Hei!
Osaisiko joku kertoa miten synnytykset menee Helsingissä? En vielä tiedä missä synnytän, mutta todennäköisesti Helsingissä. Minulle pääkaupunkiseutu on vielä vieras paikka ja haluaisin tietää, mitkä ovat mahdolliset synnytyspaikat? Synnytän sektiolla, koska viimeksi alatiesynnytys ei onnitunut. Myös sektiokokemuksi kaipaisin. Lähinnä halu olisi kuulla positiivisia kokemuksia, koska pelkään sektiota ja alatiesynnytys ei ole lääketieteellisesti mahdollinen. Toki tiedän, että riskejä aina on, mutta pelottelu ei auta ketään.
Osaisiko joku kertoa miten synnytykset menee Helsingissä? En vielä tiedä missä synnytän, mutta todennäköisesti Helsingissä. Minulle pääkaupunkiseutu on vielä vieras paikka ja haluaisin tietää, mitkä ovat mahdolliset synnytyspaikat? Synnytän sektiolla, koska viimeksi alatiesynnytys ei onnitunut. Myös sektiokokemuksi kaipaisin. Lähinnä halu olisi kuulla positiivisia kokemuksia, koska pelkään sektiota ja alatiesynnytys ei ole lääketieteellisesti mahdollinen. Toki tiedän, että riskejä aina on, mutta pelottelu ei auta ketään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niitä olikin jo aijemmissa ketjuissa... Mites perhehuoneet? Onko niitä naistenklinikalla? Uskon, että synnytän naistenklinikalla lapsen takia, koska ensimmäinen synnytys meni sekä lapsen, että minun kannalta katastrofiksi.
Moi,
naistenklinikalla on uusi 6. kerroksen osasto jossa perhehuoneita, mutta
mikäli synnytät naistenklinikalla sektiolla (suunnitellullakin) ei perhehuonetta tipu, on vain ns, normaaleille alatiesynnytyksille joissa ei komplikaatioita.
itse synnytin nkl:llä maaliskuussa suunnitellulla sektiolla sikiön perätilan vuoksi, synnytys oli oikein miellyttävä kokemus, puudutus onnistui ihan nappiin ja toivuin tosi nopeasti.
Muuten ei ollut niin kivaa, kätilöt vaihtuu joka päivä kolmesti (onneksi oli edes yövuorossa sama kätilö kaikki kolme yötä, kun päivävuorolaiset vaihtui joka päivä..) ja eipä jäänyt sellaista tunnetta että siellä ketään olisi oikeasti kiinnostanut miten minä ja vauva voidaan, miten imetys sujuu, maidonnousu etc. Elikkä jos apua haluaa niin sitä on jämäkästi pyydettävä.
ainakin Naistenklinikalla ja Kätilöopistolla. Molemmat melkein yhtä suuria synnytyspaikkoja, mutta kättärillä tais olla hieman enemmän synnytyksiä vuodessa. Sisko synnytti naistenklinikalla ja sai perhehuoneen, mutta niitä ei ollut montaa ja etukäteen ei voinut taata, että sellaisen saa. Itsekin aion mennä naistenklinikalle koska se on kuitenkin varmin paikka, jos lapselle sattuisi tulemaan jotain ongelmaa, apu on nopeasti lähellä.
sait jo tietää missä helsingissä voipi synnyttää...mä pikkuisen ajattelin kertoilla sektiosta... minulle kun sellainen tehtiin vuosi sitten tosin suunniteltu.
aamulla mentiin miehen kanssa kätilöopistolle ja sitten saatiin huone missä piti vaihtaa vaatteet sairaalan vaatteisiin. ensin minun piti odottaa 12 asti aamulla (ei ollut saanut syödä 12h)mutta pääsinkin suunnitelman muutoksen takia jo yhdeksältä leikkaussaliin.
leikkaussalissa oli naisia varmasti ainakin 10 jokainen kävi esittäytymässä ja sen jälkeen aloitettiin sitten. minulla selkää koitettiin puuduttaa moneenkin kertaan mutta spinaali ei mennyt vaan sain epiduraalin (synnytyksen ikävin vaihe)kun olin puutunut kankkuihin asti minulle sanottiin että minut joko joudutaan nukuttamaan tai minun on pakko istua sillon kun sitä spinaalia laitetaan... ja istumis asennossa se onnistuikin.minua puudutettiin kaksi tuntia.
