Mikä mussa on vikana??? Meillä on ihana 3kk vauva joka pääsääntöisesti on yhtä aurinkoa nykyisin, nukkuu yöt hyvin ja päiväuniakin yleensä...miksi siis usein jos vauva herää aiemmin kuin yleensä tai jos on joku puuha itsellä kesken tai sattuu itkemään enemmän kuin muina päivinä niin miksi hermostun tosi pian??? Saatan ärähtää vauvalle ja samantien on itsellä paha olo kun pienelle niin sanon!!! Miten voisin korjata tilannetta, miten siis saisin harjoiteltua kärsivällisyyttä...
äidin
"kielletyt tunteet"
6528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itellä oli samaa ärähtelyä kun sain vauvan,en ollut aikasemmin tottunut siihen että tekemisiäni häiritään.lapsion nyt 3v. ja noiden vuosien aikana se oma itsehillintä on kehittynyt. ensin lapsen tarpeet ja sit voi jatkaa sitä puuhaansa. ärsyttäväähän se on hommansa keskeyttää mut ei nuo pienet ymmärrä vielä aikoihin että "äiti tekee kohta" vaan on rynnättävä heti paikalle tsekkaa tilanne mitä nää nyt vaatii.
vanhan lapsen kanssa vielä joutuu aika paljon itseään likoon laittamaan oli sitten kuinka ihana lapsi tahansa ja vielä olet opettelemassa elämää lapsen kanssa. Hyvä merkki on se että tajuat ärähtelyn olevan jotain mistä tulee oppia pois, mutta kyllä äitikin saa hermostua uuden opettelun kanssa. Lapsen on hyvä nähdä että hermojen menettäminen ei tarkoita väkivaltaa ja äiti rakastaa vaikka välillä suuttuukin.
Sitä se elämä on.
kun lapsesi on kymmenen vuotta vanhempi, sitten se lysti vasta alkaa.
Luuletko, että itsehillintä riittää, kun vastassa on teini-ikäinen nuori, jolla ei ole samanlainen käsitys siitä, miten asiat pitäisi hoitaa.
Small children, small problems; big children, big problems.
No tottakai se ärsyttää, kun on saanut koko elämänsä touhuta miten tykkää, ja yhtä äkkiä nurkissa on joku, joka vaatii palveluksiasi 24/7. Muistan, kuinka itseäni raivostutti, kun en saanut tehdä asioita, joita olin tehnyt aiemminkin. Kun ennen puhuin rauhassa puhelimessa, katsoin telkkarista mitä halusin, meikkasin antaumuksella jne. niin vaativan vauvan myötä kaikki loppui kuin seinään. Ja joskus ärsyttää vieläkin, kun ei ole vielä täysin päässyt unohtumaan, mitä se omaehtoisuus oli.
Ehkä kannattaa kuitenkin muistaa hermojen kiristyessä, ettei pienelle vauvalle räyhääminen hyödytä yhtään mitään. Vauva ei osaa ilmaista tunteitaan muuten kuin itkemällä, ja vaikka sitä karjumista on pirullista kuunnella, järkipuhe ja verbaaliset viestit eivät mene vauvalle perille. Kyllä se siitä helpottaa taas pian...
vauvahan pila asun suunnitelman joten ärtymys on sikäli luonnollista, mutta ei oikeutettua vauvan kannalta. Olisiko mitään että suunnittelet vähemmän asioita vauvan nukkumisen ajaksi ja sitten jos aika ajää niin teet enemmän? Näin vauva ei keskeytä mitään ohjelmoitua toimintaa..
Toisaalta kyllä sitä oppii jättämään asioita kesken kun toistoja tule etarpeeksi vaikka se ei luonteeseen sopisikaan. Kun oman heikon kohdan tietää niin osaa välttää sitten oma areaktiotaan tietoisesti. Työsi on siis alkanut jo asian tiimoillla..
Ja vauvahan reagoi myös sinun tunteeseesi eli jos se aistii levottomuutta sinusta niin se tarttuu. Monasti myös "kiireisenä" yrittää mennä nopeimman ja helpoimman kautta ja ehkä vähän oikoakin. Lopputulos ei ole sama kuin jos toimii niin kuin yleensä ja siihen tuhraantuu aikaa entistä enemmän ja ärtymys kasvaa? Pakota siis itsesi vaan toimimaan niin kuin tiedät jo parhaaksi tavaksi vaikka se vaatii paljon ainakin alkuun.
kai siksi kun olet tottunut että vauva on ns "kiltisti" ja pienikin itku "keskenkaiken" harmittaa. Mutta, muista, älä hermostu lapselle, nyt kun hän on olemassa ei ole enään omia juttuja, et voi suuttua häneen jos keskeyttää sinun hommasi. Vauva on nyt sinun "hommasi/työsi/juttusi" ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen! Omaa aikaa ja juttuja saat sitten kun hän on hieman vanhempi, tulet vielä kaipaamaan niitä hetkiä kun vauva tarvitsee sinua.