Tänään tuli eteen taas sellainen tilanne, että yritin puhua jotain tutuille, mutta tyypit ei reagoineet mitenkään. Ihan kuin ne ei olisi edes kuulleet mua. Tätä sattuu liian usein. Mä olen ujohko ja hiljainen ja yritän olla häiritsemättä ihmisiä. Mutta sittenkin kun vaivaudun jotain sanomaan siihen ei edes nyökkäämällä voida reagoida. Yritä sitten siinä olla "sosiaalinen" ja osallistuva. Olenko mä edes olemassa?...
Mä tiedän, että tällaiset arat ihmiset kuin minä aiheutetaan pelkotiloja ja suoranaista pakokauhua "normaaleissa" ihmisissä. Nehän säikähtävat tajutessaan joutuvansa ehkä kommunikoimaan tai "seurustelemaan" meikäläisen kanssa. Mä olen monta kertaa katsonut - ensin huvittuneena - miten jonkun täytyykin yht´äkkiä olla jossain ihan muualla. Viimeksi eräs kepin kanssa raahustava tutun tuttu pappa huomasi joutuneensa istumaan kahvipöydässä minua vastapäätä. Hän hörppi kahvinsa kiireellä ja kampesi itsensä vauhdikkaasti pois pöydästä. Olin niin pelottava istumassa siinä hiljaisena ja yrittämättä häiritä muita. Anteeksi, että olen olemassa! Anteeksi, että häiritsen Teitä olemassa olollani! Anteeksi, että juuri tuollainen käyttäytyminen on minusta tehnyt tällaisen ihmispelkurin!
Mä tiedän, että tällaiset arat ihmiset kuin minä aiheutetaan pelkotiloja ja suoranaista pakokauhua "normaaleissa" ihmisissä. Nehän säikähtävat tajutessaan joutuvansa ehkä kommunikoimaan tai "seurustelemaan" meikäläisen kanssa. Mä olen monta kertaa katsonut - ensin huvittuneena - miten jonkun täytyykin yht´äkkiä olla jossain ihan muualla. Viimeksi eräs kepin kanssa raahustava tutun tuttu pappa huomasi joutuneensa istumaan kahvipöydässä minua vastapäätä. Hän hörppi kahvinsa kiireellä ja kampesi itsensä vauhdikkaasti pois pöydästä. Olin niin pelottava istumassa siinä hiljaisena ja yrittämättä häiritä muita. Anteeksi, että olen olemassa! Anteeksi, että häiritsen Teitä olemassa olollani! Anteeksi, että juuri tuollainen käyttäytyminen on minusta tehnyt tällaisen ihmispelkurin!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miltä sä sitten näytät ulospäin? Pukeudutko jotenkin erikoisesti, goottimaisesti, rääsyisesti...jne? Millä tavalla sä katsot ihmisiä päin? Vihaisella ilmeellä vai tyyliin "ei vois vähempää kiinnostaa"?
Olen pieni, normaalipainoinen... tavallisen näköinen. Vaatteeni ovat kaikki mustia mutta hyvin tavallisia. En erotu joukosta muuten kuin ilmeisenkin vastenmielisen synkän "aurani" takia...
ihmisiä usein siksi, että hiljaisuus luo enemmän läheisyyttä kuin jatkuva puhetulva. Hiljaisuudessa me olemme usein täysin paljaita, luettavissa.
Hiljaisuus koetaan yleensä erittäin torjuvaksi. Jos joku tulee samaan pöytään istumaan, etkä sano mitään, tilanne on helppo tulkita sellaiseksi, ettet halua toista siihen istumaan. Jos et vastaanota sitä toista ihmistä sanallakaan, hän kokee olevansa epätoivottua seuraa.
Hiljaisuudessa istuvat he, jotka eivät uskalla paljastaa itsestään yhtikäs mitään. Hiljaisuudesta voi lukea, ettet ole halukas kommunikoimaan sen toisen ihmisen kanssa.
puhuessaankaan itseään? Siis tokihan me analysoimme tunteitamme jne., mutta sen, mitä tunnemme ja sen mitä puhumme välillä on aina kuilu. En usko, että koskaan saavutamme puheella näitä tunteita. Itse koen, että kaikista tärkeintä olisi fyysinen läheisyys. Tästä syystä mun on niin paljon helpompi olla esimerkiksi koirien kuin ihmisten kanssa. On saavutettu yhteys, jossa ei puhetta tarvita. Ihmiset ahdistuvat hiljaisuudesta.
Kun olen hiljaa, olen oma itseni.
Kuullosti aika tutulta. Luulen ainakin omasta kokemuksesta johtuvan siitä, etten osaa selittää asiaa niin sujuvasti. Selitän niin monimutkaisesti, että kuuntelija jää pureksimaan asiaa, että miten se nyt menikään...tai sitten selitän sen niin nerokkaasti, että on vaikea kommentoida asiaa.
Minä olen saanut hyvän kasvatuksen, joka piti sisällään senkin, että ryhmässä suhtaudutaan arvostavasti kaikkia kohtaan, toisten puhetta ei keskeytetä ja jokaiselle annetaan mahdollisuus sanoa sanottavansa.
Tässä se elämä on mennyt sitä puheenvuoroa odotellessa. Enkä ole edes ujo. Kerran jossain keskustelussa joku tokaisikin, että miksi istun niin hiljaa. Totesin siihen, että olen ajatellut niin, että ei minun tarvitse sanoa mitään ellei ole todella tärkeästä asiasta kyse ja ihmisten puheeaiheet ovat yleensä niin jonninjoutavia, että miksi mennä lisäämään niihin mitään, jos ei itselläkään ole parempaa sanottavaa. ;) Silloin tulikin hiljainen hetki, joka oli niin pitkä, että jopa minä olisin ehtinyt ottaa siinä puheenvuoron.