mies pääsi myös synnytyssaliin ja oli mukana tyttären syntymässä.
mitään kipua en tuntenut kun puudutus oli päällä mutta tunsin kyllä kun minua avattiin se tuntui epämielyttävälle.
kun lapsi tuli maailmaan mies meni lapsen kanssa punnitukseen ja pesuun ja pukemaan minä jäin ommeltavaksi.(varoituksena sanon että puudutus saattaa hävitä todella pian synnytyksen jälkeen niinkun minulla ompelu sattui kamalasti mutta sain siihen kipulääkettä heti)
ompelun jälkeen heräämöön ja ei siellä saa nukkua. vähän väliä heräämössä kätilö käy vatsaa painelemassa koska kohtu täytyy saada tyhjäksi.ja se painelu sattui minua ainakin ihan kamalasti.
siinä noin pääpiirteittäin...ja kaikkienhan sektiot ei mene noin mutta minulle oli ihan hyvä kokemus.
valaisiko?
jos olet yhtään herkkä pahoinvoimaan, suosittelen että otat pahoinvointilääkkeen sulkemisvaiheessa, minulle sitä ainakin tarjottiin. joillekin saattaa tulla huono olo kun vatsaa vellotaan yms., eikä ole miellyttävää siinä ommellessa yökkäillä
Mut sektioitiin Naistenklinikalla suunnitellusti perätilan vuoksi. Emme olleet perhehuoneessa, mutta sain silti 3 yötä olla yksin kahden hengen huoneessa, jossa oli oma wc ja suihku (ihanaa). Naistenklinikka on kuulemma oikein erikoistunut sektioihin, vaikka toki niitä muualla tehdään myös. Samoin, jos tulee vauvan kanssa ongelmia, on paras apu lähellä: Lastenklinikka! Mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa itse leikkauksesta eikä henkilökunnasta. Apua ja neuvoja saa just niin paljon kuin pyytää. Leikkaus meni kivuttomasti ja tosi nopeasti. Pahinta oikeastaan oli puudutteen laitto ja heräämössä kohdun painelu kun puudutteet olivat jo lähteneet. Seuraavana aamuna kävelin jo lähes normaalisti kun sai kaikki letkut ja piuhat irti. Maito nousi samana iltana hienosti. Sängyssä kääntyily oli hieman epämiellyttävää. Vauvan sain yöksi vauvalaan, toivat sen vain syömään öisin. Vauvaa jaksaa kyllä itse kantaa ja mieskin oli apuna aina aamukymmenestä iltayhdeksään, eli paljoa ei itse tarvinnutkaan tehdä. Kotiuduin viidentenä päivänä, tikit pois seitemäntenä ja sen jälkeen haavaa ei edes huomannut. Toivuin todella nopeasti ja samoin haava parani hienosti. Jos seuraavatkin lapset syntyvät sektiolla, en laita yhtään pahitteeksi. Oli se vaan niin kivutonta ja "helppoa" :D
Synnytkseen on vielä paljon aikaa, mutta minun täytyy asiaan henkisesti valmistautua. Tuntuu niin kauhealta jäädä toisten ihmisten varaan, vaikka ammattilaisia ovat. Viime synnytyksessä oli viisi ammattilaista lopussa ja kohtelu julmaa. Luottamus on tämän takia mennyt sekä minulta, että mieheltäni, joka seurasi viime synnytystä.
Epiduraali oli ainut joka onnistui synnytyksessä ja sitä en pelkää. Puuduin ihan hyvin. Toki spinaali on eri asia. Raskaus on vasta 11 viikolla, joten aikaa tässä riittää.
Viimeksi luulin, että sekä minä, että lapseni kuollaan. Jäin kuitenkin itse henkiin ja fyysisesti palauduin, mutta henkisesti en koskaan. Olisi helpompi olla "hankkimatta" lisää lapsia, mutta kaipuu nyytistä syliin on liian kova.