! - tarja 2
minulla on kyllä ystäviä joille voisin soittaa ja märehtiä murheita,mutta en oikein osaa sitä tehdä.Kyllä asioita puidaan ystävien kanssa puolin ja toisin,mutta akuutisti en tiedä osaisinko kellekkään soittaa.
Itse asiassa minulle ei ole tapahtunut mitään sellaista että olisin tuntenut tarvetta heti soittaa kellekkään,paitsi lasten syntymät:):)
Olen melko sosiaalinen,mutta en myöskään ihan ensimmäisenä hyppää kenekään kaulaan tyyliin "voi,kun ihana nähdä" tms.
Minun ja ystävien väliin on tullut eräs asia mikä minulle on ongelma,taidan olla jollain tapaa väärinkäyttäjä:)eli alkoholi,minun tämän hetkiset ystävät ovat kaikki melko suuria alkoholin kuluttajia,en tarkoita kokopäivä juoppoja,mutta minun mitta-asteikollani suuria kuitenkin.Ainakin kolme ystävistäni ottaa joka viikonloppu kännit ja pari muutakin ainakin joka toinen viikonloppu.Itsekään en sylje lasiin,mutta minulle riittää kerran kolmeen kuukauteen tai vähemmänkin,(en siis pidä kalenteria tiukkapipoisesti)minä kaipaisin tyttöjen iltoja ilman känniä,ja reissuja ilman koko aikaista juopottelua.
En jaksa aina selitellä miksen ota joten teeskentelen ottavani ja kun muut menevät tupakille kippaan sillä välin viinakset lavuaarin:):)rasittavaa sekin....
Minun ystäväni ovat kyllä lapsuudesta asti joten siinä mielessä tunnearvoisia ihmisiä on ympärillä.Ollaan ristiin kummeja toistemme lapsille jne.Ollaan näiden vuosien,kymmenien vuosien aikana koettu kyllä monet ilot ja surut.
Periaatteessa olen siis tyytyväinen,mutta.....- kuulosta..
kovin syvälliseltä ystäviltä, jos sinun täytyy valehdella heille juomisistasi. Siis en sano tätä pahalla, pisti vaan silmään.
Onhan se ikävää, jos kaverit elävät täysin eri "kautta" elämässään, eli toisilla on lapset ja perhe ja toiset bilettävät. Mutta eipä sitä sen takia kannata hyviä suhteita katkaista, ehkä tilanne tasoittuu ajan myötä. - tarja 2
kuulosta.. kirjoitti:
kovin syvälliseltä ystäviltä, jos sinun täytyy valehdella heille juomisistasi. Siis en sano tätä pahalla, pisti vaan silmään.
Onhan se ikävää, jos kaverit elävät täysin eri "kautta" elämässään, eli toisilla on lapset ja perhe ja toiset bilettävät. Mutta eipä sitä sen takia kannata hyviä suhteita katkaista, ehkä tilanne tasoittuu ajan myötä.selitin kai hieman väärin.He kyllä tuntevat ja tietävät tietenkin minut,mutta jos joskus olen lupautunut lähtemään bilettämään ja sit ei jostain syystä huvitakkaan ottaa enemmissä määrin alkomahoolia niin en viitsi ruveta sitä mainostamaan vaan olen ollakseni "täysillä" mukana.Ja lapsia meillä on kaikilla,pari jo tullut juuri nelikymppisenä mummoksikin ja minulla kylläkin nuorimmat tällä hetkellä...ei lapset heitä ole hidastanut missään vaiheessa,minua juuri päinvastoin.Itse olen alkoholisti perheestä ja en halua omille lapsilleni alkoholista vääriä kuvia,enkä kuitenkaan että se on myöskään tabu.
- asemassa
Minulla on 4 hyvää ystävää, jolle soittelen mitä typerimmistäkin asioista. Ja hekin soittelevat mulle. Ois tosi vaikeaa, jos ei olisi noita rakkaita ystäviä. Minusta on mukavaa jakaa iloiset asiat jonkun kanssa heti tuoreeltaan ja kiukun tai surun iskiessä purkaa huolia jollekin.
