Muutoksia nimimerkeissä

Anselmi Salakähmä

Olen vanha kirjoittaja, joka silloin tällöin vaihdan nimimerkkiä. Viimeksi kirjoitin Steelmannina ja ihan kohtalaisella menestyksellä.

Vaimoni Amalia o.s. Kiero, jota leikkisästi nimitän omaksi pirttihirmukseni, pitää minua erinomaisena kirjoittajana.

Hän, tarkoitan Amalia, sai tämänkin aikaan.

Hiukan epäilin omalla nimellä kirjoittamista mutta Amalia ei armoa antanut. Kaulin kädessä hän vaati avomielisyyttä, suoruutta ja rehtiyttä.

Tehän tunnette sanonnan: Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa. Omalla kohdallani tuo voisi kuulua: Parempi kirjoittelu kiltisti kuin peukaloiden pyörittely kuhmu päässä.

Palaan joskus asioihin jos aihetta tai pakkoa esiintyy.

11

603

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Peittelyä tämäkin.

      Kirjoittanut olen, vaan en vanha ole, kauemmin elänyt vain, kun nuoriin vertaa.

      Kukaan ei pakota kertomaan syntyjä syviä, eikä syntymämerkkejäkään, joita luomiksi kutsutaan. Siksi en kerro että synnyin perheen toiseksi lapseksi keskelle sotia.

      Kodissani ei pitänyt paikkaansa pappilan poikien iskulause jonka he kirjoittivat kankaalle kirjottuun seinätauluun lauseen jatkoksi.
      Lause kuului > poikien jatko - >> ja riita alkaa kello kuus.

    • ruostumatoN

      kerro kerro ihmeessä kuka olet, millä nikeillä olet kirjoiellut. Halkean uteliaisuudesta!

      • Beerit Nyhtänköljä

        teille vaan pelkkä Bemppu.
        Kasvoin suuren perheen keskimmäisenä, en ollut esikoinen,en kuopus, kaukana niistä kummastakin.

        Elämän kovat tosiasiat ovat tulleet tutuiksi yksi kerrallaan.

        Taivas oli pilvinen, kun läksin kotoa.

        En ole sinne palannut takaisin, kuulin jo kaikkien minua vanhempien sukulaisteni kuolleenkin.

        Mieheni oli nahjus, mutta rakastin häntä.

        Toivotan hauskaa Walpuria kaikille!

        Bemppu


      • navannöyhtä
        Beerit Nyhtänköljä kirjoitti:

        teille vaan pelkkä Bemppu.
        Kasvoin suuren perheen keskimmäisenä, en ollut esikoinen,en kuopus, kaukana niistä kummastakin.

        Elämän kovat tosiasiat ovat tulleet tutuiksi yksi kerrallaan.

        Taivas oli pilvinen, kun läksin kotoa.

        En ole sinne palannut takaisin, kuulin jo kaikkien minua vanhempien sukulaisteni kuolleenkin.

        Mieheni oli nahjus, mutta rakastin häntä.

        Toivotan hauskaa Walpuria kaikille!

        Bemppu

        Kyllä sinun Anselmi Salakähmä on otettava huomioon se Kieron Amalian kaulin, jottet liikaa vappusimaa hörpi.Minäkin keksin kivan nimimerkin vapun kunniaksi.


      • turhanpanttina
        navannöyhtä kirjoitti:

        Kyllä sinun Anselmi Salakähmä on otettava huomioon se Kieron Amalian kaulin, jottet liikaa vappusimaa hörpi.Minäkin keksin kivan nimimerkin vapun kunniaksi.

