Isäni kuoli viikonlopun aikana kai perjantaina, poliisi kävi kertomassa tunti sitten, mutta kuulin jo aamulla, kun isäni naapuri soitti.
Isältäni otettiin koepala keuhkoista viimeviikolla, epäiltiin syöpää.
Itkettää, tuntuu niin epätodelliselta.
Olen surullinen etten käynyt isääni katsomassa aikoihin ja surettaa että enää ei ole mahdollisuutta korjata välejämme enää koskaan.
Isäni oli alkoholisti ja käytti mua hyväkseen ja alisti henkisesti, mutta oli hänessä hyvätkin puolesa.
Rakastan minä häntä kuitenkin, vaikka vihaankin.
Isältäni otettiin koepala keuhkoista viimeviikolla, epäiltiin syöpää.
Itkettää, tuntuu niin epätodelliselta.
Olen surullinen etten käynyt isääni katsomassa aikoihin ja surettaa että enää ei ole mahdollisuutta korjata välejämme enää koskaan.
Isäni oli alkoholisti ja käytti mua hyväkseen ja alisti henkisesti, mutta oli hänessä hyvätkin puolesa.
Rakastan minä häntä kuitenkin, vaikka vihaankin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
suruasi ystävien ja läheistesi kanssa..jos heitä ei ole turvaudu ammattiauttajaan..on tärkeää, että koska isäsuhteesi oli sairas (niin kuin omanikin oli) voit käydä sitä läpi puhumalla ja pohtimalla asiaa eri puolilta...tottakai myös rakastit häntä.."se on luonnollista", mutta älä syytä itseäsi enää siitä, ettet käynyt katsomassa..se on myöhäistä nyt..joten miettiminen siltä osin on itsensä kiusaamista..olihan kulkusuunnat auki molempiin suuntiin..hänkään ei käynyt luonasi..Tässä joitain ajatuksia 19 vuoden takaisesta omasta kokemuksesta..
Surra ja muistella hyviä ja huonoja aikoja ja antaa ajankulua, ja antaa anteeksi isällesi ja itsellesi ennenkaikkea, jos kyseessä on ollut hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. kaikki se on nyt mennyttä historiaa. Itse ihan rauhassa...