Ystävät ovat minun toinen perheeni. - äitiliininen21v&tyttö1v
itse olen ihan samanlainen kuin sinä, enemmän kuuntelija, ujo,sivummalle vetäytyvä. itse en myöskään enää luota ihmisiin sattuineista syistä. mieheni on ainoa johon luotan(ja siihenkin meni pari vuotta ennen kuin uskalsin alkaa luottamaan häneen). mulla on myös tosi vaikeaa ed.mainituista syistä tutustua keneenkään.
ystäviä ei ole yhtään eikä juurikaan edes kavereita. kavereita oli vielä muutama vuosi sitten paljon(ja yksi ystävä, tai no niin luulin)mutta sitten kun muutin toiselle paikkakunnalle niin ne jäi. se olin aina minä joka soitteli heille(ja tuolle ns.ystävälle)ja yritin pitää yhteyksiä vielä, mutta se alkoi menemään juuri niin että vain minä soittelin heille, kukaan heistä ei koskaan soittanut minulle. jos olin parikin vkoa tai enemmän soitamatta heille, niin eipä sieltäkään kukaan soitellut minulle päin.
en sitten enää jaksanut tuota yksipuolista yhteydenpitoa ja lakkasin soittelemasta. nyt ei ole kuulunut kenestäkään mitään pariin vuoteen joten tässä sen näkee ketkä on oikeita ystäviä ja ketkä ei(eli tässä tapauksessa ei kukaan).
koskaan en ollut mikään kovinkaan sosiaalinen ihminen joten uusia kavereita ei ole ollut eikä tullut. ja vielä lisäksi olen liian kiltti. en osaa kieltäytyä mistään jos esim. siskoni pyytää minua jonnekkin. oikeasti en jaksaisi lähteä mutta en vaan osaa sanoa ei. ja jos keksin jonkun tekosyyn ettei tarttisi lähteä(siskoni kun alkaa sitten inttää ja inttää että lähde nyt, jos olen kieltäytynyt joten ainoa vaihtoehto on toi tekosyy)niin sitten on huono omatunto muutaman päivän.
juurikaan koskaan en ajattele itseäni, mitä minä haluan tehdä tai miltä minusta tuntuu. aina ajattelen toisia, mitä tuo haluaa tehdä ja miltä tuosta tuntuu jne. en osaa ajatella itseäni. hoidan kaiken maailman juttuja jos joku pyytää vaikken jaksaisi. aina ensimmäisenä mietin että miltä tuosta tuntuu jos en suostukkaan(ja sitten suostun johonkin), minne tuo haluaa mennä ja jos se haluaa mennä jonnekkin minne itse en halua niin nielen vain pettymykseni ja menen mukaan.
kiltteys on joskus kirous eikä siitä ole helppo päästä eroon(varsinkaan kun jos ei suostu johonkin niin kärsii sitten huonosta omasta tunnosta muutamia päiviä).
ja jotain tapahtuu, jotain tosi kivaa niin heti soitan miehelleni ja jos on ongelmia mieheni kanssa niin itsekseni vain mietin ja kärvistelen.
miehen kanssa jos siis on ongelmia niin itsekseni kärvistelen ja jos jotain muuta kivaa tai ei niin kivaakin tapahtuu niin sitten kerron miehelleni heti.
aina välillä tuntuu kyllä että pää räjähtää kun ei ole oikein ketään kenen kanssa menisi jonnekkin tai ketään kenelle soittaisi(mieheni ja siskoni lisäksi).
tulipas vuodatus :) - Milla.M
minulla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa jorisemme ummet ja lammet, ja soittelemme lähes viikottain kuulumisia, hänen kanssaan tulee jutusteltua kaikesta. Lisäksi satuin nyt samalle luokalle opiskelemaan yhden vanhan ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut varmaan kohta 20 vuotta, mutta tiet veivät jossain vaiheessa eri suuntiin. Hänen kanssaan pystyy myös puhumaan asiasta kuin asiasta, vaikeistakin. Niin, ja naapurissa asuu hyvä perheystävä, kyllä hänenkin kanssaan keskustelemme aika syvällisesti.