        En kerro, että olen penskasta lähtien tehnyt monia vuosia pokasahalla metsätöitä, kaivanut hätäaputöissä ojaa ja vieläpä päätoimisesti. Niin päätoimisesti, että koulut jäi vähille. Sen verran kuitenkin, että tunnen karttakepin, jolla opettaja rapsautteli kynsilleni.
        Eihän näitä voi kertoa, menee uskottavuus. Mutta kun en osaa valehdella, että "kun opiskelin yliopistossa."
        Niin...pääsinhän minä pois metsästä ja ojasta.
        Eipä tuo silti ura lähtenyt lentoon, ei joutanut kouluihin - perhana kun oli kiire. Niin se metsän eläjällä oli, piti jahdata sapuskaa ja rytkyjä. Eihän näistä pitänyt...se uskottavuus.
        Vain kun pääsin eläkkeelle, niin johan aukes. Tuli aikaa turhan harrastamiseen. Hankin tietokoneen, aluksi en uskaltanut näppylöihin koskea, apua en ilennyt kerjätä. Se uskottavuus, olisivat ajatelleet, että onhan kumma olio, ymmätäneenkö tuo mitään.
        Lukemaan olin kuitenkin oppinut. Eipä muuta kuin kirjastoon, pari vuotta pakerrusta ja johan on ruvennut rullaamaan.
        Taisi karata sellaista meriittiä, etten ole vakavasti otettava. Väliäpä tuolla!


      • Anselmi Salakähmä
        turhanpanttina kirjoitti:

        En kerro, että olen penskasta lähtien tehnyt monia vuosia pokasahalla metsätöitä, kaivanut hätäaputöissä ojaa ja vieläpä päätoimisesti. Niin päätoimisesti, että koulut jäi vähille. Sen verran kuitenkin, että tunnen karttakepin, jolla opettaja rapsautteli kynsilleni.
        Eihän näitä voi kertoa, menee uskottavuus. Mutta kun en osaa valehdella, että "kun opiskelin yliopistossa."
        Niin...pääsinhän minä pois metsästä ja ojasta.
        Eipä tuo silti ura lähtenyt lentoon, ei joutanut kouluihin - perhana kun oli kiire. Niin se metsän eläjällä oli, piti jahdata sapuskaa ja rytkyjä. Eihän näistä pitänyt...se uskottavuus.
        Vain kun pääsin eläkkeelle, niin johan aukes. Tuli aikaa turhan harrastamiseen. Hankin tietokoneen, aluksi en uskaltanut näppylöihin koskea, apua en ilennyt kerjätä. Se uskottavuus, olisivat ajatelleet, että onhan kumma olio, ymmätäneenkö tuo mitään.
        Lukemaan olin kuitenkin oppinut. Eipä muuta kuin kirjastoon, pari vuotta pakerrusta ja johan on ruvennut rullaamaan.
        Taisi karata sellaista meriittiä, etten ole vakavasti otettava. Väliäpä tuolla!

        Hyvä on pohjakoulutuksesi, työ- ja elänkokemuksesi.

        Tästä jatketaan pystyssä päin mutta ei nenä pystyssä.

        Hyvää vappua!

        A. S.


      • ullapulla*
        Anselmi Salakähmä kirjoitti:

        Hyvä on pohjakoulutuksesi, työ- ja elänkokemuksesi.

        Tästä jatketaan pystyssä päin mutta ei nenä pystyssä.

        Hyvää vappua!

        A. S.

        ja eihän niitä niin kamalia muistoja onneksi ole ollutkaan .
        Olin varmaankin kanssa pirtti hirmu ,silloin nuorenpana ,päättelinpä vaan siitä ,kun sain kaulimen kymmenvuotis lahjaksi kun olimme olleet yhdessä.
        Kyllähän se on oikeassakin elämässä niin, että on se "äkäpussi kesytettävä ,että avioonni pääsee oikeen alkuun .Eikä vain teatterissa.
        Se vaan oli sitä kurjempaa puolta,
        kun emme saaneet siitä nauttia yhdessä näinä mukavina rauhallisina säästeisinä vuosina.

        Mutta kuitenkin "Elämältä paljon sain" j.n.e.


