Onkohan kenestäkään muusta kissanomistajasta koskaan tuntunut siltä, että on myös itse aika lailla kissankaltainen?
Itse pidän lämpöisestä, kuten kissammekin. Samoin pidän kalasta ja myös kalkkuna ja kanan rintaleikkeet ovat meidän molempien herkkua. Aamiaispöydässä Hurun täytyy saada omat murusensa niin leikkeleistä, kuin juustostakin. Viihdyn myös samoin välillä omissa oloissani oikein erinomaisesti. Päivisinkin, varsinkin jos on helteitä, torkun mielelläni välillä. Huru tulee silloin viereeni torkkumaan.
Minussa on myös maalla jokusen kerran herännyt saalistusvietti, kun hiiri on vipeltänyt pakoon ja minä silloin perään.
Niin, että minussa ja kissassa on enemmän yhtäläisyyksiä, kuin eroja.
Onkohan tämä tavallista?
Itse pidän lämpöisestä, kuten kissammekin. Samoin pidän kalasta ja myös kalkkuna ja kanan rintaleikkeet ovat meidän molempien herkkua. Aamiaispöydässä Hurun täytyy saada omat murusensa niin leikkeleistä, kuin juustostakin. Viihdyn myös samoin välillä omissa oloissani oikein erinomaisesti. Päivisinkin, varsinkin jos on helteitä, torkun mielelläni välillä. Huru tulee silloin viereeni torkkumaan.
Minussa on myös maalla jokusen kerran herännyt saalistusvietti, kun hiiri on vipeltänyt pakoon ja minä silloin perään.
Niin, että minussa ja kissassa on enemmän yhtäläisyyksiä, kuin eroja.
Onkohan tämä tavallista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Joo kyllähän sitä tuntuu aika monesta varmaan tuolta..
Mutta kissa saattaa olla itse sellainen, että se tekee vähän niin kuin omistajansa..
Esimerkiksi oma kissani tulee aina ruokapöydän ääreen vapaalle tuolille istumaan ja laittaa etutassunsa pöydälle, se tulee aina viereeni nukkumaan ja kerran kun tulin koulusta se makasi sängylläni peittojen alla ja pää tyynyllä! =D
On myös paljon muita asioita, joita se tekee ja minua kummastuttaa..
Että kyllä tuo on ihan normaalia..
oli niin hauska lukea tuo viestisi. itse en tunne itseäni kissan kaltaiseksi monessakaan mielessä, mutta kyllä kai se niin on että omistaja tulee lemmikkiinsä ja päin vastoin. toiset meistä alkavat muistuttaa lmmikkejämme ulkoisesti ja toiset ovat luionteiltaan samankaltaisia :) en vain voi mitään, kun rupesi hymyilyttämään lukidessani sinun saalistusvietistäsi :)) (suorastaan hulvattoman hellyyttävää)
aloin siis tirkua ja hihitellä, niin että avomieheni luuli minun seonneen lopullisesti. ryhyin nimittäin vilkkaassa mielikuvituksessani jatkamaan ajatusta saalistusvietistäsi ja pohdiskelin, että entä jos olisit saanut hiiren kiinni,...olisitko nauttinut sen päivälliseksi ja olisitko kiikuttanut siimahännän suussasi muiden ihmisten luo näytille :) ja olisitko kypsentänyt sen, vai nauttinut maassa kontillasi a'la kissa :))
En ole syönyt kuitenkaan. Kai sitä tämä täkäläinen kulttuuriympäristö ja opetus on niin vaikuttanut, että kaikkea ei pidetä (ihmiselle) sopivana syötäväksi. Pitäisi se hiiri kai ainakin paistaa ensin. Voisi kyllä sitten olla oikein herkkua, nam nam, lurpsis.
Pidän hyvästä mielikuvituksesta. Ajatelmasi kuulostivat hauskoilta.
Kyllä toisaalta tekisi hieman mieli leikkiäkin sillä hiirellä, mutta muutaman kerran, kun olen kiinni saanut, on hiirelle käynyt huonosti melko pian.
Mielenkiinnolla olen kyllä useita kertoja seurannut, kun kisulimme leikkii hiiren kanssa ja jokusen kerran olen itsekin tassullani hieman töpsäyttänyt kisun hiirtä. Eipä siitä kisumme pahakseen pistä, vaan on mielissään, että näin yhdessä osallistumme hiirittelyyn.
Muuten sellaisia piirteitä kissankaltaisuuteen voisin vielä lisätä, että kun yö ja pimeä alkaa koittamaan, niin silloin minä aina piristyn kissani kera. Pidän myös hämärästä (valaistuksesta). Kirkkaat valot on kamalia ja varsinkin loisteputkivalo oikea hirvitys.