Lisäksi miehen kanssa pystyn juttelemaan, koskipa se nyt vaikka kuukautisongelmia ta mitä tahansa...:) Äitini on myös minulle sellainen, jolle soitan, jos tuntuu että tarvitsen juttukaveria. Tosin kovin huolestuttavia asioita en viitsi hänelle puhua, ettei miettisi liikaa.
Se kyllä harmittaa, että suurin osa teinivuosien hyvistä ystävistä on nykyään sen verran vierottuneet, ettei heidän kanssaan tule kommunikoitua juuri muuten kuin sähköpostin välityksellä ja soittelemalla muutaman kerran vuodessa.
Kavereita ja tuttavia löytyy pilvin pimein, mutta se on sitten jo oma lukunsa. - ..............................
Samat kaverit ollu kerhosta asti. Muutettu on ympäriinsä kaikki, mutta nähty vähintäänkin jouluna, kun kaikki palailleet kotikulmille vanhempia katsomaan. Edelleen tavataan isolla porukalla noin kerran kuussa ja sitten tapailen muuten vaan kahvitellen kahden kesken silloin tällöin jokaista. Jokainen näistä ystävistäni on tuntenut minut vähintäänkin 10 vuotta. Koettu on yhdessä paljon. Nykyään lähellä asuu suurin osa näistä ystävistäni.
Tämän lisäksi minulla on läheiset välit perheeseeni, niin vanhempiini kuin sisaruuksini. Käymme usein kahvittelemassa yhdessä ja vähintään kerran vkossa syödään yhdessä jonkun luona.
Kuitenkin koen olevani huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Eikä tähän mun elämään uusia ystäviä edes mahtuis, kun vanhoillekaan ei ole aikaa kuin isommissa kasoissa =). Olen onnellinen ystävistäni. Todellakin.- meppe
tuttu voi helposti muuttua ystäväksi.
Sitä vaan päättää kehen luottaa ja kun elämä heittää jotain naamalle hyvää tai pahaa ottaa asian puheeksi. Jos ei ekalla natsaa voi kokeilla jotain toista. Kutsu rohkeasti joku käymään tai käy jollakin toisella.
Itselläni on paljon ystäviä joista osa asuu toisella paikkakunnalla mutta itsepintaisesti ollaan pidetty yhteyttä. Joskus harvemmin ja joskus enempi.
Mutta tiedän että jos kriisi osuu eteen voi soittaa koska vaan.
On minulla yksi tässä lähempänäkin. Tai jos 60km on lähellä :) Suhteellista tuo on kun nähdään kuitenkin lähes viikottain. Pienet ja suuret murheet jaetaan ja ukot haukutaan jos tulee tarvetta :)
Suosittelen. Vaikka ei niin räpä ihminen olisikaan. Jokainen ihminen tarvitsee kommunikaatiota ja on se ihan tervettä että on kontakteja perheen ulkopuolellakin. Perhe on kumminkin perhe ja siellä sinä olet vaimo tai äiti. Ystävälle sinä olet oma itsesi ilman sen suurempia etu liitteitä.
- mamitsu
Olen 21-vuotias ujo, rauhallinen, enkä kovin helposti tutustu uusiin ihmisiin ja isossa porukassa vetäydyn yleensä ja olen joukon hiljaisin. Niin siinäpä varmaan onkin syy minkä takia minulla ei ole yhtään ystävää, ei edes kaveria. Tilanne on aika syvältä. Vieraat joita meillä käy on miehen ystäviä, kavereita. Minulla siis ei ole ketää, äiti on ainut jonka ka puhun ja mies.
Ala-asteella minua on syrjitty, samoin yläasteella. Mutta yläaste aikaan minulla oli sentään pari kaveria, yksi ystävä, mutta nekin jääny kun muutin kotipaikkakunnalta pois. Ja nyt täällä uudessa(asunu pari vuotta) ei ole yhtään ystävää, luulin että koulusta (opiskelen siis) saisin kavereita mut en saanu. Vauvan syntymän jälkeen yritin olla hyvin aktiivinen ja käydä eri jutuissa mutta ei sieltäkään yhtään ystävää ole tullut. - mapee
ystävyys on oikeasti jännä asia. Its ehavahduin jossain vaiheessa siihen, että osa ystävistä oli kadonnut jonnekin lopullisesti enkä itseasiassa edes kaivannut heitä ennen tuota havaintoa. Oli kai kasvettu erilleen..