      • Ihannelma Tuutinki
        ullapulla* kirjoitti:

        ja eihän niitä niin kamalia muistoja onneksi ole ollutkaan .
        Olin varmaankin kanssa pirtti hirmu ,silloin nuorenpana ,päättelinpä vaan siitä ,kun sain kaulimen kymmenvuotis lahjaksi kun olimme olleet yhdessä.
        Kyllähän se on oikeassakin elämässä niin, että on se "äkäpussi kesytettävä ,että avioonni pääsee oikeen alkuun .Eikä vain teatterissa.
        Se vaan oli sitä kurjempaa puolta,
        kun emme saaneet siitä nauttia yhdessä näinä mukavina rauhallisina säästeisinä vuosina.

        Mutta kuitenkin "Elämältä paljon sain" j.n.e.

        Kovin tuntuvat julmilta nuo kaulinten heiluttajat.
        Kyllä sen verta pitää miestään rakastaa että käyttää kotikasvatuksessa topattua kaulinta.
        Silloin uskaltaa kirjoittaa omalla salanimellään minne vain.
        Minäkin olen kirjottanut. Ja kirjoitan nytkin että pehmustettu kaulin meillä on ja pysyy siltä varalta että mieheni tulee takaisin. Hän lähti 18 vuotta sitten ostamaan puikulaperunoita eikä ole vielä palannut.


      • monenlaisia,
        turhanpanttina kirjoitti:

        En kerro, että olen penskasta lähtien tehnyt monia vuosia pokasahalla metsätöitä, kaivanut hätäaputöissä ojaa ja vieläpä päätoimisesti. Niin päätoimisesti, että koulut jäi vähille. Sen verran kuitenkin, että tunnen karttakepin, jolla opettaja rapsautteli kynsilleni.
        Eihän näitä voi kertoa, menee uskottavuus. Mutta kun en osaa valehdella, että "kun opiskelin yliopistossa."
        Niin...pääsinhän minä pois metsästä ja ojasta.
        Eipä tuo silti ura lähtenyt lentoon, ei joutanut kouluihin - perhana kun oli kiire. Niin se metsän eläjällä oli, piti jahdata sapuskaa ja rytkyjä. Eihän näistä pitänyt...se uskottavuus.
        Vain kun pääsin eläkkeelle, niin johan aukes. Tuli aikaa turhan harrastamiseen. Hankin tietokoneen, aluksi en uskaltanut näppylöihin koskea, apua en ilennyt kerjätä. Se uskottavuus, olisivat ajatelleet, että onhan kumma olio, ymmätäneenkö tuo mitään.
        Lukemaan olin kuitenkin oppinut. Eipä muuta kuin kirjastoon, pari vuotta pakerrusta ja johan on ruvennut rullaamaan.
        Taisi karata sellaista meriittiä, etten ole vakavasti otettava. Väliäpä tuolla!

        minäkin oppikoulun ohi kulkenut ja
        yliopiston läpi käynyt.


      • Jussi Kippurasääri
        Beerit Nyhtänköljä kirjoitti:

        teille vaan pelkkä Bemppu.
        Kasvoin suuren perheen keskimmäisenä, en ollut esikoinen,en kuopus, kaukana niistä kummastakin.

        Elämän kovat tosiasiat ovat tulleet tutuiksi yksi kerrallaan.

        Taivas oli pilvinen, kun läksin kotoa.

        En ole sinne palannut takaisin, kuulin jo kaikkien minua vanhempien sukulaisteni kuolleenkin.

        Mieheni oli nahjus, mutta rakastin häntä.

        Toivotan hauskaa Walpuria kaikille!

        Bemppu

        Sinä tunnut niin mukavalta tyypiltä, että
        voisitkos kirjoittaa minulle.
        Osoitteeni:

        Maatarääkkäävä
        Jussi Kippurasääri
        Riihioja
        Tuisku

        Niin että kirjoittelemisiin!


    • Teille on haasteen sisältävä viesti erään toisen aloituksen loppupäässä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2150
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      2053
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      211
      1822
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      258
      1498
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1404
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      558
      1181
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      1005
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      942
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      350
      936
    Aihe