Mistä vertaistukea

Psykopaatti ei muutu. Pyrkikää eroon jos suinkin voitte. Tässä hyvä chekkilista psykopaatin tunnistamiseksi : http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopaatti

Itse olin aikoinaan siellä järjestetyissä väkivaltaa kohdanneiden naisten illoissa. Siellä sain ihan parhaiten apua ja ymmärrystä saman asian kokeneilta naisilta. Ei suku ja ystävät, jotka samaan kurimukseen eivät ole joutuneet, eivät he ymmärrä, mitä kaikkea joudut käsittelemään. Minä ainakin olin niin alistettu, etten ulospääsyä tilanteesta omin voimin olisi jaksanut tehdä, yritin, mutta aina palasin. Sitten on syyllisyyden tunne, jonka nainen aina ottaa kantaakseen, sekä halu auttaa miestä, mutta sehän kääntyy vain läheisriippuvuudeksi, eikä suo miehellekkään mahdollisuutta alkaa kantaa vastuuta teoistaan,ja usein sua myös syyllistetään esim. suvun taholta, eivät vaan vaivoikseen halua, ja puhuvat, no sellaista se on, on vaan kestettävä ja on sussakin varmaan vikaa, näin ainakin jouduin omalla kohdallani huomaamaan. Voi sitä onnea, kun sain oman asunnon ja vapauden elää ihmisarvoista elämää, tuntui, kuin olisin syntynyt uudelleen, siitä päivästä alkoi lapseni ja minun elämässä uusi jakso, ja päivääkään en ole katunut. Miehen luokse jos olisin vielä siinä vaiheessa jäänyt, niin en varmasti olisi enää hengissä, oli jo niin monta läheltä piti tilannetta takana. Mutta voimia sinulle riuhtaista itsesi irti tuosta loukusta, huomaat, että elämä on vielä elämisen arvoista, ja ennenkaikkea, jos on lapsia, äkkiä pois, traumat ovat heillä ikuisia, toipuakkin voi, mutta voimia, apua ja aikaa vaatii. Puhun todella raskaista omakohtaisista kokemuksista, jo yli 10 helpotuksen vuotta takana, mutta vieläkin, kun kuulen naisen huutavan jossakin, alan vapisemaan ja kaikki muistuu mieleen elävästi. Iho ei unohda, joka kerta kun hiuksista takkuja kampaan, muistuu mieleen kun hiukset revittin isoina lämpäreinä päänahkaa mukana.

Hei!Minä sain apua silloisesta perheneuvolasta,nykyään se on kai Allianssi,vai vaihtoiko se jo taas nimeä.No,soskussa jokatapauksessa tietävät.Ja sosku auttaa saamaan asunnon ,sekä sieltä voi hakea toimeentulotukea.Jutteluapua saat myös kirkon kautta,ota yhteyttä seurakuntaasi.Älä missään nimessä jää miettimään pärjäätkö yksin,pärjäät sinä,niin pärjäsin minäkin.Paljon helpompi on elää yksin lasten kanssa,kuin väkivaltaisessa suhteessa.Minulla on siitä kymmenen vuoden kokemus!