Mulla on sieltä hiekkalaatikolta asti ystävä. Se on se paras varmaan, mutta yhteys on aika erilainen kuin bestikseen voisi luulla. Me lähetetään sähköpostia. Ennen soitettiin, mutta aina soitettiin huonoon aikaan jne joten tämä on se meidän juttu. Eikä se juttu ole se elämän jakaminen vaan se yhteys ja sitten kun tavataan niin ollaan kuin olisi juuri eilen erottu viimeksi!
Välillä lun sapettaa niin sille voi kirjoittaa ja purkaa sydäntään. Ei se edes vastaa välttämättä, mutta on se lukenut ja ollut hengessä mukana. Tai sitten tulee takaisin joku ihan asiaton kuvaviestijuttu tms joita postissa liikkuu. Pakkohan se on silloin nauraa..
Sitten on kaksi ystävää joiden kanss aon töiden kautta tutustuttu. Satunnaisesti tavataan, mutta yhteys on olemassa. Ollaan aika iholla toistemme elämässä vaikka ei siis edes kuukausittain nähdä. Ja meillä on kivaa yhdessä! Kohta ollaan taas menossa koko päiväksi hummaamaan ja viettämään samalla synttäreitä. Tuntuu kuin juuri olisi vietetty niitä edellisiä työmaan kahvipöydän äärellä ja siitä on jo kymmenen vuotta...
Ja sitten on kaveriporukka jonka kanssa kokoonnutaan. Meillä on myös yhteinen jo kauan taakse jäänyt työhistoria takanamme. Nämä treffit on pari kolme kertaa vuodessa ja ainajälleennäkeminen on yhtä riemukasta! Postit kulkee ja yhteys sitä kautta vaikk aharvoin omista asioista siellä jutellaan, lähjinnä kevyttä seukkaamista ja noita hupijuttuja tai työjuttuja...
Niin tuossa on ystävyydet ja sen päälle on sitten nuo sukulaiset ja tuttavat jne, mutta ne on meidän yhteisiä tuttuja ja suhteet on kepeämpiä. Usein ne on ihmisiä joiden kanssa on paljon tekemisissä, mutta ei ne silti ole ystäviä tai en niitä siksi miellä.
Taannoin tuli juuri sähköpostissa noita testejä joissa oli kysysmyksiä ja siinä oli yksi jossa kysyttiin ystävien määrää. Kysymys taisi olla että onko enemmän kuin viisi tosiystävää ja siihen ei kyllä kukaan vastannut että on. Aika rehellistä minusta... Kavereita voi olla, mutta ystävyys on isompi juttu!
Koomisesti yksi ystävyys päättyi ystävän mieheen. Eli se roikkui aina mukana. Oltiin koulukavereita koko 12 vuotta oltu ja bestiksiäkin jossain vaiheessa. Se mies siis tuhosi täysin pitkän ystävyyden pelkällä läsnäolollaan... - 00yx
Minulla oli ystävä, joka oli minulle todella rakas. Soittelin hänelle silloin tällöin. Joskus meni ehkä kuukausi, ettemme jutelleet, välillä soitin kaksikin kertaa viikossa, kunnes... hän ilmoitti tylysti, ettei jaksa olla ystäväni, koska soitan hänelle TURHAAN ilman asiaa.
Lähes 15 vuotta luulin, että kaikki on ok ja sitten tajusin olleeni vain rasite.
Nyt olen jo hyväksynyt menetykseni, mutta lujille se otti.- ,.,.,
olla noin ilkeä ja sanoa toiselle noin! Se ei ollu ystävyyden arvoinen ihminen!!! Semmonen ihminen vielä edestään löytää ja tajuaa että kaikki ystävät ovat kallisarvoisia!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242203Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1352112Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2161835Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2601516Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341415Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5641202Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501015Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse351952Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115949