päivämietteitä...

Jos suhteenne on kiinni a)kiloista b)rahasta c)muusta jonniinjoutavasta, niin joutaa päättyäkin!!!

Itse kärsin vähän aikaa sitten "olemattomista" paino-ongelmista, kun lueskelin chatissa ihmisten juttuja, mutta kun sain tietää itseään täydellisinä pitävien, muiden painoja arvostelevien "chatti-kuninkaiden", Erik41:n ja Waven, painoindeksit, kiljuin riemusta. Ko. herrojen indekseillä saisin painaa 20 kiloa enemmän!!!

Nämä herrat perään kuuluttavat juuri niitä "rotunaisia", langanlaihoja missejä, mutta ovat itse pönäköitä ja tanakoita suomalaisia perusjuntteja! Ja normaalit naiset chatissa tuntevat itsensä epäonnistuneiksi näiden Mr Finlandien takia...

Älä huoli: jos chattiystäväsi on oikea ihminen, rakastava, tunteva ja oikeasti IHMISESTÄ välittävä, hän ei tuijota painoindeksiäsi eikä hiustesi väriä. Hänelle on herttaisen saman tekevää, onko sinulla hiuksia lainkaan. Hän pitää sinusta ihmisenä, ei näyttelyesineenä.

Tsemppiä!

sanon vaan ..tapasin nykyisen kihlattuni chatin kautta ja muutettiin yhteen,no voi mulle tuli noin 5 kiloo lisää ja nykyään oon hänelle lihapulla ja koko ajan huomauttelee kiloistani mittani ovat nykyään156cm ja painan n.59 en mielestäni ole lihava vaikka olen 40v,mutta olen sitä rehellisyys on kaiken ao.minua vaan harmittaa tollanen kun en mielestäni ole mikään lihava

Itse olen tutustunut vasta koko nettikaveri kuvioon enkä siitä siis tosiaankaan paljon tiedä, mutta jotakin olen antanut itseni ymmärtää. Ensinnäkin pohdiskelit (tai niin minä sen ainakin ymmärsin) että ollakko vaiko eikö olla rooleissa. Meillä ihmiskunnan jäsenillä on vähän rooleihin taipuva tapa käyttäytyä. Se ollaanko miten valheellisessa rooleissa on varmaankin jokaisen itse päätettävä. Onko nettideittailu itsensä huijausta ? Samallahan voidaan kysyä onko ihmissuhteet yleensä huijausta. Ei kai voida olettaa että ihmiset ns. tavallisestikkaan tavatessaan aina niin totuuden mukaisesti puhuvat/toimivat/ovat yleensäkkään.
Kysymys on kaiketi siitä mitä deittailulta odottaa. Mitä ilmeisemmin Sinä tarkoitat suhdetta missä puhutaan muustakin kuin puhumisesta ja kirjoittelusta. Siihen en osaa kyllä sanoa mitään, koskapa ei ole mitään kokemusta vakavammasta suhteesta netissä. Mutta yksi juttu vielä mihin otan kantaa on tuo pelkäämäsi ulkonäkö. Pelko siitä ettei Sinusta todellisuudessa pidettäisi, vaikkakin verkossa kyllä. Niin... Tämä maailma on vähän kummallinen. Ihmiset odottavat toisiltaan älykkyyttä, rehellisyyttä ja vaikka sun mitä hyvinä pidettyjä ominaisuuksia. Kuitenkin tosipaikan tullen ulkonäkötekijät nousevat arvoon arvaamattomaan. Toivon Sinulle kuitenkin, että se millä on merkitystä teille, ratkaisee loppupelin.

Älä aikaile. Uusi elämä alkaa, upeana naisena. Jos minä tein sen, sinäkin pystyt.

olen miettinyt tämän pari kuukautta, kun olen yrittänyt elää sinkkuelämää aivan samoja asioita kuin sinäkin. Koska tiedän omista kokemuksistani ehkä jotakin toiveistasi, ilmoitan heti, että olen nainen ja viestin tarkoitus on vain jakaa kokemuksia.
Olen myös miettinyt, millaista väkeä sätissä yleensäkin liikkuu. Jotkut haluavat sähköpostiosoitteen vain lähettääkseen pornokuvia, jotkut keräilevät ihmisiä kuin toiset postimerkkejä. Ja kuinka moni muka vapaa onkin sitoutunut ihan lujasti jo johonkin. Sitten ovat vielä pervertikot erikseen.
Minäkin toivon itselleni miestä, joka hyväksyisi minut vikoineni samoin kuin olen itse valmis hyväksymään toisessa myös huonoja puolia. Mietiskelen, mistä ihmisen ikävä toisen luo oikein tulee.
Mietiskelen myös, olisiko parempi vain totutella yksinäisen naisen elämään ja lakata toivomasta.
Kirjoitin sinulle ajatuksena ettet ole yksin, meitä on monta samalla lailla tuntevaa.

mee siitä juakseen navetan ympäri, nii ei tarte itkee läskejä!

eraeyer

Itselläni samanlaisia tuntemuksia kuin Sinulla...ja varmaan monilla muillakin..Vaihdoimme kuvia ja juttelimme satoja tunteja puhelimessa. Noin vuosi sitten kun tapasimme sen ensimmäisen kerran totesimme ettei tullut pettymyksiä puolin eikä toisin. Olemme jo ns kypsässä iässä kumpikin..Ulkonäkö kuitenkin vain ulkoinen asia , sielujen sympatia ja yhteenkuuluvuus suurin asia. Nyt olemme jo tavanneet useinkin ja aina sama tunne..kiitetään chattia kun löysimme toisemme.
Näin jälkiviisaana vaan olisi ollut parempi tavata jo paljon aikaisemmin..Elämä muuttanut meitä molempia PALJON , olemme oppineet puhumaan kaikesta ja antamaan arvoa jopa toisillemme..Elämä ihanaa, rakkauteni jopa näkyy ulospäin kuulemma.
Kaikkea hyvää Teille!

