Minun pitää tunnustaa

Pistän tähän kirja-arvion. Mitäs mieltä
olet tästä kirjasta?


Seppo Porvali: Ystäväni Mauri Sariola, Apali Oy

Revontuli-kustantajalla tutuksi tullut Seppo Porvali, jutustelee ystävästään Mauri Sariolasta siihen sävyyn, että kirjaan ei voi
olla tarttumatta. Porvalilla on sariolamainen ote teksteissään ja
ne ovat hyvin kansaan meneviä. Aiemmin häneltä on ilmestynyt
kirjoja esim. Marokon Kauhusta, Hasse Vindistä, Mannerheim-
ristin ritareista, Kalle Päätalosta, Kari Suomalaisesta, jne…
Kirjassa kiinnittyi huomio rakenteeseen. Porvali antaa puheenvuoron välillä itselleen Sariolalle ja tapahtumarikas
elämäntaival valottuu melkoisen värikkäänä eteen. Myös Porvali
itse ottaa kertojan roolin ja usein hänen jutustelunsa liittyy paitsi
omaan henkilöhistoriaan, myös ystäväkseen tituleeraamaansa
Mauri Sariolaan.
Sariola oli monena matkassa. Erityisesti hänen toimimisensa
epäpätevänä opettajana pohjoisessa, on tullut esille eri yhteyksissä. Opetusalalla hän oli välillä jopa mustalla listalla,
mitä tulee virkojen täyttämiseen. Hän kun piti korpikouluilla aika
railakkaita ”peijaisia” ja niistä kumu kantautui uutisten välityksellä myös koulutoimen pomojen kuuluville.
Porvali valottaa myös Sariolan naissuhteita ja lukuisien suhteiden lisäksi hänellä oli myös kaksi vaimoa, joista ensimmäinen sai Maurista tarpeekseen ja provosoi vielä Porvalin
saamien tietojen mukaan lapsetkin vihaamaan kirjailijamestaria.
Tuula oli Mauria parikymmentä vuotta nuorempi, mutta tuli hyvin
toimeen hänen kanssaan ja halusi myös viettää samantapaista ailahtelevaa elämää.
Sariolalla oli viinanhimon lisäksi kova viehtymys korttirinkiin.
Niinpä yhdessä yössä saattoi hänen porukoissaan mennä talo tai
auto uudelle omistajalle. Eräs maanviljelijä tuli Helsinkiin traktoria ostamaan, mutta erehtyi pelaamaan rahat kortilla. Mauri
humaanina miehenä kutsui ammattipelaajat paikalle ja aamulla hän saattoi ojentaa salavihkaa traktorirahat miehelle, saatesanoin,
että nyt ei enää rahoja hukata uhkapeliin.
Kirja on täynnä sariolamaisia anekdootteja. Se on tehty lukijaystävälliseen muottiin, joten Sariolan ystävillä riittää tirkisteltävää.

jotain tulisi kirjoitti:

Pistän tähän kirja-arvion. Mitäs mieltä
olet tästä kirjasta?


Seppo Porvali: Ystäväni Mauri Sariola, Apali Oy

Revontuli-kustantajalla tutuksi tullut Seppo Porvali, jutustelee ystävästään Mauri Sariolasta siihen sävyyn, että kirjaan ei voi
olla tarttumatta. Porvalilla on sariolamainen ote teksteissään ja
ne ovat hyvin kansaan meneviä. Aiemmin häneltä on ilmestynyt
kirjoja esim. Marokon Kauhusta, Hasse Vindistä, Mannerheim-
ristin ritareista, Kalle Päätalosta, Kari Suomalaisesta, jne…
Kirjassa kiinnittyi huomio rakenteeseen. Porvali antaa puheenvuoron välillä itselleen Sariolalle ja tapahtumarikas
elämäntaival valottuu melkoisen värikkäänä eteen. Myös Porvali
itse ottaa kertojan roolin ja usein hänen jutustelunsa liittyy paitsi
omaan henkilöhistoriaan, myös ystäväkseen tituleeraamaansa
Mauri Sariolaan.
Sariola oli monena matkassa. Erityisesti hänen toimimisensa
epäpätevänä opettajana pohjoisessa, on tullut esille eri yhteyksissä. Opetusalalla hän oli välillä jopa mustalla listalla,
mitä tulee virkojen täyttämiseen. Hän kun piti korpikouluilla aika
railakkaita ”peijaisia” ja niistä kumu kantautui uutisten välityksellä myös koulutoimen pomojen kuuluville.
Porvali valottaa myös Sariolan naissuhteita ja lukuisien suhteiden lisäksi hänellä oli myös kaksi vaimoa, joista ensimmäinen sai Maurista tarpeekseen ja provosoi vielä Porvalin
saamien tietojen mukaan lapsetkin vihaamaan kirjailijamestaria.
Tuula oli Mauria parikymmentä vuotta nuorempi, mutta tuli hyvin
toimeen hänen kanssaan ja halusi myös viettää samantapaista ailahtelevaa elämää.
Sariolalla oli viinanhimon lisäksi kova viehtymys korttirinkiin.
Niinpä yhdessä yössä saattoi hänen porukoissaan mennä talo tai
auto uudelle omistajalle. Eräs maanviljelijä tuli Helsinkiin traktoria ostamaan, mutta erehtyi pelaamaan rahat kortilla. Mauri
humaanina miehenä kutsui ammattipelaajat paikalle ja aamulla hän saattoi ojentaa salavihkaa traktorirahat miehelle, saatesanoin,
että nyt ei enää rahoja hukata uhkapeliin.
Kirja on täynnä sariolamaisia anekdootteja. Se on tehty lukijaystävälliseen muottiin, joten Sariolan ystävillä riittää tirkisteltävää.

Tuonlaista on hyvä käyttää jos omat jutut eivät luonnistu.