Saat multa pisteet kotiin. Ihan totta puhuitkin. Montakohan kertaa itsekin olen saanut kuulla tuon, että olet niin hiljainen.
maineestasi.
vähän. Ihmiset eivät osaa suhtautua minuun kun olen hiljainen. Minua ei hiljaisuus pelota, eikä vaivaa, joten miksi se häiritsee muita?
Tosin ei saa unohtaa, että se voi olla myös kyse ettei halua vaivata toista, siksi ns. "välttelee" tai "pakenee". Mulla ainakin noin, mutten pidä kamalaa hoppua poistuessani tilanteesta, missä saatan häiritä toista jollain lailla. Se voi tosin olla epäkohteliastakin, en tiedä.
Vaan puhut vaan liian hiljaa..
>puhua jotain tutuille, mutta tyypit ei reagoineet mitenkään. Ihan kuin ne ei olisi edes kuulleet mua >
Jospa se olikin juuri niin kun sanoit.
Ja ehkä puhuit niin monimutkaisesti että
toiset eivät edes tajunneet koko asiaa.
Ihmiset kun ovat tyhmiä..ehkä ne eivät ymmärrä ajatuksiasi.
>Anteeksi, että olen olemassa! Anteeksi, että häiritsen Teitä olemassa olollani! >
Ehkäpä tämä ajattelusi näkyy sinusta päällepäin.
Toimi ensi kerralla täysin toisin kuin tähän asti,
mene ja puhu jotain ihan tuntemattomille ihmisille!
Juttele jollekin vaikka kassajonossa tai bussipysäkillä.
Hymyile puhuessasi jostain tyhjänpäiväisestä ja
tarkkaile ihmisten reaktioita siihen..ajattele
niin että hieman pilailet niiden ihmisten kanssa..
Okei, ehkä musta näkyy päällepäin, että en halua häiritä muita. Mä välttelen ihmisiä koska mä olen oppinut vuosien mittaan pelkäämään kohtaamisia. Mun pelkoni johtaa kauas yläasteelle, silloin sain olla hyvin monen koulu"kaverin" kiusaamisen kohteena. Silloin opin että olen ruma, mulla on "levee perse", mä puhun kuin mulla olisi puuroa suussa. Silloin opin, että mä häiritsen tyyppejä olemassa olollani koska ne tekee kaikkensa vittuiluillaan niin että mulla ei ole "kivaa". Silloin mä opin, että parempi pysyä pois tieltä niin ettei muille tule ahdistunut olo mun läsnäolosta. Opin olemaan yksin.
Mä olin vuosikausia todella hiljainen juuri tästä syystä, sitten pikkuhiljaa rohkenin jotain sanomaankin. Mutta ei mulla ole paljoa puhuttavaa, koska edelleenkin elän muita häiritsemättä. Käyn töissä, minulla on ihana pikku koira, käyn jumpassa,...Siinä se sitten
onkin. Ystäviä minulla ei ole, ainoastaan sisko ja veli, joilla on omat kiireiset elämänsä perheineen. Jutella en osaa, en osaa puhua "pieniä". Päivittäin toivon, että osaisin sanoa muutakin kuin tervehtiä. Sä neuvoit mua juttelemaan jollekin tuntemattomalle... Olen mä sitä tehnytkin. Niinkuin sanoin, mulla on koira jonka kanssa kävellessä törmää muihin koiran ulkoiluttajiin. Mä saatan kysyä toisen koirasta jotain, jotkut jopa vastaavatkin. Mutta monet vaan seistä toljottavat sillä aikaa kun koirat haistelevat toisiaan. Mä siinä "sirkutan" yksikseni ja tunne olevani todella outo. Okei, mä en kertonut olevani Hämeenlinnalainen. Täällä ei muutenkaan olla erityisen sosiaalisia.
Edelleenkin epäilen vaan sitä että ne toiset eivät
vaan saa puheestasi selvää ja eivät sen takia osaa vastata mitään.
Se on monelle iso kynnys sanoa että "anteeksi en kuullut"
kun siinä tunnustaa että on huonokuuloinen tai jotain..
Se on todella ikävää että koulussa jouduit pilkan kohteeksi,
mutta nyt ne ajat ovat ohi ja voit
jo reilusti alkaa uskaltaa olla oma itsesi.
>Jutella en osaa, en osaa puhua "pieniä" >
Joo..sitä taitoa kyllä aina vaadittaisiin nykyaikana..
Ehkä toiset pelkäävät sinussa juuri sitä että jos
puhutkin vaan asiaa etkä sitä tyhjänpäiväistä
lätinää mitä toiset haluaisivat kuulla.
Kaipa se tyhjänpäiväinen puhe on jotain samanlaista
kun miten eläimet ilmoittavat toisilleen olevansa ystävällismielisiä.
Nyt jos joku ei tätä "sosiaalista puhetapaa" osaa
niin sen aikeista ja suhtautumisesta muihin ei ole tietoa.
>Täällä ei muutenkaan olla erityisen sosiaalisia.
Voi olla niinkin..no suomalaiset eivät nyt
yleensäkään ole mitään kovin sosiaalisia.
Kirjoita minulle, minä en häiriinny siitä..
[email protected]