Ainakin itse olen pohtinut hyvinkin samantyylisiä kysymyksiä, hyvin samanlaisessa tilanteessa; ihastuneena. Vaikka ihastuneena leijaileekin jossain muissa sfääreissä, on epävarmuus ja itsekriittisyys myös läsnä. Nuo kysymykset ovat siis ihan normaaleja, etenkin chatissa kommunikoitaessa, jolloin toisesta puuttuu niin paljon vaikka toisaalta läsnä on se tärkein eli ajatukset, jos keskustelu perustuu siis rehellisyyteen. VAikka ihastuksensa ajatuksiin olisikin tutustunut perinpohjaisesti, tapaamisellahan toisen vasta oikeasti aistii, eikä sitä tilannetta voi väheksyä.

Itselleni ihastuminen chatissa tapahtui yllättäen. En koskaan kuvitellut niin tapahtuvan. Tunteet karkasivat käsistä. Minun ihastumiseni ei päättynyt onnellisesti, sillä taisin vain lopulta olla eräs itsetunnon vahvistaja muitten joukossa, en kuitenkaan halua himmentää onneasi enkä pelotella sinua. Neuvon silti sinua keskustelemaan ihastuksesi kanssa, mistä kaikesta tuossa on kyse ja minkälaisin ajatuksin asiaan suhtaudutte. VAikka keskustelu olisi hyvinkin avointa, on väärinkäsityksille varattu suuri sija. Uskonpa vielä, että ihmiset ovat chatissa liikeellä hyvin erilaisin motiivein, joita ei varmaan itsekkään aina tunnista tai osaa tarkkaan nimetä.

Voin olla liian sinisilmäinen, kun kaikesta ikävästä ja riitaisesta kirjoittelusta huolimatta uskon, että suurin osa chattikansasta on liikeellä omana itsenään.

Onnea sinulle. Pidä jalat maassa, vaikka pääsi olisikin pilvissä..:)

voi kuule et ole ainoa joka ajattelee noin.
Itse kaltaisesi ja aina rehellisesti kertonut miten asiat on. Inhottavinta on se että ensin tosiaan sanotaan et ei ulkonäkö ole tärkein mutta kuienkin....

Olen huomannut, että pienikokoiset miehet eivät enää soittele nähtyään, mutta sellaiset yli 180 vain innostuvat muodoista. En tiedä onko se ollut kohdallani vain sattumaa, makujahan on muutenkin monenlaisia. Muista se, siis että, makuja on todella monenlaisia, jos yhteydenpito lakkaa. Ravintoloissa sitä ei niinkään huomaa, sillä siellä jättävät lähestymättä ne, jotka hakevat tosi hoikkia ja pieniä.

Mietin aikoinani ihan samaa....olin Xl-nainen... tapasin HÄNET chatissä.....kerroin reilusti....tavattiin...rakastuttiin sellaisina kuin olimme.....tuli oma mielenkiinto ajatella itseään hieman hoikempana....painonvartioihin....nyt hoikkana.....hyvä olla...helppo mennä..kysyin, olisinko kelvannut aikaisemmissa muodoissani.....olisin......ihana mies.....kihloissa...ensi kesänä naimisiin.....kenties vielä vauvakin....vaikka ikää yli 40.....onnellinen....MINÄ....NYT

Ei näitä asioita kannata kovinkaan kauan vatvoa.
Jos tapaaminen tuntuu hyvältä, siinähän on rajattomat mahdollisuudet edetä suhteessa. Toisaalta ihminen "livenä" on kuitenkin AIVAN eri asia kuin tuhat kuvaa ja puhelinkeskusteluita. Pelko pois, jos kerran jotain haluaa niin tapaaminen kiikariin.. ja silleen. Asioilla taitaa olla tapana näyttää oikean luonteensa, kun niihin tutustuu perinpohjin 8-)

Ps. Olen muuten mies, eikä muakaan kamalasti kiinnosta "kolistella luita" ;-)

Asia ei liene aivan niin yksioikoinen, kuin näillä sättipalstoillakin väitetään. Sitä ei voi kieltää, etteikö runsas liikapaino rumentaisi luonnostaan kaunistakin, mutta aika tyhmää väittää, että paino ja kauneus olisivat suoraan verrannollisia. Oikealla pukeutumisella on suuri merkitys. Rohkean seksikkäästi ja korkokengin naisellisuutta ja muotoja häpeilemättä vaan kehiin : )

Voiko pelkästään oman nautinnon hakeminen ja flegmaattisuus liittyä myöhemmin myös mahdolliseen parisuhteeseenkin?

Tapasin ihanan mussuni sätissä. Kerroin millainen olen, enkä tiedä uskoiko hän. Vuoden sättäilimme.. Ja tapasimme. Ja sillä hetkellä kun näin hänet linja-autoasemalla, halusin koskettaa. Halusin olla hänen kanssaan. Ja hän jäi luokseni viikonlopuksi, tarrtui käteeni jonka ojensin. Keräsin rohkeuteni ja suutelin häntä. Hän suuteli takaisin. Ja hän jäi luokseni. Ja emme voineet olla viikonloppuakaan erossa. Ja miten kävi? Hän asuu kanssani, söpö hymykuopat omaava oma rakas mussukkani josta aion pitää kiinni loppuelämäni :)
Usko rakkauteen, sillä kun löydät sen oikean, ei hän kiloistasi välitä :)

ps. ja minä pelkäsin tapaamista niin paljon että meinasin jänistää :)